Huitsin Nevadassa eli matkalla Las Vegasista Grand Canyonille Hoover Damin kautta

Las Vegasista lähdimme lauantaiaamuna kohti Grand Canyonia. Vuokrasimme auton lentokentän autovuokraamosta, ja päädyimme muutamista vaihtoehdoista ottamaan Volkswagen Passatin.

Päätimme käydä katsomassa matkalla Hooverin padon, jonne Las Vegasista on vain noin 30 mailin matka. Hooverin pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla. Jostain syystä navigaattorimme ohjasi meidät ajamaan tien nro 564 kautta, eikä isomman tien nro 93 kautta. Tuolla kyseisellä pikkutiellä nimittäin joutui maksamaan 10 dollarin tietullin, sillä se meni Mead-järven luonnonpuiston läpi. Tosin eipä paljon haitannut maksaa, koska nuo rahat jotka menevät luonnonpuistojen ylläpitämiseksi, eivätkä siksi ole koskaan hukkaan heitettyjä. Ja nähtiin siis myös samalla tuo Lake Mead. Sielläkin näki, kuinka vesi oli laskenut kuivuuden myötä, näky oli aika harmillinen.

Mead-järveä

Ennen Hooverin patoa oli tarkastuspiste jokaiselle padolle ajavalle autolle. Turvajärjestelyt tulivat 9/11-terroristi-iskun jälkeen ja käytännössä jokainen auto joutuu pysähtymään tarkastuspisteelle. Käsiaseita ei saa viedä alueelle ollenkaan. Meidän autoon tarkastaja katsoi vain ulkoa, ja saimme jatkaa matkaa. Hooverin padolla järjestetään kahdenlaisia kiertueita, ja ainakaan siihen pidempään ja monipuolisempaan ei edes voi ostaa lippuja paikan päältä, koska haluavat etukäteen tsekata vierailijan taustat. Siihen lyhyempään kiertueeseen olisi ilmeisesti voinut ostaa paikan päältäkin liput, mutta päätimme jättää väliin ihan ajanpuutteen takia.

Näitä kylttejä ei näe kotona, Nevadassa ja Arizonassa sitäkin enemmän

Parkkimaksu padolla on 10 dollaria, ja mikäli haluaa sen välttää, kannattaa kuulemma ajaa ensin Arizonan puolelle ja parkkeerata sinne ilmaiseen parkkiin. Me maksoimme mielellämme sen 10 dollaria, koska mittarissa oli lämpöä noin 37 astetta, eikä huvittanut kävellä ulkona yhtään ylimääräistä.

Aika vaikuttavaa rakentamista jo 1930-luvulla

Padon yli menee siis autotie, jonka molemmilla puolilla on kävelytie. Keskellä patoa Nevada vaihtuu Arizonaksi. Näin voit kävellä osavaltiosta toiseen ja samalla kääntää kelloasi: Näiden osavaltioiden aikaero on tunti, sillä siirrytään Tyynenmeren ajasta vuoriston aikavyöhykkeelle. Paitsi että yllätyksekseni molempien padonpäiden kellot näyttivät samaa aikaa! Selitys tähän löytyikin myöhemmin googlaamalla: Arizona ei siirry kesäaikaan ollenkaan, toisin kuin Nevada.

Mikä pettymys, kun ei harrastettukaan aikamatkailua!

Mead-järven puoleista patoa

Ja Colorado-joen puoleista patoa

Mielestämme padon näkee yli menevältä sillalta ihan riittävän hyvin. Toinen vaihtoehto on katsoa se vastapäiseltä korkeammalla tieltä nro 93. Itse kävelimme padon päästä päähän ja luimme Nevadan puolella olevat info-kyltit, jossa oli hyvin tietoa mm. padon rakentamisen historiasta. Tietysti olisi mielenkiintoista mennä maksulliselle kiertueelle, jossa näkisi mm. voimalaitoksen turbiinit, mutta se jäi nyt seuraavaan kertaan.

Kuvassa näkyvällä sillalla menee tie nro 93, ja siellä on myös näköalatasanne kävelijöille

Nuo telineet olivat suht eksoottisissa asennoissa...

Padolta lähdimme jatkamaan Arizonan puoleista tietä nro 93 kohti Grand Canyonia. Olosuhteet muuttuivatkin muutaman kymmenen mailin jälkeen erittäin autiomaatyylisiksi. Ajettiin siis sellaisen autiomaan läpi, jonka halki meni (lähes) luotisuora tie. Sanonta Huitsin Nevada kuvaa tätä aika hyvin, vaikka toki jo Arizonan puolella oltiinkin. Tässä vaiheessa huomasimmekin, mikä vuokra-autossamme oli hieman vikana: nimittäin Passatin ilmastointi oli aivan surkea! Käytännössä puhaltimista ei tullut kuin haaleaa tai jopa melko kuumaa ilmaa. Ja ulkona kun on se noin 40 astetta, ei paljon ikkunoidenkaan auki pitäminen auttanut. Joten ensi kerralla muistakaamme vuokrata amerikkalainen auto. Niissä huonoimminkin varustelluissa (nuo vuokra-autot kun tuntuvat olevan niitä huonoiten varusteltuja) toimii ihan varmasti ilmastointi, koska se nyt on vaan amerikkalaisten prioriteetti numero yksi. Onneksi meillä oli kuitenkin riittävästi vettä, jota sitten ihan väkisinkin lipitimme koko ajan...

Tie muuttui pian interstate-40:ksi ja samoihin aikoihin myös maisemat vaihtuivat miellyttävämmäksi. Ajoimme hieman korkeammalle, ja meitä vastassa oli vaaleanvihreää ruohoa sekä siellä täällä olevia puita ja pensaita. Olemme ilmeisesti olleet kuivassa Kaliforniassa jo riittävän pitkään, sillä olimme vaaleanvihreän ruohon näkiessämme aika mykistyneitä. Täällä meillä nimittäin tuota vaaleanvihreää nurmikkoa on nähtävissä keväällä noin kahden viikon ajan, sen jälkeen nurmikko palaa keltaiseksi. Myös sää pikkuhiljaa muuttui pilvisemmäksi ja näimme horisontissa salamointia. Eikä aikaakaan mennyt kun ajoimme keskelle kovaa sadekuuroa ja ukkosta. Sade on sen verran harvinainen juttu täällä meilläpäin, että olimme siitäkin aika fiiliksissä! Jotenkin emme vaan kuvitellut että seudulla sataisi, kun juuri olimme olleet rutikuivassa autiomaassa...

Sade on nykyään sen verran harvinaisuus, että kuvahan siitä piti ottaa!

Kuten myös vihreä ruoho...

Yksi juttu, mitä myös kovasti ihmeteltiin oli rekat, joita kyseisellä reitillä näkyikin paljon. Nimittäin nämä rekat laittoivat järestään hätävilkut päälle, kun tultiin ylämäkeen! Tuota ei täällä Kaliforniassa näe juuri koskaan, vaikka täälläkin on hurjia mäkiä. Mutta ehkäpä Arizonan laki vaatii toimimaan niin. Tienposkessa näkyi myös useita rekkoja konepelti auki, joten ilmeisesti kuumuus on iso tekijä tässä. Voi olla että näin on myös täällä Kaliforniassakin, mutta lähes jokaisen rekan takaseinässä oli työpaikkailmoitus, jossa siis haettiin uusia rekkakuskeja! Varmasti tietysti ihan toimiva rekrytointikeino... Erään Oklahoman rekisterissä olevan rekan takaseinässä oli myös lause "It is not a choice, it is a child", missä mitä ilmeisemmin otettiin kantaa aborttiasioihin. Miettikää, mikä haloo siitä nousisi, jos Suomessa joku kuljetusliike ottaisi noin vahvasti kantaa julkisesti eettiseen kysymykseen...

Hooverin padolta Grand Canyonille matka kesti vajaat neljä tuntia. Vähän ennen Grand Canyonia tiellä nro 180 näimme horisontissa paljon savua, siellä oli siis pahannäköinen metsäpalo. Samoihin aikoihin auton tuulettimista alkoi tulla savun hajua, ja ohitimme kyltin, jossa luki "hallittu metsäpalo". Ohitimmekin myöhemmin sellaisen pienen kytevän metsä-alueen. Ei oikeastaan yhtään auennut, mitä varten tuo metsäpalo oli hallittu noin, koska se olisi kyllä ollut aika helposti sammutettavissa (ainakin näytti siltä). Ja itse asiassa seuraavana päivänä kun ajelimme kotiin, oli kytevä palo ihan täysin samassa tilassa. En ymmärrä...

Jossain palaa

Tienlaidassa oli tälläinen "hallittu" kytevä palo

Olimme ensimmäisen yön Tusayanin (tuppu)kylässä Holiday Inn Expressissä, joka sijaitsee pari mailia Grand Canyonin eteläportin eteläpuolella. Tuo Tusayan on kovin suosittu majapaikka näin turistikautena, eikä saatu edes molempia öitä samasta hotellista. Paikan päällä oli aika topakka savunhaju, ja ihmetellessämme sitä hotellivirkailijalle, hän kertoi, että tilanne on ihan normaali näiden monsuunisateiden aikaan. Olin ihan (hiljaa mielessäni) että mitä hittoa, nyt on aukko sivistyksessä, Pohjois-Amerikassa monsuunisateita??? Mutta kyllä, kyse on juurikin Pohjois-Amerikan monsuunista, ja olen ihan varma, että nämä on just niitä, mitä joskus peruskoulussa maantiedon tunnilla opeteltiin, joita ei sen koommin ole tarvinnut muistaa.

Horisontissa haamuvuori... Lähellä ollaan jo

Kello oli huoneeseen päästyä noin puoli kuusi illalla, ja piti nopeasti tehdä sotasuunnitelma. Saimme nimittäin hotellista info-paperin, jossa kerrottiin monelta Grand Canyonilla laskee aurinko, ja mitkä ovat parhaat näköalapaikat auringonlaskun katselemiseksi. Aurinko laski paperin mukaan klo 7:29 PM, mutta paikalla olisi hyvä olla jo viimeistään 40 minuuttia ennen, koska kanjonin väri vaihtelee auringonlaskun eri kohdissa. Joten aika samantien lähdimme kohti kanjonia, ja onneksemme portilla ei ollut kuin muutaman auton jono ja parkkipaikkakin löytyi suht helposti, joten ehdimme kuin ehdimmekin katsomaan auringonlaskun! Siitä sitten seuraavalla kerralla...

Las Vegasissa!

Teimme viime viikolla neljäpäiväisen reissun Las Vegasiin. Kyseessä oli Timon konferenssimatka, mutta minä tietysti tuppauduin mukaan, koska en ollut aiemmin Vegasissa käynyt!

Laskeutuessa näytti kovasti siltä että laskeudutaan erämaahan...

...mutta tulihan se lentokenttä sieltä, taustalla meidän hotelli ja The Strip

Stripin eteläpäässä sijaitsee tämä kuuluisa kyltti

Sen juurella esiintyi tietenkin feikki-Elvis ja biisi oli tietenkin Viva Las Vegas

Yövyimme Las Vegas Bulevardin eli The Stripin eteläpäässä Mandalay Bay -hotellissa. Noin kuusi kilometria pitkällä Stripillä sijaitsee vieri vieressä näitä viiden tähden luksushotelleja, joiden yöpymishinnat ainakin arkiviikolla on hyvinkin edulliset. Meille valikoitui tuo Mandalay Bay, koska konferenssi järjestettiin siellä.

Hotelleissa vieraileminen onkin suosituimpia tapoja viettää aikaa Vegasissa päivisin. Hotelleissa on nimittäin omat teemansa ja useilla myös ilmaisia esityksiä. Tunnetuimpia on varmasti The Venetian, Caesars Palace ja The Bellagio. Jokaisessa hotellissa on myös kasino. Ja ostoskeskus. Ja muuta viihdykettä... Ne toimivat myös virkistäytymispaikkoina, sillä paahtavasta helteestä on mukava tulla hetkeksi ilmastoinnin ääreen.

Meidän hotellin erikoisuus oli jättimäinen uima-allasalue, jossa oli mm. ihan oikeata hiekkaa sekä hairiutta, jossa haiden lisäksi oli myös muita mereneläviä.

Nämä olivat kyllä yllättävän pieniä, ehkäpä eivät vielä täysikasvuisia...

Sen sijaan nää kilpparit oli ihan valtavia...

Hotelleista oma suosikkini oli ehdottomasti Wynn. Syy varmaankin löytyy siitä, kun kierrät ensin kymmenen hotellia, jotka ovat kovin samanlaisia kasinoineen ja luksuskauppoineen, on virkistävää tulla hotelliin, joka on just niin överi sisustukseltaan, kuin mitä Las Vegasilta saattaa odottaa. Timolle hotellista löytyi myös Ferrarin ja Maseratin showroom...

Hämmentävä mies ja vesiputous -teos Wynnin pihalla

Sisustuksessa kaikki oli rakennettu kukista tai kukkateemalla

Wynnistä löytyi myös kaupungin paras buffet-pöytä, joten pitihän se mennä testaamaan! Itse asiassa nauratti tuo "kaupungin paras buffet" -määrittely, koska samanlaisia määrittelyitä löysimme lähes jokaisesta buffet-paikasta. Mutta nuo buffetit kannattaa ehdottomasti kokea! Meidän buffet-lounas maksoi 25 dollaria + verot + tippi. Alkoholijuomat pitää ostaa erikseen, mutta esimerkiksi juomamme soodavedet, kokikset ja kahvit kuuluivat hintaan. Positiivisesti yllätyimme myös siitä, että jouduimme jonottamaan vain vartin, kun kuulemma ehkä siinä kaupungin suosituimmassa buffetissa, eli Caesar's Palacen buffetissa, joutuu jonottamaan parikin tuntia.. Tuolla reilulla 25 dollarilla saa piiiiiitkän pöydän lämpimiä ruokia luokiteltuna maiden mukaan, sekä about 20 metrisen jälkkäripöydän, jossa oli tarjolla ties miten montaa eri jälkkärikakkua ja keksiä sekä eri jäätelöitä.

Näistä kahdesta lautasesta voitte arvata, kumpi oli minun ja kumpi Timon...

Harmittaa vähän, kun ei muistanut kuvata kaikkia lautasia, mitä tuli syötyä. Tässä osa jälkkäreistä, nams!

Syömisen jälkeen olisi tehnyt mieli ottaa torkut sohvalla...

Paras ostoskeskus oli Caesars Palacen Forum, ihan sisustuksensa perusteella, ja myös sen, että se oli niitä harvoja ostoskeskuksia, missä oli luksusliikkeiden lisäksi ihan tavallisia kauppoja. Tuossa ostoskeskuksessa oli ehkä parhaiten toteutettu tuo ulkotila sisällä -huijaus.

Sen sijaan paljon hehkutettu The Venetian oli itselleni ainakin pienoinen pettymys, vaikka toki tuo keskellä ostoskeskusta menevä kondolijoki oli ihan hauska. Ainakin niin kauan, kunnes näit veneiden moottorit, joita ei edes ole yritetty piilottaa. Jotenkin tuli noita teemahotelleja ja -ravintoloita katsoessa vähän sellainen tunne, että vaikka ne toki on ihan hienoja, niin eivät millään tapaa vedä vertoja alkuperäisille. Totisesti toivon, ettei kukaan tyhmä Vegasin turisti jätä käymättä esim. Pariisissa, koska on nähnyt Eiffel-tornin jo Vegasissa...

Vegasissa kuuluu myös spotata häitä... tässä eräät keskellä kauppakeskusta

Ja tässä joku tuore aviopari

Iltaisin Las Vegasissa turistit suuntaavat katsomaan erilaisia ilmaisia näytöksiä. Kuuluisin näistä lienee Bellagio-hotellin tanssivat suihkulähteet. Esityksiä tulee vartin välein ilta-aikaan ja esityksiä on 20 erilaista, joten todellakin kannattaa jäädä katsomaan useampi esitys putkeen. Me kävimme katsomassa kahtena iltana yhteensä neljä (tai viisi) esitystä, jotka olivat kyllä ihan käsittämättömän upeita. Kuviin näitä ei saa ikuistettua, joten mikäli menet Vegasiin, käy katsomassa tuo show!

Ilta-aikaan Vegas pääsee myös kunnolla oikeuksiinsa, sillä silloin sytytetään sen tuhannet valotaulut. Vaikka päivisinkään Vegas ei ollut niin karu, kun olin kuvitellut, niin olihan se vain iltaisin vielä hienompi.

Vapaudenpatsas New York New York -hotellin edustalla

Eiffel-torni Vegasin tyyliin

Mutta on se vaan niin turistimesta. Stripillä ei voi kävellä kymmentäkään metriä ilman, että joku tyrkyttää jotain erikoistarjousmatkaa tai jaa jotain flaijeria. Vegasin ollessa kyseessä nämä flaijerit on useimmiten tyttökortteja... Oman maininnansa ansaitsee myös kodittomat/kadulla kerjääjät, joita myös Vegasissa on valitettavasti paljon. Täällä kodittomilla tosin on ehkä vähän enemmän pokkaa, koska kylteissä luki useimmiten tämän suuntaista: "Why lie - need money for beer". Stripillä on myös ihan sallittua kävellä alkoholijuoma kourassa, joten näitäpä sitten myytiin joka kadunkulmassa periaattella "mitä isompi, sen parempi".

Strip on hyvin kävelijäystävällinen, ainakin amerikkalaisella mittapuulla. Toki sen kävelemiseksi pitää useimmiten vaihtaa tien puolta ja kävellä useita ylikulkusiltoja. Luultavasti tämä on rakennettu siten että ihmisten on kävelyn lomassa pakko kävellä hotellien läpi, jossa sitten heti ovelta houkutellaan sisälle pelaamaan kasinoon. Käveleminen on kuitenkin helppoa, koska tässä Amerikan ihmemaassa myös ulkona on rappusten lisäksi liukuportaat! Voi kyllä... Stripiä pitkin kulkee myös molempiin suuntiin non-stoppina bussit, joihin päivän passi maksaa 8 dollaria (sama kahdelle tunnille 6 dollaria). Varmaan ihan näppärä systeemi, mutta itsellänihän ei kärsivällisyys riitä minkään aikatauluttoman bussin odotteluun, joten kävelin koko ajan. Ei tuntunut edes pahalta, kun muisti juoda koko ajan vettä (lämpötilat päivisin 35 - 37 astetta) ja laittoi hyvät kengät jalkaan. Takseja on myös hyvin saatavilla. Taksit ovat suhteellisen edullisia, mutta hämmentävintä niissä on kaikki (ihme) lisämaksut. Piti mm. maksaa 3 dollaria ylimääräistä vain siitä, että maksettiin kortilla käteisen sijasta (tätä ei kerrottu maksutilanteessa mitenkään) ja mm. siitä, minkä tyyppisellä tiellä ajettiin (meiltä kysyttiin mitä reittiä haluttiin mennä). Myös tippaus oli hoidettu aika ovelasti ainakin yhdessä käyttämässämme taksissa. Siinä oli kortilla maksaessa valmiita tippivaihtoehtoja dollareissa. Jos omistaa huonon päässälaskukyvyn, on aika mahdotonta siinä kiireessä pienen paineen alla laskeskella, mikä näistä summista vastaa sitä suositeltua tippiä (15 -20 %), varsinkin kun vaihtoehdot ovat tuon jakauman yläpäästä, ja saattaakin huomaamattaan maksaa tarpeettoman ison tipin. Ei sillä, etteikö täällä kuuluisi antaakin hyvää tippiä, moni palveluammatissa työskenetevä kun elää noiden tippien varassa.

Tienylitysohjeet for dummies -tyyliin

Vain Vegasissa myös vessan hanoissa on näytöt!

Kasinoissa ikäraja on 21 vuotta, mutta kertaakaan ikäämme ei meiltä tultu tarkastamaan. Mikä on erikoista jos siis vertaa siihen, että täällä kotona olen useampaan otteeseen ravintolan terassilla joutunut näyttämään paperit, vaikka olen jo 30-vuotias. Kasinoilla on myös ilmaiset juomat pelaajille. Ainakin meillä tosin juomia tultiin tarjoilemaan vasta sitten, kun pelikone kilahti voiton merkiksi. Me ei paljon pelattu, ja silloinkin vain pelikoneilla. Olin varta vasten kantanut mukanani kotoa kaikki kolikot, niillä kun ei käytännön elämässä täällä tee mitään (jotenkin täällä on jopa loukkaavaa antaa tippi kolikoina setelien sijaan, en tiedä miksi), mutta kasinoilla pelikoneeseen kelpasikin vain setelit tai kortti! Minun suurin voitto oli reilu 27 dollaria, ja pitihän siitä säälittävästä voitosta ja kupongista ottaa ihan kuva todisteeksi. Ikävintä kasinoilla oli se, että siellä sai tupakoida, ja kun on viimeiset miten monta vuotta tottunut siihen, ettei sisätiloissa tupakka haise, niin kyllähän se noissa kokolattiamattokasinoissa todellakin haisi. Tai enemmänkin haisi se pistävä "raikas" tuoksu, jota oli suihkutettu peittämään se tupakanhaju.

Voittokuponki

Peliautomaatteja joka lähtöön, tässä houkutellaan Sinkkuelämää-faneja pelaamaan

Eräs asia, johon Vegasissa kiinnitti huomiota oli valaistus. Missään sisätiloissa ei juurikaan ollut ikkunoita (luonnonvaloa) ja etenkin kasinoilla oli hämärä valaistus. Tämä on todennäköisesti ihan harkittua, häiritsemään pelaajien ajantajua. Näin ollen joku saattaa "unohtua" pelaamaan läpi yön. Pelikoneilla näkyikin kellonajasta riippumatta aina pelaajia, erittäin paljon keski-ikäisiä naisia. Pelikoneiden teemoja löytyi periaatteella jokaiselle jotakin.

Emme oikeastaan nähneet Vegasissa mitään sen suurempaa "överiyttä" tai  "what happens in Vegas, stays in Vegas" -meininkiä. Ehkä se johtui siitä, että olimme Vegasissa arkiviikolla, emmekä liikkuneet kaupungilla myöhään yöllä. Aikuisten leikkikenttä on silti aika osuva ilmaisu paikalle, sillä sinne tullaan varmasti juhlimaan kunnolla, tuhlaamaan rahat ja yöpymään luksushotelleissa. Tai sitten tullaan menemään (salaa) naimisiin lukuisissa hääkappeleissa, johon voi tilata vihkijäksi lähes aidon Elviksen. Lapsia tai lapsiperheitä näkyi tosi vähän. Yökerhot ovat isoja ja suosittuja, ja niihin saatetaan jonottaa useampi tunti. Useimmiten näihin myös hieman huijataan ihmisiä jonottamaan turhaan halvempien sisäänpääsyjen toivossa, sillä todellisuudessa jono ei luvatun halvemman sisäänpääsyn aikana liiku juuri yhtään, mutta puljulle on hyvää mainosta, kun on pitkä jono ovella. Timo itse asiassa kävi yksissä Microsoftin bileissä suositussa Hakkasan-yökerhossa, johon pääsi jonon ohi vip-kortillaan. Timon mietteet yökerhosta oli, että siellä oli aika samanlaista kuin muuallakin, mutta isommilla puitteilla. Vip-tilassa oli useita loosseja valmiine shampanjoineen ja tarjoilijatyttöineen. Tarjoilijat noin ylipäänsä taisi olla valittu aika lailla ulkonäön perusteella tehtäväänsä..

Vegasista on mainittava vielä se, että mikään pukeutumistyyli ei ole liian huomiotaherättävä. Toisin sanoen asu on vapaa, eikä aina ihan pakollinenkaan, ainakin jos on ihan ok kulkea pelkissä bikineissä kadulla. Vastaan siis tuli monennäköistä asua. Tyylittömyydellä ei myöskään ollut niin väliä, sillä Vegasissa näyttäisi olevan ihan ok yhdistää juoksulenkkarit (siis ei mitkään nätit Nike Free:t, vaan ihan sellaiset perinteiset) minihameeseen. Oma polvimittainen hameeni oli ehdottomasti sieltä konservatiivisimmasta päästä 20-30 -vuotiaiden naisten pukeutumisessa.

Vegas tarjoaa myös useita maksullisia esityksiä. Lähes joka hotellilla on oma Cirque du Soleil -esityksensä, ja sitten on näitä iät ja ajat Vegasissa esiintyneitä taiteilijoita, kuten Celine Dion ja David Copperfield. Meidän hotellimme Cirque du Soleil -esitys oli Michael Jackson - The One, ja olisimme ostaneet siihen liput, jos eistyksiä olisi ollut niinä päivinä kun olimme Vegasissa. Stripiltä löytyy useita kojuja, jotka myyvät viime hetken lippuja alennettuun hintan näihin esityksiin, jos jaksaa vaan johottaa paahtavassa helteessä useamman tovin!

The Mirage hotellin Cirque Du Soleil -esityksen teemana oli The Beatles!

Las Vegas on mielipiteitä jakava kaupunki, joko sitä rakastaa tai sitten ei. Me olemme enemmänkin tuota jälkimmäistä porukkaa. Varmaan ihan siitäkin syystä, että emme ole ehkä oikeaa kohderyhmää. Mutta myös siksi, että jotekin on niin älytöntä, että tuollainen kaupunki on rakennettu keskelle aavikkoa vain ihmisen turhamaisuuden takia. Tiedän kyllä olevani aika mielensäpahoittaja ja tekopyhä sanoessani niin. Enkä voi siten sanoa, ettenkö olisi viihtynyt Vegasissa muutamaa päivää. Mutta viihdyin vielä paremmin siellä, minne jatkettiin Vegasissa -nimittäin Grand Canyonilla, siitä seuraavissa postauksissa!

Meidän hotelli iltavalaistuksessa

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta