Mount Rushmore

Haha! Tämän postauksen julkaisu osui sattumalta sopivasti USA:n itsenäisyyspäivälle! Kylläpäs sattui hyvin... :)

Poikkesimme hieman suoraviivaiselta reitiltämme South Dakotan puolelle, sillä halusimme nähdä kansallismonumentti Mount Rushmoren. Tai itse asiassa Timo halusi nähdä, sillä minä olin vähän sitä mieltä, että kannattaako yhden monumentin takia poiketa reitiltä noin 8 tunnin ajomatkan ajan.

Mutta onneksi mentiin. Ensinnäkin, Mount Rushmore on paljon hienompi livenä kuin kuvissa, vaikka onkin pienempi kuin kuvissa. Tai vuori, mihin taideteos on tehty, on iso, mutta itse päät on aika pienet. Mutta vasta livenä näkee, miten hienosti ne on tehty.

Monumentin luona pääsee kävelemään 0.6 mailin mittaisen (noin 1 km) Presidental Trailin (jota muuten kuvailtiin sanalla streneous, mutta eipä taas ollut, vaikka about parisataa porrasta pitääkin kävellä), missä näkee taideteoksen lähempää ja erityisesti eri kulmista, jolloin se tulee eri lailla esille. Teoksen vaikuttavuus tulee esiin siinä, kun kuulee, miten se on tehty. Uskomatonta kyllä, monumentti on tehty 90 % räjäyttämällä graniittikalliota. Tekijät olivat lopulta niin taitavia työssään, että pystyivät räjäyttämään kalliota muutaman tuuman tarkkuudella! Ja lopputuloksena on hyvinkin tunnistettavat kasvot! Itse asiassa monumentin suunnittelijalla Gutzon Borglumillä oli vahva näkemys suunnitteluvaiheessa että teos tehdään kokonaan vain poraamalla, mutta parin viikon porailun jälkeen suunnittelija oli myöntynyt dynamiitin käyttöön. Kun monumenttia katsoo läheltä erityisen vaikuttavat ovat kasvojen silmät. Ne ovat toteutettu niin, että silmät ovat aukot, joiden keskellä on silmämunia kuvaamassa graniittitangot. Itse suunnittelija ehti kuolla ennen monumentin valmistumista (presidentit tehtiin ja paljasteltiin yksitellen, ja suunnittelija kuoli viimeisen valmistusvaiheessa), mutta suunnittelijan poika hoiti homman loppuun.

Me osallistuimme audiokiertueelle, joka maksoi 5 dollaria henkilöltä. Meidän mielestämme audiokiertue kertoi monumentista ja sen historiasta paljon enemmän kuin pelkät opaskyltit. Kaupan päälle sai hieman nolostusta, koska tuolla kiertueella trail käveltiin sellainen ihme kaukosäätimen näköinen kapula korvalla. Mutta tosi paljon lisäinfoa sai tuosta audiokiertueesta, voimme suositella. Mukana oli amerikkalaiseen tyyliin tietysti amerikkalaisuuden ylistystä, mutta onneksi vain alussa ja lopussa. Revettiin nauramaan, kun audiokiertueen lopussa kysyttiin ”What does this mean to mankind?”, niinku oikeesti tuolla monumentilla olisi jotain merkitystä koko ihmiskunnalle… Hieno se silti oli.

 

Presidential Traililtä näkee monumentin eri kulmista, jolloin se tulee uudella tavalla esille

Tosin me ei ollakaan amerikkalaisia, joten ei osata ajatella, miten merkityksellinen teos on. Toki se, että siinä on kuvattu neljä merkittävää presidenttiä, tekee siitä varmasti amerikkalaisille merkityksellisen. Itsehän en olisi ennen monumentilla käyntiä osannut sanoa ketä presidenttejä siinä on (nyt sentään jo muistan). Mutta hyvin tuo monumentti sinänsä kuvaa Amerikkaa ja amerikkalaisuutta, suunnittelijan villit ja suuruudenhullut visiot (ja suuret puheet), ja lopputulos on myös amerikkalais-massiivinen. Että siinä mielessä sopii hyvin amerikkalaisuuden monumentiksi.

Kannattaa myös käydä sculptor's studiossa katsomassa monumentin mallia, jonka pohjalta monumentti on toteutettu. Myös amfiteatterin alla sijaitseva museo on mielenkiintoinen. Siellä katsottavissa oleva noin vartin mittainen video valmistusvaiheesta on oikein mielenkiintoinen, etenkin jos kiinnostaa nuo räjäytykset.

 

Alkuperäisessä mallissa oli myös ylävartalo, olisipa hauska jos nuo olisi myös monumentissa

Näin kätevästi tekeminen kävi...

Tuolla Mount Rushmoressa oli muuten hauska jätskibaari, jossa tarjottiin Presidentti Jeffersonin jäätelöä. Kyseinen presidentti ei ole ainoastaan kirjoittanut USA:n itsenäisyysjulistusta, vaan myös USA:n ensimmäisen jäätelöreseptin. Tuo vaniljajäätelö oli oikein hyvää!

Meidän navigaattorimmekin oli ihan Mount Rushmore meiningeissä!

Tuonne ajaessa meille muuten kävi se, mitä ollaan vähän koko tämän Amerikan ajan kauhunsekaisesti ”odotettu”, eli eräs stereotypia tuli koettua. Ajeltiin jossain keskellä Wyomingia ja pysähdyttiin johonkin kyläpahaseen tankkaamaan ja lounaalle. Lounasvaihtoehdoiksi ei löytynyt muita kun pikaruokaloita, joten pakon sanelemana mentiin Burger Kingiin. Näky sisällä oli aika karu: asiakaskunta ja henkilökunta oli todella lihavaa, osa jopa sairaalloisen lihavaa. Eräällä herralla oli jopa happiviikset! Ravintolassa oli myös paljon pikkulapsia, jotka vetivät juomaksi kokista (en usko että oli terveellisempiä vaihtoehtoja veden lisäksi edes tarjolla). Meidän ateriat juomineen ja jälkiruokakahvijuomineen maksoi vain n. 15 dollaria, joka on ihan liian vähän. Ei ihmekään, että porukka käy tuolla hinnalla syömässä tuolla, eikä tee esim. itse ruokaa. Kylällä muut ruokapaikkavaihtoehdot oli McDonald’s sekä Arby’s. En tosiaan halua yleistää tai moralisoida (ja olihan tuo otoskin vähän vääristynyt), mutta näköjään valitettavasti tuo stereotypia liikalihavuudesta Amerikassa ja sen syistä taisi tällä kertaa toteutua, Kaliforniassa kun tuo ei ainakaan kovin selkeästi näy. Itsellämme meni aika lailla ruokahalut ympärille katsoessa, koska tuosta näystä tuli jotenkin tosi surulliseksi. Onneksi tuo oli ainutkertaista, missään muualla tällä roadtripillä en ole ”noin pahaa tilannetta” nähnyt. Mutta nyt ei voi väittää, ettei olisi tuota stereotypiää nähnyt omin silmin...

Boulder, CO ja Rocky Mountain National Park

Vietimme pari päivää Boulderissa ja sen kupeessa olevassa Rocky Mountain NP:ssä Coloradossa. Oli kiva päästä vähän isompaan kaupunkiin. Boulder on tunnettu terveyshenkisyydestään ja taitaapa se olla valittu jopa USA:n terveellisimmäksi kaupungiksi. Ainakin vaikutti siltä, että kaupungissa on mahdollista elää tosi tervehenkisesti. Mekin teimme ”boulderit” ja jätimme auton parkkiin päiväksi ja vuokrasimme pyörät, koska pyöräteitä näytti olevan hyvin tarjolla. Tuo pyöränvuokraussysteemi oli tosi näppärä: eri puolelle kaupunkia oli ripoteltu pyöräpisteitä, josta ottaa pyörä käyttöön tai jonne palauttaa se. Ensimmäiset 30 minuuttia oli ilmaisia, joten käytännössä sitä pystyi käyttämään vaikka ilmaiseksi. Päivän passi oli 8 dollaria, joten kallista tuo ei ole esim. turistikäytössä. Tuo firma mainosti itseään ”Hippien Uberiksi” mikä oli aika osuva ilmaus, haha. Me käytimme sitä juuri noin, että menimme paikasta A paikkaan B 30 minuutin sisällä, oli oikein näppärää.

Kävimme pyörimässä keskustan ”kävelykadulla” Pearl St Mall:illa. Tuosta keskustasta ja ihmisistä siellä tuli tosi paljon mieleen Portland, mitä nyt Boulderissa oli ehkä vähän vähemmän hörhöjä liikkeellä, haha. Ehkä tuohon arvioon vaikutti Boulderista löytynyt kirjakauppa, joka oli yhtä ihana kuin Portlandin Powell’s. Pyöräilimme myös puistoalueelle nimeltään Chautauqua hengailemaan, se oli kanssa kiva.

 

Pearl St Mallilla

Katuesiintyjä

Boulderissa taitaa olla aika paljon kesyhköjä city-kaneja.. nähtiin ainakin kymmenen

Boulderista pitää vielä mainita runsas pienpanimotarjonta (toinen Portland-yhtäläisyys!). Kävimme kahdessakin paikassa syömässä ja nauttimassa jänniä oluita. Nimenomaan jänniä, koska Timo mm. joi espressopohjaista olutta (!!).

Rocky Mountain NP:ssä vietimme puolikkaan päivän. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta ilma oli aika surkea ja sateinen. Ajoimme Trail Ridge Roadia aina yli 12000ft:iin eli reilun 3 kilometrin korkeuteen. Tuo Trail Ridge Road on USA:n korkeimmalla kulkeva päällystetty tie. Maisemat on aika huikeat! Ja tien reunaan ei tietenkään ole viitsitty kaiteita laittaa niin että saa vähän lisäjännitystä matkaan.

Meillä oli aikomus tehdä joku parin mailin haikki, mutta huono sää pilasi suunnitelmat. Olimme ottaneet huomioon, että tuolla kehotetaan tekemään haikit ennen puoltapäivää iltapäivän suuren ukkosriskin takia. Mutta koska nuo ukkospilvet oli näkyvissä ja jyrisi jo lähtöhetkellä, jätimme kokonaan väliin. Ukkonen kun mielellään iskee juuri noihin puurajan yläpuolisiin aukiopaikkoihin. Ja lisäksi kysyessämme rangerilta reittisuosituksia hän kertoi yhden meidän miettimän reitin olevan yhä puoliksi lumen peitossa, joten eipä siksikään lähdetty. Mutta eipä haitannut, koska teimme pari minihaikkia (Alpine Ridge Trail ja Tundra Communities Trail), jolta näkyi kivasti maisemia. Ihan emme olleet osaneet varautua noin +10 celciusasteen lämpötiloihin, koska Boulderissa oli ollut sellaiset 30 astetta, mutta oli meillä sentään hupparit ja takit, toisin kuin monella muulla turistilla. Siellä näkyi porukkaa hytisemässä T-paidoissa ja flipflopeissa... 

Tuolla oli juuri nyt luonnonkukkien kukkimisaika parhaimmillaan. Kukkimisaika ja kasvukausi tuolla tundralla on sellaiset 8 viikkoa vuodessa, joten sinänsä oli hyvä aika vierailla tuolla. Tuolla tundralla kasvoi samoja kukkia kuin matalammallakin, mm. lemmikkiä, mutta sellaisena miniversiona lähellä maanpintaa (jossa se on suojassa tuulelta).

Maisemat oli aika upeat lumihuippuineen. Meitsikin muuten pääsi leikkimään lumella, viime kerrasta onkin jo pari vuotta…

Mutta maisemiakin kiinnostavimpia oli nämä kaverit:

Bongaa kuvasta kaksi murmelia

Murmeleita! Enpä ollut niitäkään ikinä ennen nähnyt luonnossa. Hauskoja lyllertäjiä ja myllääjiä. Istuskeltiin varmaan puoli tuntia tuijottelemassa vain näiden murmeleiden touhuja. Ja luettiin opaslehtisestä, että nämä kaverit lihottavat kesällä itsensä jopa kaksinkertaisesti jotta voivat talveksi vaipua talvihorrokseen... kuulostaa aika kivalta elämäntavalta, mä haluun kans!

Nähtiin myös bighorn sheepejä eli paksusarvilampaita. Näillä taisi olla vähän karvanlähtöaika. Ihmeellisesti söivät mutaa ?!? 

Lisäksi nähtiin tälläinen jyrsijä joka oli ehkä pika eli piiskujänis?

Käytiin tuon Trail Ridge Roadin lisäksi matalimmissa korkeuksissa kiertämässä piskuinen Bear Lake läpi. Tuo ei ollut kovin kummoinen sillä ajatuksella että Suomi on täynnä tuollaisia pikkulampia. Lisäksi sade toi vähän lisää Suomi-tunnelmaa, joten päätettiin lähteä pois, haha.

Kaiken kaikkiaan sekä Boulder ja RMNP oli todellakin käymisen arvoisia paikkoja. Liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista kiinnostuneen ihan must see-kohde!

Boulderin ykkösnähtävyys, Flatirons, jota ei voi välttää näkemästä kaupungissa vieraillessa