Glacier National Park

Glacier oli roadtrippimme viimeinen kohde ennen kotimatkaa. Glacier NP sijaitsee Montanan pohjoispäässä, lähellä Kanadan rajaa. Puistoa kuvaillaan Yellowstonen, Yosemiten ja Grand Canyonin veroiseksi, ja se taisikin olla se syy, miksi ajoimme sinne, olimme mainostuksen uhreja.

Vaikka meidän mielestämme puisto ei ihmeellisyydessään yltänytkään em. puistojen tasolle, oli se silti ehdottomasti käymisen arvoinen. Meille vain sattui vähän huonot säät vierailulle, sillä toisena päivänä satoi vettä ja oli ihan hiton kylmä keli. Yhdessä paikassa oli vain 40 F lämmintä, eli sellaiset 4 ja rapiat celciusastetta ja kävi tuuli sekä satoi... Tuli ihan mieleen Suomi, jos pisti silmät kiinni.

Tuona sadepäivänä kävimme Going to the Sun Roadilla katselemassa maisemia. Tuo tie menee puiston länsisisäänkäynniltä itäsisäänkäynnille, ja on tituleerattu yhdeksi USA:n kauneimmaksi tieksi. Sitä se olikin. Tuon tien pääsee kulkemaan omalla autolla tai sitten voi ottaa ilmaisen shuttle-bussin. Me päätimme kokeilla tuota shuttlea, koska sen kyydissä voi tosiaan keskittyä pelkästään niihin maisemien katseluun.

 

Going to the Sun road

Ihan täysiä pisteitä tuo shuttle ei kyllä saa kätevyydellään. Meille selvisi vasta siihen jonottaessa, että meidän pitää vaihtaa kaksi kertaa bussia päästäksemme tien toiseen päähän. Syy on siinä, että tien keskivaiheilla tie on niin kapea, että siitä ei mahtuisi normikokoisella bussilla, vaan pitää vaihtaa pikkubussiin. Vaikka linjat on suunniteltu niin, ettei vaihtoa pitäisi joutua odottamaan, käytännössä sitä joutui kuitenkin odottamaan. Ja välillä jopa puoli tuntia, josta ainakin itselle tuli olo, ettei ole kovin kätevä systeemi. Mutta jos lomalla on aikaa, niin voi suositella bussia, bussista näkee kyllä tosi hyvin. Ja varsinkin meidän tapauksessa, koska automme on sen verran matala, että luultavasti emme olisi edes nähneet mitään kivikaiteiden takaa, haha. Shuttleen voi antaa vielä sellaisen vinkin, että kannattaa sillä keskipätkällä jos on menossa Logan Passin suuntaan istua menosuuntaan oikeanpuolimmaisilla penkeillä. Jos menee vastakkaiseen suuntaan niin sitten menosuuntaan vasemmalla puolella.

Tuolloin sadepäivänä en jaksanut edes kaivaa kameraa esille, koska näkyvyys oli sen verran kehno. Mutta seuraavana päivä kun menimme minihaikille samaa tietä, nappailin ikkunan läpi muutamat kuvat. Kuvat on vain tien läntiseltä puolelta, koska lähdimme haikille Logan Passiltä tien keskivaiheilta.

Teimme 3 mailia pitkän minihaikin Hidden Lake Overlookille ja takaisin. Olimme alun perin varautuneet menemään ihan kyseiselle järvelle asti, mutta reitti olikin suljettu karhuvaaran takia. Järven rannalla majaili ainakin karhuemo poikasineen ja puiston polittiikka tuntui olevan, että ihmiset muuttaa suunnitelmiaan karhujen takia. Hyvä niin. Vaikka tuo haikki oli lyhyehko, oli siinä kuitenkin ihan riittävästi nousua aina yhtä ihanien portaiden muodossa. Mutta perillä maisema palkitsi suorituksen.

Tuolla reitillä oli erityisen paljon vuohia, murmeleita ja maaoravia. Vuohet eivät olleet moksiskaan ihmisistä, ja oli suorastaan vaikea pitää niihin turvaetäisyyttä, kun ne tuntuivat tunkevan reitille. Yhdellä vuohella oli maailman suloisin poikanen, ihana pikku kili!

Tuonne alas ei olisi saanut karhuvaaran takia mennä, mutta tietenkin jotkut tyhmät meni...

Vähän pääsi lumisohjossakin tarpomaan... tuli yksi kotimaa mieleen... 

Bongaa kuvasta 13 lammasta... Tämä otettu kameran maksimizoomilla vuorenrinteeltä tosi kaukaa

Tuolla Glacierin alueella tuntui olevan ihan mieletön huckleberry-villitys, sitä mainostettiin joka paikassa. Itsehän jouduin googlesta katsomaan mikä marja on kyseessä, koska ei kuulostanut tutulta. Mustikkahan se. Tarjoilijan houkuttelemana tilasin ravintolassa mustikanmakuista jääteetä sekä jälkkäriksi mustikkajäätelöä, jotka molemmat oli tosi hyviä (pääruokani ei sentään sisältänyt mustikkaa). Timo söi sekä tuolla että Yellowstonessa moose’s track –nimistä irtojäätelöä, joka oli (Timon mielestä) ihan superhyvää. Se sisälsi muun muassa peanut butter cup –paloja ja suklaaköntsiä. Kannattaa maistaa, jos tulee vastaan.

Mustikka-jääteetä

Noiden parin päivän tarkoituksena oli myös vähän rentoutua ennen kotimatkaa, koska tiedossa oli pari 10-tuntista ajopäivää. Perjantaina koittaakin jo lento Suomeen, iiks!