Asumme idyllisessä pikkukaupungissa nimeltä Campbell. Campbell on tunnettu mm. historiallisesta keskustastaan, jossa järjestetään lähes joka viikonloppu joku tapahtuma. Viime viikonloppuna oli kaksipäiväinen Octoberfest, jossa mekin kävimme pyörähtämässä.
Sitä varten keskustan autotie oli muutettu kävelytieksi, ja sinne oli tuotu ruoka-, juoma- ja myyntikojuja. Osa myyjistä ja festariväestä oli pukeutunut teemahenkisesti.
Ihmiset olivat kyllä taas niin hyväntuulisia ja rennon oloisia! Amerikkalaiset rakastavat koiria, ja ne ovat tietysti myös mukana tälläisissä tapahtumissa.
Hieman ihmeteltiin, kun ihmiset tulivat alueelle omat oluttuopit kourissaan! Tämä oli selkeästi taas jotain sisäpiirin tietoa, koska mistään tälläisestä ei ollut kehotusta mainoksissa. Ehkä omaan tuoppiin sai enemmän juotavaa samalla rahalla...
Saksalaisinta koko tapahtumassa olivat ehkä nämä:
Teemaan pukeutuneet soittajapapat
Sekä yhdestä kojusta ostettava saksalaistyyppinen ruoka
Alueella oli kaksi paikkaa mistä sai ostaa alkoholia (sitä tosin sai ostamisen jälkeen sitten kannella ympäriinsä lasissa ympäri aluetta). Systeemi oli (taas) kovin amerikkalainen, sillä ensin piti jonottaa tiskille ostamaan juomaranneketta, johon ostettiin juomien verran "arvoa" ja jossa tarkastettiin, että olet yli 21-vuotias. Tämän jälkeen pääsi jonottamaan juomatiskeille.
Ruokakojuissa muuten oli tarjolla perusamerikkaevästä, mm. hodareita, popparia ja sitruunalimua. Myyntikojut oli aika perus markkinakamaa, mutta myytiin siellä myös mm. kylpyammeita!
Minä jumituin erään kojun luokse ihastelemaan siellä myytyjä vintagemainosjulisteita. Olisin varmasti ostanut useammankin, ellei painojälki olisi ollut vähän kehnoa. Tälläinen Diorin hajuvesimainosjuliste kehyksillä lähti kuitenkin kotiin:
Muita kuulumisia: Merikonttimme on viimein saapunut Oaklandin satamaan, ja on nyt tullin käsittelyssä! Jos kontti läpäisee tullin tarkastuksen ongelmitta (toisin sanoen, jos konttia ei tarvitse avata), pitäisi meidän hyvällä tuurilla saada tavaramme tässä noin viikon kuluessa! Täytyypä sanoa, että tähän matkalaukkuelämään tai askeettiseen elämään tottuneena ei oikeastaan kaipaa kauheasti kontin tavaroita. Hämmästyttävää, miten vähällä tavaramäärällä sitä oikeastaan pärjääkin. Itse asiassa ei oikein edes muista, mitä kaikkea sitä omistaakaan, ja voi olla aikamoinen ennakkojoulu laatikoita avatessa :). Sen tosin tiedän, että kunnon teflonpannu ja paksu peite tulee tarpeeseen, samoin elämää monella tavoin helpottava desin mitta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti