Ruokakaupassa käynnistä

Meiltä on toivottu myös postausta ruokakaupassa käynnistä. Tiedättehän, ulkomailla käydessä ruokakaupassa käynti on superjännää, kun valikoimat on jotain niin erilaista kun kotona. Siksipä odotin jännityksellä Amerikan ihmemaan ihmeellisiä ruokakauppoja.

Minulla on opiskeluajoiltani pitkä, yhteenlaskettuna noin viiden vuoden, työkokemus kaupassa työskentelystä, ja olen aika hyvin aivopesty suomalaisiin ruokakauppoihin. Siis niiden valikoimiin, ja niiden järjestykseen, ja kaupassa käynti on ollut jo vuosikausia minulle helppoa. Mutta nyt alan ymmärtämään niitä asiakkaita, jotka eivät löydä kaupassa mitään, ja valittavat kun niitä hyllyjärjestyksiä muutetaan säännöllisesti.

Nimittäin täällä en löydä mitään, enkä tiedä, mitä valikoimissa on. Tietysti leivät, maidot ja hedelmät on helppo löytää. Mutta ne välissä olevat hyllyt, jotka syövät kaiken sen, mitä tarvitaan ruoanlaittoon. Suuntaviivoja antaa hyllyn päällä olevat kyltit, mutta en aivan ymmärrä, millä logiikalla on ensin pari kuiva-ainehyllyä, sitten tulee jotain pesuainehyllyjä ja sitten taas kuiva-ainehyllyjä. Jauhot on aivan eri puolella kauppaa, kun siemenet, pähkinät tai puurohiutaleet. Juustot ja maidot ovat eri puolilla kauppaa. Hyllyjen yhteyteen on laitettu usein hyllyssä olevaan elintarvikkeeseen liittyviä lisäkoreja (esimerkiksi cheddar-juustohyllyn yhteyteen tortillalättyjä). Tämä on tietysti näppärää, mutta aiheuttaa lisäharmia, koska et löydä kyseistä merkkiä sitten oikealta paikaltaan.

Välillä kaupassa tulee vastaan myös kummallisuuksia: tällä ei ole alkuperämaan tai valmistajan suhteen mielestäni mitään yhteyttä Suomeen, mutta kovasti on nimessä Suomea ja "vaakunassa" leijonaa...

Minulle tämä kasvisruokavalio aiheuttaa hieman harmaita hiuksia, koska meidän perusruokavalioon kuuluu mm. soijarouhe, tofu ja kikherneet. No kysyvä ei tieltä eksy, joten olen silloin ekalla viikolla saanut lähes koko kaupan henkilökunnan etsimään minulle lähikaupan valikoimista soijarouhetta. No eipä löytänyt. Ehkä viikon päästä tästä löysin soijarouhetta itse, mutta kylmähyllystä! Täällä soijarouhetta saa ns. puolivalmisteena, valmiiksi liotettuna ja maustettuna. Yhdestä kaupasta löysin soijarouhetta kuivana, mutta valmiiksi maustettuna. Nämä on kyllä ollut ihan maukkaita. Tofua olen myös löytänyt ja se on täällä superhalpaa. Kikherneitä en ole vielä löytänyt, ja siitä voi tulla pieni kriisi jos en pian saa falafelejä tai hummusta...

Soijarouhetta amerikkalaisittain

Jogurttihyllystä huomaa, kreikkalainen jogurtti on täällä se juttu. Lähes kaikki jogurtit ovat kreikkalaiseen jogurttiin pohjautuvia, myös ns. ruoansulatusjogurtit (niitä on tosin paljon vähemmän täällä kun Suomessa). Me totuimme Suomessa syömään maitorahkaa päivittäin, ja odotimme löytävämme sitä myös täältä. Mutta emmepä löytäneet. Paitsi eräästä kaupasta, mutta sellaisella hinnalla, ettei sitä olisi mitään järkeä syödä päivittäin. Joten olemme kompromissinä syöneet 0 % kreikkalaista jogurttia, joka koostumukseltaan vastaa aika hyvin maitorahkaa. Eka kodinkoneemme, jonka ostimme muutama päivä tänne muuton jälkeen, oli blenderi, eikä mikä tahansa blenderi, vaan ihana Kitchen Aidin blenderi! Kelpaa tehdä smoothieita, joita olemmekin tehneet totuttuun tapaan päivittäin.

Maito ja mehut myydään juurikin niissä valtavissa kanistereissa, joita näkee telkkarissa. Tai valtavissa ja valtavissa, niiden tilavuus taitaa olla gallona, eli noin neljä litraa. Myös puolen gallonan ja neljäsosagallonan kanistereita on tarjolla. Nuo isot kanisterit ovat kyllä yllättävän käteviä ja niitä ostamme, jos olemme autolla kaupassa. Ja olenpa ollut niin innovatiivinen, että olen täyttänyt tyhjiä kanistereita vedellä ja saanut itselleni väliaikaiset käsipainot. Kunnon Strömsö-meininkiä ;). Juustot, erityisesti eksoottisemmat, ovat täällä kalliita, mm. sellainen pieni fetapaketti maksaa vajaat 10 dollaria. Halloumi-juusto yli 11 dollaria...

Leivistä minulla oli ehkä suurin ennakkokäsitys, että ne on säilöntäaineella pumpattua vehnähöttöä. No, sitä ne onkin. Toki täysjyvällä ja pähkinöillä höystettyä leipää on tarjolla, mutta nekin on täynnä säilöntä- ja muita kummallisia aineita, joiden mukana oloa en näillä minun elintarviketekniikan opinnoilla osaa selittää. Ainesosalista on sellaiset kevyet kymmenen riviä, myös ns. tuoreessa bakery-leivässä!  Emme ole mitenkään lisäainehysteerisiä, ja periaatteessa voisimmekin syödä tuota täysjyväleipää, jollei se haisisi ja maistuisi niin kummalle ja lisäainepitoiselle. Ostin ensimmäisellä viikolla yhden leipäpaketin, ja syömättähän se sitten jäi. Itseasiassa leipä on nyt sellaiset 5 viikkoa vanhaa, eikä siinä ole merkkiäkään homehtumisesta. Parasta ennen -päiväystä en leivästä edes löytänyt! Tämä leipäasia ei ole meille ongelmallinen, koska emme juuri Suomessakaan syöneet leipää. Ja saa täältä ruisleipääkin (tai ainakin sen tapaista) erityiskaupasta pakasteena, ja Ikeasta ruisnäkkäriä. Ja, tuosta lähikaupasta löysin tälläisiä, joita olen välillä välipalaksi puputtanut:

Ehkä shokeeraavinta ruokakaupoissa on olleet einekset, jotka ovat suurin osa pakasteena myytäviä. Näitä on paljon, ja joka ruokalajia. Tyypillisimmään jotain mac&cheeseä, jota olisi kyllä ihan superhelppo valmistaa itsekin juustosta ja makaronista. Sekaan mahtuu tälläisiä teollisuuden helmiä, niin kuin kermaliköörillä maustettu kahvikerma tai viskipossu:

Toki pakasteesta löytyy kivasti myös pakastevihanneksia ja marjoja. Ja kaappitolkulla jäätelöä, ihanaa jäätelöä :) Oman mainintansa ansaitsee murohylly, joka on täällä toooooodella pitkä. Myös sen perusteella, minkä verran muromainokset vie mainostauoista, on täällä muroilla isot markkinat. Aamupalaksi tyrkytetään myös vohveleita pakasteena. Ostimme noita kokeeksi yhtenä viikonloppuna, ja eivät ne kummosia olleet.

Minulle kaupassa käynti ei ole välttämätön paha, vaan on ollut älyttömän mielenkiintoista. Tutkin tarjontaa, ja ostan kaikkea jännää kokeilumielessä. Myös työhistoriani ja opiskeluni takia tutkin pakkausmerkintöjä ja lueskelen paikallisesta elintarvikelainsäädännöstä ja mikrobiologisista elintarvikevaaroista. Onneksi lueskelin, niin ei tule enää ostettua valmiiksipestyä ja pilkottua salaattia (kuulostaa jo muutenkin turhamaiselta, mutta se on lähes ainoanlaista salaattia jota täältä saa) noroviruksen pelossa, ja kypsennän kananmunat ja Timon kanapalat superhuolella salmonellan pelossa.

Luomuna saa lähes kaikkia elintarvikkeita, ja hintaero tavanomaisesti tuotetun ja luomutuotetun välillä on aika minimaalinen, joten on varmaan selvää, kumpi valitaan. Timo syö muutaman kerran viikossa lihaa, enkä suostu ostamaan lihaa muuten kun luomuna. Ei tarvinnut kuin yksi video nähdä amerikkalaisesta lihan tehotuotannosta, ja tein päätöksen, että ostan vain luomutuotettua. Paketin kyljessä vauhkotaan eläimille ei-syötetyistä hormoneista samaan tapaan, kuin Suomessa korostetaan lisäaineettomuutta. En ole vielä perehtynyt paikalliseen luomutuotannon sääntöihin, mutta ainakin erona Suomen luomusääntöihin, täällä saa luomumaitoon lisätä kaikenlaisia vitamiineja, tässäkin kyseisessä maidossa on omega-rasvahappoja!

Omega-3-rasvahapoilla höystettyä luomumaitoa

Meidän lähikauppa on ihan sellainen perusmarketti, mutta sieltä saa kaiken tarvittavan. Verrattuna Suomeen perusmarketeistakin saa paljon apteekkitavaraa, esimerkiksi särkylääkkeitä. Monissa ruokakaupoissa on myös keskellä apteekki, josta saa reseptilääkkeet, ja jostain olen lukenut, että niissä voi olla päivystävä lääkäri, jolta voi hakea vaikkapa antibioootit. Myös kattava kukkakauppa sisältyy useimmiten marketin valikoimaan. Täällä on myös sellaisia hypermarketteja, josta saa ihan kaikkea. Ja sitten on tukkukauppoja, johon voi ostaa jäsenyyden. Me saatiin Timon työsuhde-etuna jäsenyys (55 dollaria vuodelta) tälläiseen tukkukauppaan. Olen kerran käynyt sellaisessa kaverini kanssa, ja olihan siellä ihan kaikkea järkyttävän suurissa pakkauskoissa. Nauratti, kun esimerkiksi ryppyrasvatkin oli paketoitu sellaisiin A4-kokoisiin muovikehikkoihin, koska kaikki siinä kaupassa pitänee olla isoa. Muuten marketit täällä kilpailevat mm. bensatarjouksilla, mikä on ymmärrettävää, koska täällä autoillaan niin paljon. Jäsenyyksiä ja bonuskortteja myös tarjotaan ahkerasti, joten se ei kyllä eroa mitenkään Suomesta.

Kalifornialaiset ovat terveysintoilijoita, ja täältä löytyy siihen omia kauppoja. Oma suosikkini on WholeFoods, joka vastaa suomalaista Ruohonjuurta aika hyvin, höystettynä valtavalla tuoretuotevalikoimalla. Olen onnellinen, että asutaan nyt lähellä WholeFoodsia, ja sieltä voi hakea kaikkea kivaa, mitä muista kaupoista ei löydy. Löysin myös kaverin vinkkaamana tämän mahtavan kolumnin WholeFoodsista, joka kaikessa ironiudessaan pitää melko lailla paikkaansa. Mutta onpa hyvä, että tälläisiä kauppoja on.

Suosittuja on myös farmer's marketit, eli tuttavallisemmin torit. Näitä on ympäri Piilaaksoa viikonloppuisin. Yksi tälläinen sijaitsee nyt aivan meidän lähellä, ja pitää käydä mitä pikimmiten tutkailemassa torin valikoimaa ja hintoja. Olen yhä ymmälläni siitä, miten paljon maukkaampia hedelmät ovat täällä, mitä ihmettä niille tapahtuu tuon Atlantin ylityksen aikana? Sen sijaan vihannekset, etenkin porkkanat, ovat aivan vetisiä ja mauttomia. Olisikohan Suomessa parempi maaperä kuitenkin..

Päätän tämän postauksen ruokakuvaan lempiruoastamme tortilloista. Eli hengissä ollaan, kun ruokaa saadaan täälläkin :).