Amerikkalaiset ajokortit - check!

Siinä ne nyt ovat, meidän uunituoreet ajokorttimme!

Ajokortissa on kaikenlaista kivaa tietoa, mutta blurrasimme nyt kuitenkin kaikki jännät tiedot identiteettivarkaiden pelossa. Mutta kaikenlaista tietoa siinä kuitenkin on, kuten osoite (blurrattu), pituus ja paino sekä hiusten ja silmien väri, ja lisäksi se että olemme elinluovuttajia. Kortin mukaan minulla on musta tukka, joten pikku moka käynyt virkailijalle...

Suoritimme ajokokeet jo toissaviikolla, mutta halusin tehdä tämän postauksen vasta sitten, kun saimme postitse nuo ajokortit, ja kun koko prosessi oli varmasti saatu päätökseen.

Eihän siinä nimittäin mennytkään kuin vajaa 5 kuukautta, vaikka se oli ensimmäinen asia, jota aloimme täällä hoitaa. Itse asiassa se tapahtui jo Suomessa asuessamme, kun varasimme ajan ajokortin kirjalliseen kokeeseen heti ensimmäiselle viikolle Amerikassa. Tämä siitä syystä, että laki vaatii paikallisen ajokortin suorittamisen 10 päivässä muuton jälkeen, joten halusimme, että meillä olisi ainakin se ensimmäinen aika varattuna tuon 10 päivän sisään.

Ajokortti- ja rekisteröintiasioita hallinnoiva virasto DMV on tunnettu siitä, että siellä asioiminen vaatii pitkää pinnaa ja hyviä hermoja. Toki moni muukin virasto täällä toimii melko jähmeästi ja byrokratia tuntuu välillä melko antiikkiselta, mutta kyllä tuo DMV taitaa viedä voiton ärsyttävyydellään. Mehän siis kävimme DMV:llä neljä kertaa (Timo itse asiassa viisi kertaa), vaikka kaksi kertaa olisi riittänyt. Syy noihin ylimääräisiin kertoihin johtui juurikin tästä jähmeydestä ja byrokratiasta: jos joitakin papereita ei ollut mukana, niin asioita ei voida soveltaa, vaan homma tyssää kokonaan siihen. Virastojen ja virkailijoiden välillä on myös suurta vaihtelua sen suhteen, mitä asiakirjoja he vaativat. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla meiltä ei edes kysytty I-94:ää, mutta seuraavalla kerralla toisessa virastossa Timo ei päässyt etenemään eteistä pidemmälle, kun hänellä ei ollut kyseistä lomaketta printattuna. Ja koska tässä kyseisessä virastossa vierailee päivittäin varmasti satoja ihmisiä, niin seuraavaa aikaa saattaa joutua odottelemaan useita viikkoja, sitä ennen asia ei etene millään tavalla. Toki virastoon voi mennä ilman ajanvarausta (paitsi ajokokeeseen) jos innostuu useiden tuntien tai jopa koko päivän jonotuksesta. Virasto aukeaa arkisin aamukahdeksalta, ja jo ennen sitä jono ulottuu ulos asti, joten emme suosittele tätä vaihtoehtoa. Ajan voi varata mihin tahansa Kalifornian DMV:n toimistoon, ja kannattaakin siten suosia toimistoja hieman syrjemmässä, koska niissä on vähemmän jonoa.

Ajokortin suorittaminen koostuu kirjallisesta kokeesta sekä ajokokeesta. Olenkin kirjoittanut tästä kirjallisen kokeen suorittamisesta jo tässä postauksessa, mutta tiivistetysti: kirjallisessa kokeessa on 36 monivalintakysymystä, joista pitää saada vähintään 30 oikein. Mitään aikarajaa kokeen tekemiselle ei ole, mutta se tehdään virastossa melko rauhattomassa ympäristössä viraston seinustalla olevissa kopeissa seisten. Osa kysymyksistä on ihan maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta esimerkiksi siihen, mikä on paikallinen rattijuopumusraja, tarvitaan ihan tietoakin. Driver's Handbook eli "oppikirja" (n. 100 sivua) kannattaa lukea, ihan jo siksi, että on liikennesääntöjä, jotka poikkeavat suomalaisista. Koe on kuitenkin helppo, ja siitä kyllä varmasti pääsee läpi, kun viitsii lukaista kirjasen läpi. Kokeita on useita eri variaatioita, ja niiden tasot vaihtelevat, siten esimerkisi minun kokeeni oli paljon helpompi kuin Timon. Ennen kuin pääsee suorittamaan kirjallista koetta, tarkastetaan tiskillä passi, viisumi, suomalainen ajokortti, maahantulolomake 1-94, jätetään varsinainen ajokortin hakulomake (johon täytetään em. tiedot) ja maksetaan hakumaksu 32 dollaria. Mukaan hakulomaketta varten tarvitset myös joko sosiaaliturvatunnuksen tai todistuksen siitä, että et ole oikeutettu sosiaaliturvatunnukseen (jos viisumisi ei sitä sinulle takaa). Toisella tiskillä otetaan vielä valokuva ajokorttia varten. Kuva otetaan yhdellä otoksella ja lopputulosta saat ihailla vuosia ajokortissa, oli se sitten miten huonosti onnistunut tai ei. Kun kirjallisen kokeen saa suoritettua hyväksetysti, saa väliaikaisen ajokortin (paperilapun), joka on voimassa 2 kk. Tällä saa siis ajaa ihan kuten oikeallakin ajokortilla, siinä ei ole mitään rajoituksia, eikä sitä tarvitse mitenkään merkata autoon tms.

Ajokokeen voi varata vaikka heti seuraavalle päivälle, joskin aikoja tuskin niin nopeasti löytyy. Me emme pitäneet kiirettä ajokokeen varaamisen kanssa. Aloimme varailemaan ajokoetta n. 3 viikkoa ennen väliaikaisen ajokortin umpeutumista, ja yllätys oli suuri, kun mistään lähialueen DMV:stä ei löytynyt vapaata aikaa ajokokeeseen ennen lupiemme umpeutumista! Meitä kun ei oltu varoteltu tälläisistä jonoista, tai missään virallisilla sivuillakaan ei tästä lue, niin se tuli hieman yllätyksenä. Minä sitten yritin soitella DMV:lle ja lukea nettisivuilta miten pitäisi toimia, mutta ei-niin-kovin yllättäen en saanut oikein mitään apua, kukaan puhelimen päässä ei tiennyt miten toimia. Sen neuvon sain, että aika paikan päälle pitää varata, joten varasinkin meille ajat, jotka sain ne pari päivää ennen oman korttini voimassaoloajan umpeutumista. Pienellä jännityksellä mentiin DMV:lle, ja ensimmäinen virkailija olikin niin pihalla käytännöistä, että väitti meidän joutuvan suorittamaan kirjalliset kokeet uudestaan . Onneksi kuitenkin väitimme vastaan ja olimme tiukkana, ja pääsimmekin toiselle virkailijalle, joka tiesi asiasta ennemmän. Hän oli kyllä taas yksi persoona: ehkäpä maailman tylsistyneimmän ja tylyimmän oloinen viranomainen, mutta hoiti hommansa supernopeasti. Muutamassa minuutissa meidän ajokorttien voimassaoloaikaa oli pidennetty 2 kuukaudella ja ajat ajokokeeseen tammikuulle oli varattu molemmille.

Mutta nyt vihdoin siihen ajokokeeseen. Ajokoetta varten tarvitaan virastoon mukaan voimassa oleva auton rekisteriote sekä autovakuutuskortti, ja ne tarkastetaan tiskillä ennen kun saat ajaa kaistalle, mistä ajokoe alkaa. Ajokokeeseen otetaan kaistalleajojärjestyksessä, ja inssin tarkastajaksi tulee siten kuka tarkastajista on seuraavaksi vapaana. Ajokoe koostuu kahdesta osasta: auton tarkastuksesta ennen ajoa sekä varsinaisesta ajosta. Ajokokeesta täytetään ajajan suoritusta arvioiva lomake. Tuossa auton esitarkastelussa tarkastetaan, että käyttämäsi auto on kunnossa, mm. se, että tiedät missä, autossa on käsijarru, hätävilkut ja etulasin lämmitin. Tässä kohtaa pitää osata myös näyttää tietyt käsimerkit siltä varalta, että vilkut eivät toimi/ei näy auringon häikästessä. Mikäli kaikki kunnossa, tarkastaja hyppää kyytiin, ja ajokoe alkaa. Ajokokeen aikana suoritetaan kaikki lomakkeen kohdat, eli suoriudutaan erilaisista risteyksistä, tehdään kaistanvaihtoja, ajetaan eri alueilla (eri nopeusrajoitukset), tehdään käännöksiä ja peruutetaan. Käytännössä ajetaan 10 minuuttia tarkastajan ohjeen mukaan. Kriittisiä virheitä ei saa olla yhtään, tai koe on automaattisesti hylätty. Näitä kriittisiä virheitä on mm. se, jos tarkastajan pitää puuttua ajoon, ei noudata liikennesääntöjä, ajaa liian kovaa tai vaarallisesti. Hauskintahan tässä on se, että ajokokeen ulkopuolella yleisesti täällä ajetaan liian kovaa ja vaarallisesti, siis myös ajokokeen aikana tätä näkee muissa autoilijoissa. Muita lomakkeen mukaisia "pienempiä" virheitä, saa olla 15 ennen kuin hylky tulee. Ajokoe päättyy DMV:n parkkipaikalle, jossa tarkastaja ensin kertoo virheesi (jolloin selitys menee ihan ohi) ja sitten kertoo pääsetkö läpi.

Me molemmat pääsimme ensiyrittämällä läpi. Teimme ajokokeet eri päivinä, mutta meille sattui silti sama tarkastaja. Tämä henkilö oli ihan asiallinen mutta kuitenkin hieman tyly, ja Timon ajon aikana hän itse asiassa puhui suurimman osan ajasta puhelimeen huudellen ohjeita väliin! Meille molemmille tuli vain kaksi pientä virhettä, ja sama virhe oli se, että ei ryhmitytty oikealle kääntyessä pyöräkaistalle. Meidän etuna oli se, että ajokoe suoritettiin läheisessä pikkukaupungissa jossa liikenne oli rauhallista ja nopeudet pieniä. Varattiin myös taktisesti ajat heti aamulle, ja se taktiikka lähestulkoon onnistui. Nimittäin vaikka Timolla oli aika heti aamuyhdeksän jälkeen, oli inssikaistalla jo tässä vaiheessa sen verran porukkaa, että Timo joutui käytännössä odottelemaan kaistalla tunnin verran ja koe alkoi vasta kymmenen maissa.

Suomen ajokortin suorittamisesta meillä molemmilla on jo kymmenisen vuotta aikaa, ja muistikuvat yhtä hatarat. Vaikeustaso on silti meidän mielestämme molemmissa sama. Eron Suomen ja USA:n ajokokeisiin tekee varsinaisen liikenteen erot. Liikenne on täällä hurjempaa, ja auton ratissa saa olla kyllä hereillä koko ajan. Muut autoilijat tekevät hurjanoloisia kaistanvaihtoja, ja vilkkuja käytetään huonosti. Autoilijat ajavat myös useasti ylinopeutta, ja herkästi hermostuvat hidastelijoihin esimerkiksi risteyksissä. Täällä toki liikenneruuhkatkin on aivan toista luokkaa kun Suomessa, joten kaikkien hermojen säästämiseksi liikenteessä kannattaakin olla rohkea ja mennä silloin kuin siihen tarjoutuu mahdollisuus, eikä jäädä arpomaan. Kunhan vaan koko ajan pitää silmät selässäkin muiden autoilijoiden äkkiliikkeitä varten. Moottoriteillä ajo on kaikista hurjinta, muilla teillä saa ajaa vähän rennommin. Liikennesäännöissä on muutamia poikkeuksia, mm. väistämisvelvollisuuus-kolmioita on täällä todella vähän tai ne on korvattu stop-merkein. Risteyksessä saattaa jokaisella olla stop-merkki, ja siitä purkaudutaan normaalien väistämissääntöjen vastaisesti risteykseen tulojärjestyksessä. Vapaa oikealle kääntyminen punaisia valoja vasten on ehkä fiksuin sääntö liikenteen sujuvuuden kannalta, vaikka siinäkin näkee uhkarohkeita läheltä piti -tilanteita melko usein. Plussaa myös siitä, että liikennemerkit ovat useimmiten tekstejä, ei symboleita. Poikkeuksena Suomeen jalankulkijoita ei useimmiten tule risteyksissä edes enää katsottua, koska täällä ei juuri kukaan yksinkertaisesti kävele. Pitääkin sitten Suomessa taas opetella varomaan jalankulkijoita...

Jaahas.. mikäs auto ajaa ekana, jos kaikilla viidellä autolla on stop-merkki..?