Osallistunpa nyt minäkin tähän ruokakeskusteluun...

Suomessa on nyt viime viikot kuhistu noista uunituoreista ravitsemussuosituksesta ( eli näistä.) Ruokapyramidi ja lautasmalli sai kaivatun päivityksen, mutta samalla se nosti yhden pienen myrskyn ruokakeskustelussa, sillä ruoka on juuri niin henkilökohtainen asia, että siitä on jokaisella mielipide. Olen lukenut asiaan liittyviä mielipide- ja blogikirjoituksia, ja nyökytellyt jokaiselle, hyvin perustelulle näkemykselle asiaan, sillä eihän ruokavaliossa ole mitään yhtä totuutta.

Uusi ruokapyramidi näyttää tältä

Kuva täältä

Mutta vasta tämä (<- klik!), varsinaiseen asiaan liittymätön blogipostaus, sai minutkin osallistumaan keskusteluun (ja vinkkivinkkinä kaikille joita kiinnostaa amerikkalaisen kulttuurin ihmettelyt suomalaisnäkökulmasta, suosittelen tallentamaan losangelesilaisen Annen Onnenpäivä-blogin osoitteen kirjanmerkkeihin, loistavaa luettavaa!). Sillä vasta nähtyäni meiningin täällä, osaan ottaa kantaa suomalaiseen meininkiin. Tuo em. blogipostaus tiivistää sen aika hyvin: jos pitää valita kahdesta ruokavaihtoehdosta omasta mielestä se oikea, valitseekin väärän mielikuvien perusteella. Pekonia ja munakasta sisältävä aamiaismuffini onkin parempi vaihtoehto kuin tuo kulhollinen mysliä mustikoilla, vaikka tietysti olet mielessäsi valinnut sen myslin, varsinkin kun siinä oli ne mustikatkin. Miksi se on parempi? Koska siinä on vähemmän kaloreita! Vielä kun nuo aamiaismuffinit ovat täällä supersuosittuja, ja McDonalds on niistä brändännyt oman McMuffininsa, niin menestys on taattu ihan siltä pohjalta, että niissä on vähemmän kaloreita kuin monessa muussa aamupalassa.

Kuvakaappaus ko. blogista: testaa ravintotietämyksesi, kumpi näistä on parempi vaihtoehto?

Tässä kiteytyy se ongelma: aamiaismuffini voi olla parempi vaihtoehto kaloreiden puolesta, mutta ei kyllä välttämättä terveellisempi ravintosisältönsä puolesta. Tuo kalorien korostaminen näkyy täällä kaikessa: mainoksissa korostetaan jonkin aterian vähäkalorisuutta ja ravintoloissa menussa on aina kalorimäärät ja vähäkaloristen ruokien listat. Painonvartijat ja vastaavat ovat huippusuosittuja, ja ne tunnetusti pelaavat juuri noilla kalorimäärillä. Ei ehkä ymmärretä, että vähäkalorinen teollinen höttöruoka ei välttämättä laihduta yhtään, koska siitä jää nälkä ja se aiheuttaa loppupeleissä vain enemmän syömistä. Ravintosisällötön höttöruoka ei myöskään edistä terveyttä, sillä siinä ei ole sopivassa suhteissa makro- ja mikroravinteita (eli rasvaa, hiilareita, protskuja sekä vitamiineja ja kivennäis- ja hivenaineita). En tällä sano, että teollinen ruoka on pahasta, olenhan itsekin ollut vajaa kaksi vuotta elintarviketehtaassa töissä toimihenkilönä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että pääasiassa teollisuudessakin käytetään ihan samoja raaka-aineita kuin kotikeittiössäkin, ja esimerkiksi kohkaus teollisuuden käyttämistä E-koodeista on kyllä välillä niin turhaa, kun syntisen E-koodin takaa paljastuukin joku tuikitavallinen ruokasooda. Ja voin olla varma, että jokainen elintarviketehtaassakin työskennellyt henkilö tietää, ettei sitä teollista ruokaa tule syödä joka päivä, vaan pääsääntöisesti pitää syödä sitä puhtaista raaka-aineista itsevalmistettua kotiruokaa. Mutta ei se kotiruokakaan aina saa synninpäästöä: kuinka moni edes miettii, että käyttää kotikeittiössä esimerkiksi liemikuutioita, josta vasta niitä E-koodipommeja löytyykin?

No ennen kuin juttu lähtee aivan väärille raiteille, niin palataan amerikkalaiseen kalorihysteriaan. Voin väittää, että täällä ostopäätökset tehdään kalorien perusteella, siksi niitä myös korostetaan pakettien kyljessä suurin kirjaimin. Myös pakkausselosteen ravintotaulukko perustuu näihin tietyn kalorimäärän ruokavalioihin: siinä kerratotaan kalorisisältö ja kuinka paljon makro- ja mikroravinteita se sisältää verrattuna suositeltuun vuorokausikalorimäärään (eli se 2000 kilokalorin päivittäisannokseen). Tässä taulukossa on kaikki se hyvä tieto, mutta vain sillä ensimmäisellä rivillä eli kalorimäärällä pelataan.

Tuttua tuote lähikaupasta: kohdistettua myyntiä kalorimäärillä, huomaa kyljessä painonvartijoiden pisteet!

Kuva täältä

Jotta ymmärtäisin paremmin, etsin käsiini amerikkalaiset valtakunnalliset ravintosuositukset, löytyy täältä. En jaksanut tuota kokonaan lukea, mutta yhteenveto kertoo, että ravintosuositusten mukaan pitäisi nauttia enemmän hedelmiä, vihanneksia, täysjyväviljoja, vähärasvaisia maitotuotteita ja kalaa sekä vähemmän natriumia (suolaa) sisältäviä ruokia, tyydyttynyttä rasvaa, trans-rasvoja, lisättyä sokeria ja puhdistettua viljaa. Kuulostaako tutulta? Kyllä, menee aika yksi yhteen suomalaisten suositusten kanssa. Lisäksi jenkkien suosituksessa on ensimmäisenä pointtina tuo jo mainittu kaloribalanssi, vanha kunnon "laihdut, kun kulutat enemmän kaloreita kuin syöt". Täytyy sanoa, että kun selailin tuota jenkkien ravintosuositusta, niin kylläpä se oli spesifinen, ja otti huomioon eri ikäryhmät ja eri ruokavaliot ja elämäntilanteet (raskaus ym.). Mutta valitettavasti tälläisenä vajaa 100-sivuisena, melkoisen tieteellisenä opuksena tämä ravinto-opas tuskin tavoittaa niitä, joiden oikeasti tarvitsisikin laihtua tai syödä terveellisesti terveytensä takia. Asia ei ole näin yksiselitteinen, mutta yksi syy saattaa hyvinkin olla se, että amerikkalaisilla ei ole käytössään meidän hienoa ruokapyramidia tai lautasmallia, josta ottaa ihan konkreettista esimerkkiä! Olkaamme siis ylpeitä lautasmallista ja ruokapyramidista. Se opetetaan meille jo peruskoulussa, niin että varmasti kukaan peruskoululainen ei voi väittää tietävänsä lautasmallista mitään. Ne samat julisteet on myös aina ja ikuisesti roikkuneet kouluruokaloiden ja terveydenhoitajan vastaanoton seinillä, niin että ne on ihan kirjaimellisesti piirtyneet muistiin, ainakin itselleni on näin käynyt. Samoin nämä lausahdukset, kuten "puoli kiloa päivässä" on samaa terveysviranomaisten aivopesua kasvisten käyttöön.

Eniten tuossa ruokapyramidin ja lautasmallin kritisoinnissa on häirinnyt se, että on unohdettu sen käyttötarkoitus. Sen yksi tärkeimmistä käyttötarkoituksista kun on olla ohjenuora esimerkiksi keskuskeittiöille, jotka tekevät ruokaa koululaisille. Ruokaa, jonka on tarkoitus olla halpaa, mutta mahdollisimman ravinnerikasta ja terveellistä. Kouluruokailu on kuitenkin niin uniikkia maailmassa, ja vaikka kuinka sitä koululaiset kritisoivat kouluiässä pahanmakuiseksi, niin arvostavat sitä myöhemmin aikuisiässä. Kouluruokailusta ja lautasmalleista jää suomalaisten mieleen malli siitä, miten kuuluisi syödä. Väitänkin että keskivertosuomalainen kyllä tietää, miten pitäisi syödä, vaikkei niin syystä tai toisesta söisikään. Keskivertoamerikkalaisesta en voi varmaksi sanoa, että he tietävät miten edes kuuluu syödä, kun täällä etenkin pikaruokaloiden mainonta on niin törkeää ja mielikuvia vääristävää, ja varsinkin kun siitä on unohdettu se vaakakupin toinen puoli eli kaloreiden kulutus.

Mitä mieltä olen sitten uusien ravitsemussuositusten sisällöstä? Ensinnäkin olen superonnellinen siitä, että pitkän linjan kasvissyöjänä (ja satunnaisesti kalaa syövänä) sain vihdoin synninpäästön, on ihan ok pohjata ravinto kasviksiin! Yhtä mieltä olen myös siitä mistä muutkin pyramidia ja lautasmallia kritisoivat: ei ruokavaliota voi laittaa tuollaiseen kolmioon siten, että se kaikille sopisi. Ja yhtä lailla epäilen väitettä, ettei Suomen suosituksia tehneellä työryhmällä olisi kytköksiä Suomen ruokateollisuuteen: niin vahvasti maito- ja leipäsuositus noissa pysyy vuodesta toiseen, vaikka ne olisi aivan helposti korvattavissa muilla ruoka-aineilla, jotka eivät aiheuta niin paljon turvotusta ja suolisto-ongelmia kuin leipä ja maito. En silti ole huolissani: tiedän että he, jotka noudattavat jotakin tiettyä spesifistä ruokavaliota, on astetta kiinnostuneempia ottamaan selvää ruokavalionsa ravintosisällöstä ja pitämään huolen, että saavat siitä riittävästi makro- ja mikroravintoaineita. Siksi minäkin tiedän, että vaikka syön leipää vain satunnaisesti tai maitoa ainoastaan kahvimaitona, saan riittävästi kuitua ja kalsiumia ihan vain kasvisruoastani. Tai voin luottaa siihen, että he, jotka haluavat parantaa sairauksiaan ravintomuutoksilla (useinhan se voi olla loppupeleissä kiinni juurikin ravinnosta), saavat siihen terveydenhuollon apua, myös sieltä julkiselta puolelta, ei vain poppatohtoreilta. Mutta ravintopyramidit ovat hyvä olla olemassa niitä varten, jota ei juuri kiinnosta ruoka muuta kuin sen verran, että sillä saa nälän taitettua. Sillä tuskinpa kukaan kasvispohjaisella, hyviin rasvoihin keskittyvällä, proteiinia sopivasti sisältävällä ruokavaliolla itseään ainakaan kauheaan pahaan jamaan syö.

Yhden jutun amerikkalaiset on kuitenkin tajunneet meitä paremmin, nimittäin kuinka saada muksut syömään vitamiineja. Tehdään niistä nallekarkkeja. Tai prinsessoja tai hämähäkkimiehiä. Ja tämä ei ole vitsi!

Kuva täältä