Tarina työluvasta ja sen saamisen vaikeudesta

Kerroinkin jo joskus aiemmin, että minulle voidaan Timon työluvan kylkiäiseksi hankkia myös työlupa. Joku on saattanutkin miettiä, miten työluvan kanssa on käynyt, kun siitä ei olla täällä mainittu mitään. No, ei olla mainittu, koska juuri mitään mainittavaa ei ole ollut.

Hakemus työluvasta laitettiin viranomaisille joskus lokakuussa, kun saatiin ensin kiireellisimmät asiat kuntoon. Työlupahakemuksen laati Timon työpaikan käyttämä asianajotoimisto. Koska lomakkeessa kysytään juristin tietoja, niin sitä ei ilmeisesti ole edes itse mahdollista täyttää, vaikka mitään kovin ihmeellistä siinä ei kysyttykään. Minun tehtäväni oli lähinnä antaa omat henkilötiedot ja hakemuksen valmistuttua allekirjoittaa se ja liittää mukaan kaksi valokuvaa työlupakorttia varten.

No, saimmekin viestiä viime vuoden viimeisenä päivänä, että työlupa on myönnetty minulle. Tästä ei tietysti ollut mitään epäilystäkään. Hyväksymiskirjeessä kuitenkin luki, että varsinaisen työlupakortin postittamiseen menee noin kuukausi! Hieman ihmettelimme tätä, miten jossain postittamisessa voi mennä noin kauan, mutta tähän paikalliseen byrokratiaan tottuneina hyväksyimme vain tyynesti asian. Ennen työlupakortin saamista mitään yhteyttä työnantajiin ei saa ottaa, joten siinäkin mielessä tuollainen kuukauden odottelu on pitkä aika. Siitä jää helposti kiinni, ja koska siitä on eräs ikävä ennakkotapaus täällä suomalaisten keskuudessa, niin ei tuolla kannata lähteä leikkimäänkään, ellei halua maastakarkoitusta.

Kun helmikuun alkuun mennessä ei tuota kirjettä kuulunut, otimme yhteyttä juristiin, jotta hän voisi kysellä viranomaisilta korttia. Hän lupasi selvitellä, missä kortti viipyy. Hieman oli turhauttava olo, koska itse ei voinut olla viranomaisiin yhteydessä, ja asianajotoimistolla tuntui olevan vähän homma hukassa.

Mutta sitten viimein viime viikolla tuli viranomaisilta kirje, itse asiassa kaksikin. Ensimmäinen kirje alkoi kertomalla, miksi tämä kirje oli lähetetty, koska juristi oli ottanut yhteyttä viranomaisiin kysyäkseen työlupakortin statusta. Eli tätä kirjettä ei olisi tullut, ellei juristi olisi ottanut yhteyttä, tai ellemme me olisi olleet juristiin yhteydessä.

Kirjeen sisältö oli niin surkuhupaisa, että oli otettava siitä tämä kuvakaappaus:

Eli viranomaiset olivat tuhonneet kortin ennen sen postittamista, koska valokuva ei täyttänyt viranomaisten vaatimuksia. Eli olivat tehneet jo kortin, mutta sitten päättäneet kuitenkin tuhota sen, kun valokuva ei ollutkaan ok. Siis mikä ihmeen järki tehdä valokuvan tarkastus vasta sen jälkeen kun kortti on jo printattu?

Tuossa ensimmäisessä kirjeessä ei puhuttu mitään vääränvärisestä allekirjoituksesta, mutta toisessa kirjeessä selvennettiin tarkemmin, miksi korttia ei voitu lähettää minulle, ja annettiin ohje millaiset kuvat ja allerkirjoitus tulee nyt sitten toimittaa. Tässä taas kuvakaappaus:

Noin vapaasti suomennettuna kerrotaan, että valokuvien tulee olla 2x2 tuuman kokoisia kasvokuvia, suoraan edestä valkoista taustaa vasten otettuja. Kiiltäväpintaisia ja ammattilaisen ottamia. Ja että ne pitää toimittaa viranomaisille kirkkaassa muovipussissa. Allekirjoituksen osalta sanotaan, että aikaisemmin toimitettu allekirjoitus ei ollut hyväksyttävä tuon kortintekolaitteen käytettäväksi. Nyt minun tulee kirjoittaa allekirjoitukseni tuohon boksiin mustalla musteella, jotta se voidaan tulostaa korttiin.

Mikä tässä on huvittavaa, on se, että ne alkuperäiset valokuvat ovat juurikin ammattilaisen ottamia, oikean kokoisia, niissä on kasvot millilleen oikeassa kohdassa kuvaa ja pintakin on kiiltävä. Ne kuvat otettiin Suomessa valokuvausliikkeessä ennen lähtöä, ja samoja kuvia on käytetty viisumihakemuksessa, eli ne on USA:n viranomaisten jo kerran hyväksymiä. Miksi niitä ei sitten hyväksytty? Muuta vaihtoehtoa ei oikein jää, kuin se virhe, että niitä ei toimitettu viranomaisille missään kirkkaassa muovipussissa! Meillä kun ei ollut mitään tietoa tälläisestä vaatimuksesta, niin laitettiin ne vain sinne kirjekuoren sisään. Mutta ilmeisesti tämä muovipussin puuttuminen on kaatanut koko homman!

Mitä tuohon allekirjoitukseen tulee, niin se tiedettiin jo hakemusta lähettäessä, että se meni väärällä värillä. Vasta sinisellä kuivamustekynällä kirjoittamisen jälkeen huomattiin, että siinä oli pikkuprintillä vaade mustasta musteesta. Silloin lokakuussa oltiin kuitenkin vielä optimistisia viranomaisten suhteen, että tuollainen pikkuvirhe ei haittaa. Mutta täytyy kyllä ihmetellä, eikö näin 2010-luvulla ole sitten mahdollista printata tuohon korttiin allekirjoitusta mustavalkoasetuksilla, jolloin se sininen muste tulisi mustalla? Eipä ilmeisesti...

Onneksi tässä on kuitenkin huumori riittänyt, ja noista kirjeistä saimme kyllä viime viikon parhaat naurut. En voi kun ihmetellä tätä jähmeää USA:n byrokratiaa! Eipä irtoa työlupa kovin helpolla! Tässä tapauksessa myös ihmetyttää se, että viranomaisilta ei ollut tullut mitään ilmoitusta siitä, että korttia ei voida lähettää. Vasta kysymällä asia selvisi. Olemme myös kuulleet muilta samanlaisia kokemuksia, mm. että ajokorttia ei ole lähettetty kotiin, koska yhtä aikaa on haettu työlupaa, ja kun se työlupa on myönnetty, on ajokortin hakijan status muuttunut, eikä ole enää vastannut ajokortin hakijan statusta, ja prosessi on keskeytetty kokonaan. Ja tässäkin tapauksessa henkilön on itse pitänyt kysellä viranomaisilta, missä on mennyt pieleen. Eli tämä viranomaistoiminta on täällä juurikin niin surkuhupaisaa kun nämä esimerkit antavat. Vielä kun olet ulkomaalainen ja pihalla käytännöistä, odottelet tyhmänä jotain, minkä perään et osaa edes kysellä...

Ajattelimme kuitenkin ihan uhalla nyt laittaa ne ihan samat valokuvat tuonne uudestaan. Mutta tällä kertaa sen tuiki tärkeän muovipussin kanssa. Jos ne nyt hyväksyy ne kuvat, niin kyse on juurikin ollut muovipussin puuttumisesta. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla kuinka käy...