Pyöräilemässä vihdoinkin!

Meillä meni viisi kuukautta siihen, että saatiin taas yksi tehtävä yliviivattua tehtävälistaltamme, nimittäin Timolle pyörän osto ja minun pyörän laittaminen ajokuntoon. Minä toin Suomesta vanhan pyöräni, mutta koska se aika lailla purettiin merikontissa matkustamisen ajaksi, piti sitä täällä fiksata ennen kuin se oli ajokunnossa, ja jotenkin se pääsi venähtämään...

Pyörälenkkimaisemia.. ei valittamista!

Kalifornialaiset ovat pyörähullua kansaa, joten jopa tästä meidän pikkukaupungistammekin löytyi useita pyöräkauppoja ihan kävelymatkan päästä. Timo, kuten aina, teki pohjatyön googlen avulla, joten kauppaan mentiin hakemaan aika tarkalleen tietynlaista pyörää. Yllätys oli suuri, kun tarjolla oli enimmäkseen vain katupyöriä, eikä juuri ollenkaan cyclocross-pyöriä, jota tultiin hakemaan, ne eivät täällä ole suosittuja, toki sellaisen olisi saanut tilaamalla.

Viimeisessä liikkeessä oli kuitenkin kyseisiä pyöriä myynnissä, ja päädyimme muutenkin kyseiseen kauppaan, koska siellä oli -20%:n alennusmyynnit ja aivan loistava palvelu. Liikkeessä oleva pyörä ei ollut oikeaa runkokokoa, mutta löysivät oikeankokoisen pyörän toisesta liikkeestä (siinä myyjä katseli varastotilannetta SAP:sta, ja minä koin aikamoiset fläsärit entisestä työpaikasta), ja tilasivat sen liikkeeseen. Se tuli muutamassa päivässä liikkeeseen ja Timon koeajettua sen liikkeen parkkipaikalla tuli ostopäätös tehtyä hyvin helposti, pyörä kun oli niin hyvä. Liikkeen työntekijät laittoivat pyörän siinä odottaessa käyttökuntoon samalla mukavia jutellen (täällä kun yleensä tuollaiset jutustelut koskevat Suomea ja millaista siellä on). Timolle ostamamme pyörä oli Cannondalen CAADX 105 eli tämä pyörä.

Seuraavana viikonloppuna pääsimme sitten tositoimiin eli pyörälenkille. Fiksasimme aamulla minun pyörääni kuntoon, mutta valitettavasti siinä jotenkin oli takapyörässä jotain ongelmaa, eikä se oikein pyörinyt kunnolla, eikä meillä tietenkään ollut työkaluja sen korjaamiseksi. Sinnikkäästi kuitenkin lähdin sillä pyörälenkille, vaikka toki sillä ajaminen tuntui raskaammalta kuin normaalisti. Missiona meillä oli ajaa tästä meiltä vuorille tuota läheistä Los Gatos Creek Trailiä pitkin. Tuo Creek Trail on pyöräilyyn ja kävelyyn tarkoitettu pääosin asfaltoitu reitti, joka kulkee useiden kaupunkien läpi "puron" vieressä (ainakin nyt kuivuuden kiusatessa se on vain puro, ei sitä miksikään joeksi voi sanoa). Reitti on kovassa suosiossa ja koska kyseessä oli lauantai, oli liikkeellä paljon lapsiperheitä koirineen. Aina nämä lapset varsinkaan eivät osaa kulkea oikealla puolella tietä, ja vauhtia joutuu usein hidastamaan heidän takiaan ihan turvallisuussyistä. Hauska erikoisuus täällä on muuten se, että pyörissä ei ole pirikelloja, vaan tapana on huutamalla "on your left" varoittaa edessäolevia takaa tulemisesta. Toki näin ei jokaisen kohdalla tarvitse tehdä, mutta oman kokemuksemme perustella ainakin lapsiperheet ja koiralliset arvostavat tätä varoitusta. Onhan se vähän hassua huudella, kun pirikello olisi jotenkin kuuluvampi ja huomiotaherättävämpi... mutta maassa maan tavalla, tässäkin.

Kääntöpaikalla eli Lexington Reservoirilla

Kun lähestyimme vuoria maisemat muuttuivat aivan upeiksi ja mäet sen kuin vain kasvoivat! Mutta kun lopulta pääsimme Creek Trailin toiseen päähän, Lexington Reservoirin rannalle, oli aika voittajafiilis. Tällä kertaa käännyimme kuitenkin takaisinpäin, vaikka tästä olisi voinut jatkaa eteenpäin järven rantaa pitkin tai lähteä pyöräreitille vuoristoon. Matkaa koko reissusta tuli noin 23 kilometriä, eli nyt tiedämme, että asumme noin 11 kilometrin päästä vuorista, vaikka ikkunasta katsottuna ne näyttävät olevan ihan tossa vierässä.

Minä tietysti halusin kokeilla Timon pyörää. Tehtyäni tuon yhen reissun tuolla suhteellisen raskaalla pyörälläni, olin aika valmis ostamaan uuden. Ja koska Timon pyörä oli niin hyvän tuntuinen ajaa, oli aika helppo tehdä päätös ostaa samanlainen myös minulle. Vielä kun urheiluliikkeessä jatkui sama -20 % alennusmyynti. Toki voi miettiä, olisiko vain pitänyt korjata tuo vanha, mutta luulen että innostukseni olisi aika lailla laantunut, jos minun olisi pitänyt alkaa korjauttamaan tuota vanhaa, enhän sitä Suomessakaan ikinä saanut vietyä korjaamolle, vaikka siinä on kaikenlaista pikkuvikaa. Joten myyn/annan sen jollekin, joka jaksaa korjata sen. Sitä paitsi kunnon urheiluvälineisiin satsaaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se on meidän mottomme :)

Marssimme siis pyöräliikkeeseen, ja saimme taas loistavaa palvelua. Pyörä siirrettiin taas toisesta myymälästä tuohon lähimyymäläämme, ja se fiksattiin myyntikuntoon muutamassa päivässä. Halusin nimittäin siihen ylimääräiset käsijarrut tangon päälle, koska olen tottunut ajamaan pystymmässä ajoasennossa. Pyörään piti ostaa iso kasa lisävarusteita (mm. polkimet, etu- ja takavalot), mutta hinnat ei päätä huimaa: noista lisäjarruista maksoin 35 dollaria ja niiden asennuttamisesta 20 dollaria. Oikeasti, millaisen työn Suomessa saa 20 dollarilla, pyörän kumien pumppauksen??? Kaupan päälle tuohon pyörän ostokseen kun vielä sai kahdeksi vuodeksi huoltotakuun, ja ilmaisen ajoasennon sovituksen (fitting) sitten, kun on sillä jonkin aikaa on ajanut. Googlailimme, että Suomessa sama pyörä maksaa yli puolet enemmän kuin mitä me siitä maksoimme, joten kauppa oli kaikin puolin kannattava.

Seuraavana viikonloppuna pääsimmekin sitten uudestaan pyörälenkille, ja ajoimmekin samaan paikkaan kuin edellisenä viikonloppuna. Emme kuitenkaan tehneet tällä kertaa U-käännöstä Lexington Reservoirilla, vaan jatkoimme ajamista vuorille pyöräreittiä pitkin. Tai eipä sitä ajamiseksi oikein voi sanoa, koska alun nousu ei ollut kaukana pystysuorasta, ja teki tiukkaa ihan kävellenkin/pyörää taluttaen. Ylätasanteelle pysähdyimme ihailemaan maisemia (ja valokuvaamaan näitä kuvia), ja täytyy sanoa, että se oli kyllä yksi hienoimmista hetkistä täällä olon aikana, oli vain jotenkin niin siistiä! Siis tämä ulkoilun arvostus on täällä noussut johonkin arvoon arvoikkaampaan, eikä ole viikonloppua ettemme haluaisi sitä viettää lenkkeilemällä tai haikkaamalla vuorilla tai nyt kun se on mahdollista - pyöräilemällä. Ehdottomasti parhaita asioita täällä asumisessa, ja kanssaeläjistämme näkee, että jaamme mieltymyksen muiden kalifornialaisten kanssa, sen verran traileillä näkee ihmisiä.

Kun jaksoi ajaa ylös asti, niin pitihän siitä kuva ottaa!

Tässä katson haltioituneena maisemia ja samalla vähän kauhuissani sitä, että täältä pitää ajaa alaskin...

Kököt kännykkäkamerakuvat eivät oikein oikeuta maisemia..

Vuorilta laskeutuminen trailiä pitikin oli aika hurjaa hommaa. Teki mieli laittaa välillä silmätkin kiinni, sen verran pelotti. Ja niin paljon jopa, että jossain vaiheessa talutin suosiolla pyörää. Timo tietysti meni menojaan, ja ehti jo huolestua alhaalla, kun minusta ei kuulu. Onneksi puskaradio toimi, ja vastaantulijat antoi "väliaikatietoja", että Timo odottaa minua "kulman takana". Taas kerran jenkkien small talkista on hyötyä! Kun pääsimme vuorilta alas, etsimme reitin takas Creek Trailille ja ajoimme sitä pitkin takas kotiin ja itse asiassa teimme vielä ekstralenkin ajamalla Creek Trailin toiseen päähän (ajoimme siis koko Creek Trailin ja lisäksi vuoristopätkän). Kilometrejä kertyi noin 35, mutta noin hyvällä pyörällä ei ottanut edes yhtään tiukille. Sen sijaan innostus on aivan huipussaan, ja olenkin tässä jo googlaillut kivoja pyöräreittejä tulevaisuuden varalle!

Tänä viikonloppuna emme kuitenkaan ole päässeet pyöräilemään, sillä pohjois-Kaliforniaa vaivaa viime aikojen harvinainen luonnonilmiö, nimittäin sade! Meitä tämä sade ei ole haitannut yhtään, olemme olleet vain tyytyväisiä siihen, että kuivuustilanteeseen saadaan edes hieman helpotusta. Paikallinen uutisointi tämän "talvimyrskyn" osalta on ollut meidän mittapuulla hieman huvittavaa: paikalliset "myrskytuulet" kun on sellaista vajaata 10 metriä sekunnissa ja tuuli tuntuu sellaiselta tavanomaiselta suomalaiselta syksytuulelta. Kahden päivän sateiden jälkeen on myös tulvavaara, ja jotenkin omaan logiikkaani ei mahdu se, että miten kuivuuden kärsimät joet voi alkaa tulvimaan kahden päivän sateen jälkeen. Toki rutikuiva maa ei ole kovin imukykyinen, mutta silti on jotenkin kummallista tämä tulvahössötys. Täällä kun kaupunki jakaa tulva-alueilla asukkaille hiekkasäkkejä tulvasuojiksi jne. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei mitään pahoja tulvimisia tule asuinalueille.

Täällä on myös talvi taittumassa ja kevät alkamassa. Puut kukkivat ja puissa alkaa olla uutta vaaleanvihreää lehteä. Tässäpä loppuun muutama kuva, jonka napsasin lenkkipolun varrelta.