NHL-pelissä!

Puoli vuotta ollaan jo asuttu Kalifornian auringon alla, mutta vasta eilen saatiin vihdoin yksi tärkeä asia pois Kalifornian tehtävälistalta, nimittäin NHL-pelin seuraaminen paikan päällä. Liput meillä on ollut jo viime marraskuun lopusta asti, mutta syy odotteluun oli se, että halusimme nimenomaan tähän kyseiseen peliin. Ottelu oli San Jose Sharks vastaan Anaheim Ducks, joten pelissä oli pelaamassa useita suomalaispelaajia!

Liput hommasin Ticketmasterin kautta, ja ne maksoivat noin 90 dollaria per nuppi. Liput olivat halvimman kategorian lippuja, ja kalleimmat liput varaushetkellä maksoivat muistaakseni noin 400 dollaria. Tuo 90 dollaria on varmasti jokaisen matkabudjetista irtoava, ja suosittelemmekin lämpimästi NHL-peliä yhtenä nähtävyytenä, täällä kun niitä nähtävyyksiä ei kovin montaa ole... Suosittelen myös hommaamaan liput tuon Ticketmasterin kautta, sillä se on virallinen NHL-lippukauppa. Täällä tapahtuu harmistuttavan paljon sitä, että lippuja kopioidaan ja samaa lippua myydään usealle henkilölle. Paikat peliin valitsin SeatGeekin avulla, ja ihan nappiin paikan valinta meni muuten, paitsi että edessä oli hieman häiritsevästi kaide... No, aina ei voi onnistua...

Parasta pelissä oli tietenkin joukkohurmoksen kokeminen. Kävimme kaveripariskunnan kanssa syömässä keskustassa ennen peliä, ja jo siellä porukkaa istui paikallisessa kuppilassa valmistautumassa illan peliin, tietenkin sopivin asustein varustettuna. Ei myöskään tarvinnut kysellä reittiä pelihallille eli SAP Centerille, seurasi vain iloista mölyävää joukkoa...

Meillä ei ollut päällämme mitään Sharksiin liittyvää, mutta jo ulko-ovilla joku työntekijä antoi meille käsiimme Sharks-kyltit heiluteltaviksi. Seuraavaksi toinen henkilö tarjosi meille jo ilmaisia Sharks-T-paitoja! Joten tuli sekin ongelma ratkaistua.

Ja pitihän se ilmaiseksi saatu paita heti heittää päälle...

Peli itsessään oli äärimmäisen viihdyttävä ja aika kului supernopeasti. Taukoja oli vähän väliä, ja niiden aikana mm. jaettiin yleisölle palkintoja. Juuri sellaista amerikanmeininkiä. Myös se, että alussa kuunneltiin USA:n kansallislaulu seisten. Täällä myös yleisössä syödään ja juodaan, ja porukka ravaa pelin aikana hakemassa täydennystä varastoon. Yleisö oli tosi tunteella mukana, ja me kun vielä istuttiin kovien Sharks-fanien ympäröimänä, niin saimme kuulla mm. hyviä peliohjeita ja mahtavia tunteenpurkauksia. Kaikki se, että faneilla on omat maskotit sekä kannustushuudot ja -liikkeet, oli ehkä pelin parasta antia. Hauskinta oli se, kun vastapeluri sai rangaistuksen, hän ns. joutui hain hampaisiin, ja tätä osoitettiin esittämällä käsillä hainhammasliikkeitä. Kun hallissa oli 17 500 katsojaa, niin kyllähän niistä ääntä ja liikettä lähteekin! Peliin lisäjännitystä toi se, että Ducksit ja Sharksit ovat tällä hetkellä oman pelilohkonsa ykkös- ja kakkossijalla.

Harvemmin on tullut SAP:ia yhdistettyä mihinkään kovin kivaan.. ennen tätä!

Yleisöä huudattanut Sharksien maskotti

Ainut, mistä yllätyimme, oli vastajoukkueelle jatkuva buuaus. Se oli kyllä jotakin todella epäurheilumaista buuata ihan kaikelle mitä vastajoukkue onnistui tekemään. Tähän ei syyllistynyt ainoastaan katsojat, vaan ihan myös itse hallin kuulutuksista vastaava taho mm. sillä, että vastajoukkuetta ei esitelty ollenkaan (kun Sharksien pelaajien esittely oli vastaavasti varsinainen show).

Pelissä ei oikein tiennyt kumpaa joukkuetta kannattaisi, joten kannustimme molempien joukkueiden suomalaisia. Sharksien maalia vahti ansiokkaasti Antti Niemi ja Ducksien kentällä nähtiin Saku Koivu ja Teemu Selänne. Etenkin ilahdutti se, että Selänne oli ilmeisesti Sotshin jälkimainingeissa saanut enemmän peliminuutteja, ja olikin kentällä todella paljon. Niin ja osallistui maalintekoon, mitä ei ilmeisesti ole vähään aikaan tapahtunut vähäisten peliminuuttien takia.

Antti Niemi

Kasipaidassa Teemu Selänne

Saku Koivu rähmällään

Kesken pelin tuli myös yksi ainoa "pelaajatribuutti" ja kenellekäs muullekaan kuin Teemulle! En tiedä johtuiko siitä, että Selänne on aikanaan pelannut myös Sharksien riveissä vai suhtautuuko koko NHL jo nostalgisesti tähän elävään legendaan, mutta sai arvoisensa taputukset koko yleisöltä! Ja hyvinhän tuo pelasikin, sen mitä jääkiekosta ymmärrän (eli vähän).

Hyvä Teemu!

Hyvä Suomi! Katsomossa oli myös paljon suomalaisia. Erätauolla näimme muutamia Leijona-paitoja, Timo törmäsi sattumalta suomalaiseen työkaveriin ja kotimatkalla jututimme suomalaista turistipariskuntaa. Voisikin melkein sanoa, että mikäli haluaa törmätä täällä suomalaisiin, kannattaa mennä katsomaan jääkiekkoa...

Kalifornian kestohymy ei hyydy!