Ihmetyksen aiheita: liikenne

Muuttaessamme Kaliforniaan tuli autoilusta jokapäiväinen pakko, ja tilanne muuttui kertaheitolla siitä, mihin Suomessa olimme tottuneet (meillä ei edes ollut autoa). Vaikka täkäläisessä liikenteessä on muutama juttu vielä paremmin kuin Suomessa (mm. selkeät aukikirjoitetut liikennemerkit ja vapaa oikealle kääntyminen punaista valoa vastaan), muutama asia jaksaa yhä ihmetyttää...

Yksityisautoilu on amerikkalaisen perusoikeus ja suoranainen velvollisuus
Vaikka täällä Kaliforniassa on tilanne todennäköisesti paljon paremmin kuin monessa muussa USA:n osavaltiossa, ihmetyttää täälläkin miten kävely ja julkisen liikenteen käyttö on tehty hankalaksi. Kapeita jalkakäytäviä löytyy kyllä useimmiten, mutta turvallista tienylityspaikkaa saa toisinaan hakea monta korttelinväliä. Kun molempiin suuntiin menee neljä kaistaa, ei tien yli hyppimisestä ole tehty mitenkään mukavaa, jos liikennevalot puuttuvat. Pyöräkaistoja löytyy jonkin verran, mutta kun ne toisinaan sijaitsevat ajokaistojen välissä, ei niillä ole kovin mukava ajaa. Yksityisautoilu on myös kunniassaan, ja sen huomaa etenkin liikenneruuhkissa siitä, että ns. carpool-kaista, jossa saa ajaa kimppakyytiläiset sekä hybridi- ja sähköautot, on useimmiten se tyhjin kaista. Julkisen liikenteen toimivuus on aivan surkea verrattuna Suomen pääkaupunkiseutuun, ja julkisten käyttö mielletään köyhemmän väestön sekä opiskelijoiden kulkuvälineeksi. Saimmekin kunnon päivittelyt Timon työpaikalla, kun ilmoitimme menevämme julkisilla lentokentälle viime jouluna. Tästä autolla joka paikkaan kulkemisesta ehkä huvittavin esimerkki saatiin täällä kotipihalla. Olimme yhtä aikaa uima-altaalla viereisessä talossa asuvan pariskunnan kanssa. Kun me kävelimme tuon hurjan muutaman sadan metrin matkan uima-altaalta kotiin, tämä pariskunta kurvasi saman matkan autolla!

Vaikka kiitosta saakin selkeät liikennemerkit, voi toisinaan niiden tarpeellisuuden kyseenalaistaa... vai kuka hullu tekee uukkarin Golden Gate Bridgellä???

Amerikkalaisen ajokortin saa liian helpolla ja sen kyllä huomaa
Voitteko kuvitella, että amerikkalainen ajokortti maksaa vain noin 30 dollaria? Saadaksesi ajokortin, sinun ei tarvitse käydä ajotunneilla ollenkaan. Riittää, että suoritat monivalinta-teoriakokeen, jonka jälkeen saat opetella ajamista kalifornialaisen ajokortin omistavan henkilön kanssa. Ajokoe pitää tietysti myös suorittaa hyväksytysti, mutta ajokokeessa ajetaan kaupunkialueella pienissä nopeuksissa, jolloin pahempaa vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Ja monessa paikassa ajokoe on muutaman korttelin mittainen ympäriajo, jonka reitin saa selville googlaamalla. Koska ajotunteja ei ole, eikä opetettajalle ole mitään vaatimuksia (ei esim. tarvitse tehdä uudelleen kirjallista koetta), siirtyy mahdolliset huonot ajotavat myös sille opetettavalle. Esimerkiksi se, että risteyksessä ei katsota käännyttäessä mahdollisia jalankulkijoita. Vuonna 2013 yksistään San Franciscossa kuoli 21 jalankulkijaa risteysonnettomuudessa! Nämä turmat sattuvat aina samoissa risteyksissä, mutta silti näille risteyksille ei saada mitään turvallisuusparannuksia aikaiseksi. Täällä Piilaaksossa tilanne on hieman parempi, mutta täälläkin on hyvä varmistaa ennen tien ylitystä, että kuljettaja todella pysähtyy, se ei siis ole ollenkaan automaattista... Ja täytyy myöntää, että myös meillä itsellämme on jo vähän unohtunut tuo jalkankulkijoiden huomioiminen kääntyessä, yksinkertaisesti siitä syystä, että täällä ei kukaan kulje jalan...

Matka-aikaan pitää aina lisätä ruuhkalisä
Täällä ei juuri lähikauppaa pidemmälle pääse ilman vähintään puolen tunnin ajoaikaa. Esimerkiksi Timon työmatka taittuu juuri tuossa puolessa tunnissa, toisinaan koulujen loma-aikoina tai sopivana kellonaikana jopa nopeamminkin. Mutta Timo meneekin juuri siihen vastakkaiseen suuntaan, kuin mihin suurin osa työväestöstä. Myös kellonajalla on merkitystä, ja ruuhkaa välttääkseen pitää olla liikenteessä ennen aamuseiskaa tai illalla vasta klo 18 jälkeen. Muuten voi varautua siihen, että aina menee enemmän kuin mitä esimerkiksi Google Maps antaa aika-arvioksi. Tässäkin porkkana ruuhkasta selviämiseen nopeammin on sähkö- tai hybridiauton ostaminen tai kimppakyytien suosiminen, sillä silloin saa ajaa carpool-kaistaa lähes ylhäisessä yksinäisyydessään...

Moottoritie on kuuma ja mitä hurjemmin, sen paremmin
Jos lähiöiden pikkuteillä on suhteellisen turvallista ajaa pienempien nopeuksien ansiosta, niin moottoriteillä näkee sitten sitä hurjempaa ajoa. Tuntuu, ettei vilkun käytöstä olla kuultukaan, ja ratissa keskitytään ihan kaikkeen muuhun kuin ajamiseen (mm. luetaan kirjaa aamuruuhkassa tai meikataan). Välillä näkee kuin joku edessä oleva auto heiluu kaistojen välissä uhkaavasti ja nopeus hiipuu.. kunnes sitten yhtäkkiä tehdään nopea korjausliike. Tuo vilkun käyttämättömyys on myös todella turhauttavaa esim. T-risteyksessä, jos odottaa tielle pääsyä, ja se tiellä vasemmalta tuleva kaartaakin siitä samasta risteyksestä oikealle näyttämättä vilkkua, ja oletkin siis odottanut risteyksessä turhaan. Samoin ruuhka-aikaan moottoritieliittymissä liittyvä auto kaartaa täysillä sen päättyvän kiihdytyskaistan kärkeen ja pakottaa koko yhtyvän kaistan liikenteen hiljentämään vauhtia, koska väkisin tunkee väliin, tarkoitus kun olisi tehdä sellainen sujuva vetoketjumainen liittyminen omalla nopeudella. Nämä samat tien terroristit myös ruuhka-aikaan ottavat useimmiten tyhjän exit-kaistan ja sitten kun exit-kaista erkanee, niin suikkaavat valkoisen viivan yli takaisin viereiselle kaistalle ja pakottavat muut päästämään hänet takaisin virtaan törmäämisen uhalla. Ruuhkassa myös nämä taiturit yrittävät säästää edes vähän aikaa suikkailemalla kaistalta toiselle, tietenkin näyttämättä vilkkua. Liikenteessä saa siis itse olla valppaana, mikäli ei halua peltivaurioita. Nimittäin näitä peltikolareita näkee lähes joka päivä, tai siis autoja tien sivussa selvittämässä kolaria. Onneksi vakavampia kolareita ei olla juuri nähty!

Tässä keskitytään lähestulkoon vain ajamiseen...

Moottoritiet ovat aivan järkyttävän huonossa kunnossa ja sen tuntee kyllä persauksissaan!
Kun muutimme tänne puoli vuotta sitten, luulimme alussa muutaman kerran, että autossa meni rengas, kun yhtäkkiä kuului kamalaa meteliä ja auto täristi. Todellisuudessa olimme vain ajautuneet huonolle kaistanpätkälle. Ja näitä huonoja teitä on todella paljon! Monessa kohtaa tie on ikään kuin rakennettu asfalttipätkistä, ja jokaisen pätkän saumakohdassa (muutaman metrin välein) auto tärisee. Monesti myös näkee, että asfaltti on haljennut pituussuunnassa, ja vaurio on ollut jo sen verran kauan, että siinä kasvaa jo ruohoa! Näistä ja monista muista syistä johtuen huonot tiet kyllä tuntee persauksissaan, ainakin meidän kovajousisessa autossamme. Mutta autohullu kansa ja erittäin huono tiestön kunto jaksaa kyllä ihmetyttää..

Amerikkalainen menee lenkkipolulle autolla
Tämä on suurensuuri ihmetyksen aihe! Noita ylläpidettyjä lenkkipolkuja on pilvin pimein, mutta vaikein haaste lenkille pääsyssä on löytää sen läheisyydestä parkkipaikka! Täällä kyllä kiitettävästi harrastetaan lenkkeilyä, mutta lenkillä käydään jossain oman pihapiirin ulottumattomissa. Ei siis vain lähdetä ovesta ulos ja juoksennella ympäri omaa kaupunginosaa/lähiseutuja, niin kuin Suomessa. Ollaan myös nähty sitäkin, että koira viedään autolla lenkille..

Amerikkalainen autokauppa käy kuumana...
Olemme tässä viime aikoina viettäneet kaksi sunnuntai-päivää autokaupoissa tarkoituksena ostaa se Suomeen mukana tuotava auto. Toisena näistä sunnuntaista kävimme läpi yhteensä seitsemän autokauppaa mukanamme lista kaikista niistä ominaisuuksista, jota Suomeen tuotavassa autoissa olisi hyvä olla, jotta se pääsee Suomen katsastuksen läpi. Vastaanotto liikkeissä on ollut melkoisen vaihteleva: toisissa ollaan yritetty selvittää ominaisuuksia ihan käymällä läpi auton ohjekirjaa ja nettisivuja, toisissa ollaan hieman naureskeltu meidän kysymyksille/vaatimuksille ja vihjailtu, että voitaisiin nyt vaan nopeasti tehdä ostopäätös ja miettiä niitä Suomen vaatimuksia sitten myöhemmin. Yhdessä liikkeessä saimme kunnon luennon siitä, että mikä ostetaan USA:sta, jää USA:an (what happens in USA stays in USA -tyyliin), kun oli kyse kansainvälisestä takuusta. Näissä autoliikkeessä ei myöskään olla perillä kansainvälisestä takuusta: jokaisessa liikkeessä tyrmättiin heti kansainvälinen takuu, mutta sitten kun kysyimme Suomen maahantuojalta tai selvittelimme netistä, löytyikin kansainvälinen takuu useammalta merkiltä. Täällä tuntuu myös olevan automerkkien alkuperämaa olevan vähän hukassa, ihmetellään mm. sitä että, miten Suomessa voi olla saksalaisen automerkin myymälä ja huolto... Ehkä kuitenkin parhaat päivän naurut meille toi erään amerikkalaisen merkin myymälä, jonka etupiha oli täynnä pickup:eja ja SUV:ita (selkeästi suosituimpia autoja täällä). Kun päästiin pihaan ja kerrottiin innokkaalle myyjälle, millaista autoa ollaan etsimässä, myyjän hymy hieman hyytyi. Löntysteltiin pihan takanurkkaan katsomaan haluamaamme "pikkuautoa" ja kun vielä kävi niin ikävästi, että auton ovet oli lukossa, piti myyjän löntystellä toimistoon hakemaan avaimet. Ihmeteltiin, kun täällä myyjällä kesti tosi kauan hakea avaimet, mutta syykin selvisi sitten, kun myyjä lopulta tuli paikalle. Hänellä nimittäin oli unohtunut pyyhkiä suu, ja suupielet oli täynnä nachon murusia! Kun myyjä tämän jälkeen vastaili kysymyksiimme aivan superlaiskasti, päätimme ettei kyseinen amerikkalainen automerkki taida olla meitä varten...