The Food Babe Way -kirjan signeeraustilaisuudessa

Tänään tein jotain, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt, ja joka ei olisi Suomessa edes tullut mieleenikään (Kalifornia muuttaa ihmistä). Kävin nimittäin tapaamassa erästä itseäni inspiroivaa henkilöä hänen kirjansa signeeraustilaisuudessa. Näin aamulla netissä ilmoituksen tästä signeeraustilaisuudesta paikallisessa Costcossa, ja päätin mennä.

Kyseinen henkilö on Vani Hari, joka on pitänyt Food Babe -blogiaan vuodesta 2011 asti. Tämä nainen on saanut tutkimuksillaan suuria muutoksia aikaan USA:n ruokateollisuudesta, yhdestä kerroinkin tässä postauksessani. Kyse oli "joogamattokemikaalista" joka saatiin mediamylläkän voimin poistettua Subway:n sämpylöistä. Vani Hari on pistänyt myös monet muut elintarvikesuuryritykset muuttamaan reseptejään siten, että kemikaalit, jotka ovat muualla maailmassa kiellettyjä elintarvikkeissa, on saatu poistettua. Vani Hari käyttää monesti perusteena sitä faktaa, että samat monikansalliset tuotteet tehdään Euroopassa ilman näitä kyseenalaisia kemikaaleja, ja on ristiriitaista, että niitä USA:ssa yhä käytetään. Voin kertoa tästä oman kokemukseni: Olen Suomessa työskennellyt eräässä nimeltämainitsemattomassa amerikkalaisessa elintarvikeyrityksessä, ja Suomessa eräästä raaka-aineesta piti saada todistus raaka-aineen GMO-vapaudesta (koska Suomessa GMO pitää merkitä). Täällä USA:ssa sama elintarvikeyritys käyttää miljoonia (tarkalleen ottaen $ 2 000 500 täällä Kaliforniassa) mm. lobbaukseen, jotta USA:ssa ei mene läpi lakialoite GMO:n pakollisesta merkitsemisestä pakkauksiin. Eikö olekin kieroa? Tuo GMO:n merkitseminen pitäisi saada ehdottomasti pakolliseksi täälläkin, koska kyllähän jokaisella kuluttajalla pitäisi olla oikeus tietää mitä syö, oli sitten GMO:sta mitä mieltä tahansa. Ja mm. tätä asiaa Vani Hari ajaa Food Babe Army:ksi nimetyn kannattajajoukkonsa kanssa.

Itse en ole ihan yhtä kriittinen ruokateollisuutta kohtaan kuin Vani Hari, mutta ihailen kyllä häntä ja pidän hänen blogiaan inspiroivana. Kun Vani ilmoitti julkaisevansa kirjan helmikuun puolivälissä, tein siitä jo ennakkotilauksen ennen joulua. Viime viikolla kirja kolahti postiluukusta, mutta vielä en ole ehtinyt kuin vasta selailla kirjaa. Ja tänään sitten ostin toisen kappaleen samaa kirjaa, haha. No, kun se oli kiva saada nimmareilla varustettuna... Ja tietty päästä samaan kuvaan kirjailijan kanssa.

Signeeraustilaisuudessa pääsin juttelemaan lyhyesti Vanin kanssa. Hän oli juuri niin sympaattinen ja ystävällinen, kuin millaisen kuvan blogin perusteella on saanut. Juttelimme vähän juurikin niistä eroista Euroopan ja USA:n ruokateollisuuden välillä. Ja - tosi yllättävää - Suomesta. Vani on miehensä kanssa käynyt Ruotsissa ja kehui Skandinaviaa. Minulta sai pisteet siitä, että osasi nimetä Skandinavian ja että tiesi Ruotsin ja Suomen olevan naapurimaita.

Sitten vielä ihan asiaan liittymättä: Timon pomo oli täällä käymässä ja toi meille tuliaiseksi Fazerin uutuussuklaita. Voi vitsi mihin kultasuoneen Fazer on iskenyt, tuo uutuusmaku Salty Popcorn in Milk Chocolate eli popparisuklaa on ihan täydellistä, ihan meidän uutta lempparia! Tulee mieleen vähän riisisuklaa, silleen hyvällä tavalla. Jos jotain kehitettävää hakee, niin liian vähän suklaassa on popparisattumia, niitä saisi olla lisää. Myös tuo mustikkajogurttisuklaa on hyvää, mutta sitä tosin olin jo aiemminkin maistanut...

Suklaan tuotekehitykselle terveisiä, että lisää sattumia, kiitos!