Eilen teimme pitkän haikin East Bay:n maisemissa. Edellisestä haikkikerrasta olikin jo kuukausi aikaa. Hald Domen haikkiin on enää vajaa kuukausi, joten teimme tämän pitkän haikin ihan puhtaasti treenimielessä. Vaikka edellinen haikki Sierra Azulissa antoikin jo varmuuden, että fyysisesti pystymme tekemään Half Dome:n haikin, oli silti yksi juttu vielä kokeilematta: vesien kanto. Half Domelle suositellaan otettavan vettä vähintään gallona (n. 3,8 l) per henkilö, eli meidän tapauksessamme vajaa 8 litraa/2 henkilöä. Se on aika paljon enemmän kuin normaaleilla haikeillamme. Ja yleensä haikeillamme Timo tarjoutuu kantamaan myös minun vedet, joten minulla ei ole mitään kokemusta suuren vesimäärän kantamisesta. Tietenkään Timo ei voi kantaa Half Domella kaikkia vesiämme (enkä tietysti niin oletakaan) joten tämän treenin tavoitteena oli kokeilla miten jaksaa kantaa vedet pitkällä haikilla.
 |
| Vähän tylsä edestakaisin-haikki tällä kertaa |
 |
| Maisemissa tosin ei ollut mitään valittamista |
Testasimme samalla "juomapusseja" (englanniksi hydration pack, en millään keksinyt tälle hyvää suomennosta) jotka tilasimme Amazonista. Emme raaskineet ostaa varsinaisia juomareppuja (camelback), vaan pelkät pussit jotka viritimme nykyisiin reppuihin. Noiden juomapussien tilavuus oli 2,5 l. Lisäksi ostimme molemmat 1,5 litran vesipullot, jotka olivat malliltaan pitkiä. Juomapussi ja tuo vesipullo oli yhteensä 4 litraa eli vähän yli gallonan. Nuo mahtuivat mukavan kompaktisti reppuun antaen tilaa eväille (näitä Half Domella pitää olla paljon) sekä lämpimille vaatteille (näitäkin ilmeisesti tarvii vuorella). Timo lisäksi otti reppuunsa noin litran verran elektrolyyttijuomaa, koska sekin tulee tarpeeseen veden lisäksi.
Valitsimme eilisen haikin taas kerran
Gurmeetin valikoimista, joskin emme kyseistä haikkia menneetkään kokonaan, vain noin 14 mailia siitä (eli suunnilleen Half Dome haikin pituuden). Korkeusnousua tuolla eilisellä haikilla oli yhteensä 1367 m, kun Half Domen haikki tulee olemaan 1600 m, eli tuo oli jo riittävän lähellä sitä. Haikin alkupiste sijaitsi Livermoressa Del Valle Regional Parkissa, jossa sijaitsee samanniminen järvi. Täältä väliaikaiskämpiltä ajaa tuonne alle tunnissa, mutta noilla itään menevillä rampeilla tuntuu ihan aina olevan ihme ruuhkaa, joten meillä meni puolitoista tuntia. Reittimme menee Ohlone Wilderness Trailiä pitkin, ja siellä haikkaamiseen tarvii luvan (voi ostaa paikan päältä). Tuolla voi myös leiriytyä, ja suurin osa muista haikkaajista olikin eilen rinkat selässä.
 |
| Lehmä keskellä ei mitään |
Haikki oli aika lailla pitkää uuvuttavaa nousua, ja takaisin tullessa pitkää uuvuttavaa alastuloa. Tuo alastulo on kyllä oikeastaan paljon inhottavampaa kuin ylösmeno, ja käy paljon pahemmin jalkoihin. Minulla meni haikki kaikin puolin hyvin, mitä nyt vanha vaiva lonkkajumi alkoi jossain vaiheessa ilmoitella itsestään. Pitää kaivella vanhat fysioterapeutin antamat jumppaliikkeet siihen (tai no, ei tässä paljon kaivella, kun kaikki paperit on jo muuttokuormassa, mutta luulen että netistä löytyy googlaamalla vastaavat). Vesien kanto ei tuntunut selässä mitenkään, mistä olin kyllä aika ihmeissäni, mutta todella hyvä niin. Nuo juomapussit oli muutenkin ihan loistava hankinta, juominen oli niin paljon helpompaa lennosta ja sai kädet vapaaksi pullon kantamiselta.
 |
| Keskellä haikkia oli tälläinen kiva metsäpätkä... |
 |
| ...jolla tosin polullemme osui käärme, onneksi huomasin ennen päälle astumista... |
 |
| Del Valle -järvi |
 |
| Ylhäällä kukkuloilla oli tälläinen melkoisen rehevöitynyt pikku lampi |
Aikaa meni vähän yli 7 tuntia, mikä on tietysti aika jännä, koska kuukausi sitten meillä meni samanpituiseen haikkiin tunti vähemmän. Tosin tuossa kuukausi sitten tehdyssä haikissa korkeusnousua oli 300 metriä vähemmän, mikä tietysti selittää eron. Lisäksi eilen ihan tarkoituksella menimme nousut todella hitaasti (mutta niin että koko ajan liikkeessä), niin ettei mäen päällä joutunut pysähtyä puuskuttamaan ainakaan kovin pahasti. Toimi ainakin eilen tosi hyvin, ja "maalissa" energiaa olisi ollut vielä muutamaan lisäkilometriin (vaikka jalat alkoivatkin jo olla aika tönkköinä). Vettä kului vain noin 2-2.5 l/hlö, mutta sääkin oli aika viileä.
Reitti itsessään oli aika suoraviivainen ja jopa vähän tylsä. Niin tylsä, että virikettä toi se, että reitin varrella olleista lukuisista porteista ei yksi auennut ollenkaan, joten päädyimme kiipeämään aidan yli. Paikalle osui samaan aikaan joku officer (ei tainnut olla park ranger, koska kantoi asetta..?), joka ei myöskään saanut porttia auki, joten ei katsonut pahalla kiipeilyämme. Maisemat rinteillä oli aika kivat, tosin kukkulat ovat jo muuttuneet keltaisiksi keväisistä vihreistä. Hyvä treenihaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti