Muutto ohi, jes!

Perjantaina muuttomiehet kolkuttelivat ovella heti aamukahdeksan jälkeen. Meiltä muuttamassa oli kolme miestä, nimeltään Mark, Fernando Sr. ja Rey. Yksi amerikkalainen ja kaksi meksikolaista (toinen heistä jo eläkeikäinen, toinen ehkä juuri ja juuri täysi-ikäinen). Heti heidän tullessa sisään pyysimme heitä ottamaan kengät pois pakkaamisen ajaksi. Eivät halunneet ottaa, mutta lupasivat hakea autosta sellaiset kangasmatot (red carpets, haha!) suojaamaan kokolattiamattoja. Hakivatkin ne, mutta eihän ne mihinkään riittäneet. Joten käytännössä sitten kulkivat kuitenkin kengät jalassa kämpässä... no, hyvä yritys kuitenkin. Sitten muuttomiehet kantoivat ison kasan pakkauspaperia- ja pahvia kämppään ja ryhtyivät töihin, kukin heistä otti oman huoneen pakattavaksi. Meidän tehtävä oli istua ja odottaa. Eli valvoa toimintaa ja heittää väliin vähän small-talkia. Heti alusta lähtein kävi selväksi, ettei näitä tarvitse valvoa (olimme saaneet muilta muuttaneilta kehoituksen katsoa vähän pakkaamisen perään, koska täällä ei kuulemma pakata kovin hyvin). Pakkasivat todella huolellisesti, ja odotettavissa on, että Suomeen saapuu ehjät kamat. Ainut jännittävä elementti on se, että saadaanko nuo mööbelit enää kasaan Suomen päässä, koska muuttomiehet purkivat kaikki mööbelit aika pieniksi paloiksi täällä päässä. Ja kun kyseessä on osassa tapauksissa Ikeaa, niin... No, se ei tietystikään ole meidän ongelma, koska tuohon "pakettiin" kuuluu, että Suomen päässä kokoavat puretut huonekalut. Että onnea vaan yritykselle, haha!

Tälläiset suojamatot virittelivät. Kuten kuvasta näkyy, eihän tuo riitä kuin ovensuuhun...

Tämä ulkomaanmuutto eroaa eniten perinteisestä muutosta siinä, että etukäteen on poimittava tavaroista talteen ne, mitä tarvitsee seuraavan 6-8 viikon aikana. Tärkeimpänä tietenkin on huolehdittava, ettei passi ja olennaiset dokumentit ajaudu merikonttiin, koska sieltä niitä ei saa ennen Suomea. Muutenkin tavarat paketoidaan mahdollisimman ilmatiiviisti, joten niistä jonkun puuttuvan tavaran etsiminen ei ole ihan pikkujuttu. Myös esimerkiksi elintarvikkeet ja kemikaalit on kiellettyjen listalla merikonttiin meneväksi. Niin ja patterit pitää poistaa... Eli kyllä tekemistä riittää tässäkin muutossa. Ainakin itselle tuli olo, että olisipa helppo pakata vaan (raivolla) kaikki kamat muuttolaatikoihin, eikä miettiä tarvitseeko niitä jne... Me sulloimme kaikki ei-pakattavat kodinhoitohuoneeseen ja toiseen kylppäriimme, ja merkitsimme ne lapuilla "kielletyiksi alueiksi". Järkytyimme kyllä tuosta tavaramäärästä, jota meille jäi vielä tänne. Neljän matkalaukun lisäksi kaikki kaappien elintarvikkeet ja pesuaineet, kaikki jalkalamput (myytäviksi), kaikki elektroniikka mitä ei kannata Suomeen viedä (nekin myytäviksi) sekä ihan hitosti vessa- ja talouspaperia, kiitos Costcon megapakkaukset. Emme edes saaneet noita kaikkia tuotua perjantaina tänne väliaikaskämpille.

Toinen sängyistä paketissa

Puolentoista tunnin päästä alotuksesta pitivät tauon. Me olimme muuttomiehille pistäneet tarjolle juomista ja snäksiä ja hyvin näytti nämä muuttomiehille kelpaavan. Yllätys oli melkoinen, kun tauolta palatessaan he toivat mukanaan kolme uutta meksikolaista muuttomiestä!. Näiden nimet meni valitettavasti ohi. Tuossa vaiheessa kämppä alkoi täyttyä, ja me oltiin lähinnä tiellä (ei silti saatu lähteä pois, jomman kumman oli oltava koko ajan paikalla). Voi mikä espanjankielinen puheenpulpatus meidän kämpän täytti. Ja voi kun olisi osannut espanjaa, ja olisi tiennyt mistä ne puhuu! Timo poimi jotain tuttuja sanoja puheesta, ja ainakin he jostain "vähistä tavaroista" ja "valkoisuudesta" puhui, en sitten tiedä koskiko meitä, sopisi kyllä sinänsä. Mutta noin muuten noilla vaikutti olevan hyvä ja rento meininki. Kävin jossain vaiheessa pihalla ja kaupassa, ja yllätyin aika lailla, kun pihallamme oli ihan toisen muuttofirman auto. Nämä lisämuuttomiehet oli tulleet ihan toisesta firmasta! Ilmeisesti homma menee kuitenkin niin, että tämä Allied, mikä meillä on, kuuluu samaan konserniin kuin tämä toinen, joten siksi hommia tehdään limittäin. Näistä uusista muuttomiehistä kaksi lähti jossain vaiheessa pois, eikä me edes huomattu, sen verran toimintaa oli kämpässä. Kun tavarat oli paketissa, alkoi niiden kantaminen rekkaan. Kyllä taas ahdisti katsoa, miten nämä tyypit kantoivat näitä painavia laatikoita selässään, ilman kantoliinoja tms. Onneksi sentään sohvat ja muut isot kantoivat porukalla. Muuttolaatikoita tuli noin kaksinkertaisesti siihen verrattuna mitä Suomesta tänne päin muuttaessa. Syy on siinä, että täällä purkivat pienempiin osiin ja muuttolaatikot ja paketit oli pienempiä. Lopuksi Timo allekirjoitti kaiken maailman vastuuvapauslappusia Amerikan malliin vinon pinon. Annoimme jokaiselle muuttomiehelle 20 dollarin tipin hyvin tehdystä työstä. Luultavasti he ovat alipalkattuja, joten tippi oli meille pieni raha siihen nähden, miten se voi tulla heillä tarpeeseen. Muutossa meni neljä ja puoli tuntia.

Vaatteita ja petivaatteita

Sohva (osa siitä) paketissa

Alliedin muuttomiehille annamme täydet pisteet, mutta muuten firman toimintaan emme voi olla aivan tyytyväisiä. Meille tuli viime maanantaina, eli neljä päivää ennen muuttoa, viesti että perivät meiltä 600 dollaria kuljetusmaksua sekä 120 dollaria hankalien olosuhteiden lisää. Olimme ihan että mitähäh, koska edellisenä perjantaina tilantarpeen arvion tehnyt kaveri ei maininnut näistä lisämaksuista mitään, eikä kysellyt muutenkaan minkä kokoinen rekka saa ajaa pihaan tms. Syy tuolle $600 lisämaksulle on pihan "ahtaat paikat" ja tiukat mutkat, sinne ei kuulemma pysty ajamaan merikontin kanssa (eli pitkän rekan kanssa). Huvittavaa tässä on se, että Campbellin muuttaessa tuon merikontin pihaan ajaminen ei ollut mikään ongelma! Mutta silloin olikin eri firma tekemässä... Ja tuossa pihassa on jatkuvasti isoja rekkoja, jotenkin hekin pihalle pääsevät... Lisäksi pihalle on sallittua ajaa 20 feetin rekka (eli meidän merikontin kokoinen) ja sille on oma uloskäynti. Pistimme sitten nämä faktat firman edustajalle takaisin viestillä, mutta eipä auttanut mitään, kuulemma on maksettava, nyt selitys oli jotain että pihalle ei voi laillisesti pysäköidä pitkää rekkaa (mikä on tietysti ihan totta, silti pihalla on koko ajan näitä rekkoja väliaikaisesti lastauksen tms. ajan).

Vastausviestissä myös ilmeni, ettei koko merikonttia ole vielä tilattu! Tämä tietysti oli aika paksua jo, koska olisihan heillä ollut jo ainakin viikko aikaa tehdä tilaus. Mutta tähänkin tuli vastaus, että vuoden alussa olleen Oaklandin sataman lakon takia merikontit on yhä kortilla jne. Joten luovutettiin, eipä me mistään muutakaan muuttofirmaa olisi enää saatu neljän päivän varoitusajalla. Mutta tässä kävi nyt niin, että loppupeleissä tämä firma oli kalliimpi, kuin meidän alkuperäinen suosikkivalinta (jota ei sitten saatukaan, monien mutkien kautta). Tuolla meidän alkuperäissuosikilla ei näitä ylimääräisiä kuluja olisi ollut, koska he selvittivät nuo ajoväylät jo silloin arviokäynnillään. Eli varoituksen sananen, jos tätä lukee joku Piilaaksosta ulkomaille poismuuttava. Jotkut muuttofirmoista hinnottelevat itsensä hyvinkin kilpailukykyisiksi, mutta todelliset kustannukset tulevat ilmi vasta myöhemin. Tuollaisia lisäkustannuksia saattaa hyvinkin tulla, ja kannattaa kysyä niistä jo arviokäynnillä! Ärsyttävintä tässä on se, että muuttomies-Markin papereista näimme (jätti ne pöydälle lojumaan, joten näimme ne), että tuo 600 lisäkustannus johtui puuttuvasta merikontista, eli siitä että joutuvat säilömään kamojamme jossain. Miksi ihmeessä firman edustaja valehteli tuosta syystä??  (Btw, Markin papereissa myös luki, että Timo on töissä Googlella, mistähän senkin olivat repäisseet, koska ei tietääkseni ole, haha). Koska tuota merikonttia ei nyt vielä ole, todennäköisesti tavaroiden lähetys Suomeen viivästyy. Pitää sitten keksiä Suomessa jotain ennen tavaroiden saapumista, koska lennot on jo ostettu. No, tämä on taas tätä tuttua amerikkalaista aikaansaamattomuutta... Tuo 120 dollarin lisämaksu muuten tuli siitä, että meillä ei ole hissiä ja meiltä alas on kahdet raput. Täysin ymmärrettävä lisämaksu meidän mielestämme.

No, joka tapauksessa muutto on nyt paketissa, ja hyvä niin, no hard feelings. Olimme sopineet tapaamisen avainten hakuun tähän väliaikaiskämppään. Yllättäen kukaan ei tullut paikalle... Mutta saimme kuitenkin pyytämällä avaimet tuolta vuokraustoimistosta kun tiesimme kämpän numeron (edes mitään nimiä ei siis kyselty, aika hurjaa). Asuimme saman corporate housing -firman kämpässä silloin tänne muuttaessa, ja kovin samanlainen kämppä tämä on kuin se. Vähän liian amerikkalaisittain sisustettu (mm. hirveät nahkasohvat) minun makuuni tosin. Mutta hyvin tässä asuu kuukauden. Ja näin kaksi yötä nyt tässä nukkuessa täytyy sanoa, että onpas hiljainen! Campbellissä tottui liikenteen meteliin lähes ympäri vuorokauden. Täällä ei kuulu kuin satunnaisesti lentokoneet. Ilmastointi pitää melua, mutta sitä me ei muutenkaan käytetä kun tosi tarpeeseen.

Eilen lauantaina kävimme hakemassa Campbellin kämpältä loput kamat, jotka ei perjantaina kyytiin mahtunut ja palauttamassa avaimet. Olimme sopineet tapaamisen kämpälle lopputarkastukseen, ja yllättäen sinnekään ei tullut ketään paikalle! (Mikä näitä amerikkalaisia vaivaa???). No, saimme kuitenkin toisen tyypin kiinni vuokraustoimistosta, ja hän teki sen tarkastuksen kämpässämme noin puolessa minuutissa (oli se sama tyyppi, joka teki edellisen kolmen minuutin tarkastuksen). Ja sitten vaan nimet paperiin, että avaimet palautettu. Hyvästit kämpälle ja kohti uusia seikkailuja!

Uusista seikkauiluista ensimmäinen oli Comcast-nettiliittymän boksien palautus. Olin kuullut kaverilta varoituksen, että voi olla hankalaa ja aikaavievää, mutta meillepä kävi niin, että palautus hoitui ihan muutamassa minuutissa! Pisteet Westgate Mall:in palautuspisteelle! Edes mitään typeriä lomakkeita ei tarvinnut täyttää, edistyksellistä! Comcastia irtosanoessa kannattaa muuten mainita heti kärkeen, että on muuttamassa Eurooppaan, niin välttyy kaikenmaailman lisäkymyksiltä.

Nyt olo on ihanan kevyt, kun tuokin homma hoidettu. Nyt ilo irti viimeisistä viikoista Amerikassa!