Alcatraz -vihdoinkin!

Ihan melkein kalkkiviivoilla saatiin vielä yksi kohta (itse asiassa kaksikin, mutta siitä myöhemmin) missä käytävä Amerikassa -listasta pois, eli vierailtua Alcatraz-saarella eli The Rock:illa San Franciscon edustalla. Meillä oli täällä perhettä käymässä, joten se viimeistään antoi kimmokkeen vierailla Alcatrazissa. Varasimme liput hyvissä ajoin maaliskuussa, joten valinnanvaraa lähtöajalle riitti. Tuolloin lauantaina kaikki lähdöt olivat loppuunmyytyjä, ja seuraavat vapaat paikat löytyivät maanantaille. Kannattaa siis varata liput hyvissä ajoin etukäteen. Lippu sisältää edestakaisen laivamatkan (15-20 min suuntaansa), pääsymaksun saarelle sekä cellhouse audio tour:in eli opaskierroksen vankilaselleihin henkilökohtaiset kuulokkeet päässä.

Tämä kyltti tulee vastaan ensimmäisenä saarelle noustessa

Saarella on paljon muutakin nähtävää kun vain vankilarakennus

En mene tässä saaren varhaishistoriaan, mutta ennen kuuluisana vankilana toimimistaan saari oli sotilastukikohta (tai varuskunta?) tarkoituksena suojella San Franciscoa hyökkäyksiltä Gold Rushin aikaan. Jo silloin saarella oli vankeina sotilaita. Vuonna 1934 siitä tehtiin huippuvartioitu liittovaltion vankila. Vankilan sulkemisen jälkeen se pysyi jonkin aikaa hyljättynä, kunnes vuonna 1969 joukko pohjoisamerikanintiaaneja ja heidän edustajiaan valloitti sen mielenilmauksena alkuperäisväestön kohtelusta. Vuonna 1971 18 kuukautta kestänyt mielenilmaus päättyi, ja saari julistettiin vuonna 1972 suojelukohteeksi. Nykyisin saari on osa USA:n kansallispuistoverkostoa, mikä tarkoittaa näkyvimmin sitä, että alueella liikkuu samat park ranger:it tyypillisissä asuissaan kuin muissakin kansallispuistoissa, haha. Niin ja tuolla saarella ei muuten saa syödä omia eväitä muuten kuin laiturialueella. Ai ai, kova isku amerikkalaisten suosimalle snacks-kulttuurille, hehe.

Merkit vuoden 1969-1971 valloituksesta yhä nähtävissä (hyvä niin)

Minä olen sen verran sivistymätön moukka, että en ole nähnyt yhtäkään Alcatraziin sijoittuvaa elokuvaa tai tv-sarjaa (tämän jälkeen aion kyllä katsoa!). Minulla ei ollut vankilasta mitään ennakkokäsitystä tai ennakko-odotuksia, ja yllätyinkin pelkästään positiivisesti. Vankila oli vähintään karu paikka, mutta mikä elävöitti tuolla "museossa" vierailua oli juurikin tuo audio tour: nauhalla äänessä oli vanhat vangit, jotka esittelivät vankilaa ja kertoivat sen merkittävimmistä tapahtumista, eli pakoyrityksistä. Noissa omissa henkilökohtaisissa nauhureissa oli myös se hyvä puoli, että puheen kuuli todella hyvin, verrattuna että opas olisi puhunut tuollaisessa kaikuvassa tilassa, jolloin puolet puheesta olisi mennyt ihan ohi. Ihan kaikki jutut eivät jääneet mieleen, mutta tässä minun mielestäni mieleenpainuvimpia kokemuksia.

Tietysti pääasiassa oli vankilatilojen ja sellien esittely. Muutamiin selleihin pääsi sisälle asti. Osa selleistä oli sisustettu ihan suht viihtyisäksikin, en sitten tiedä onko nämä säilyneet alkuperäisistä. Tuolla koko vankilassa oli hieman hämärää, ja ilmeisesti silloin vankilan toiminnan aikana siellä oli vieläkin hämärämpää, mikä lisää karua tunnelmaa. Voin myös hyvin kuvitella, miten hyytävän kylmä tuolla on ollut talvella!

Broadway:ksi kutsuttu keskimmäinen käytävä

Tästä sellistä löytyy jo sisustuselementtejä...

Vankien suihkutilat. Vangit pääsivät kahdesti viikossa suihkuun.

Kuva vankilan kontrollihuoneesta. First things first, kyllä kokista pitää olla!

Vankilassa oli ulkoilualue, jonne pääsy ei ollut mitenkään automaattista, se piti ansaita. Piha-alue oli isompi kuin odotin, mutta silti melkoisen pelkistetty betonikenttä.

Vankilan perällä sijaitsi D-blokki, osa jossa pidettiin vakavimpia rikoksia tehneitä vankeja. Tuossa osassa esiteltiin myös kuuluisimpia vankeja, joihin kuului talousrikollinen Al Capone, kuvassa vasemmaisin tyyppi. Näyttää muuten melkoisen omahyväiseltä tuossa vankikuvassaan. Al Capone sairasti neurosyfillistä, ja hänet siirrettiin koevapauteen vuonna 1939, jolloin hänen aivonsa olivat ilmeisesti jo niin muussia, ettei hänen koettu olevan harmiksi.

D-blokista

Kuuluisat vangit, Al Capone vasemmalla reunassa

D-blokissa sijaitsi myös eristyssellit, jonne vangit toisinaan joutuivat useiksi päiviksi (korkeintaan 19 päivää putkeen). Noihin selleihin ei juuri valoa tullut. Kuvitelkaa olevanne viikko ihan pimeässä. Kuulemma joku vanki oli keksinyt repiä vaatteistaan napin, heittää sen ja etsiä sitä pilkkopimeässä, jotta sai ajan nopeammin kulumaan. Karua.

Eristysselli

Vankilassa sijaitsi kirjasto, jonka käyttöoikeus piti myös ansaita. Tarjolla oli mm. klassikkokirjallisuutta ja filosofiaa, ja opaskyltissä joku vitsailikin, että Alcatrazin vangit olivatkin sivistyneempiä kuin tavalliset amerikkalaiset lukiessaan mm. filosofi Kantin teoksia...

Vierailijoita vankilassa sai olla kullakin vangilla kerran kuukaudessa, jos olivat sen ansainneet. Vierailijat kohdattiin kuvan mukaisten pienten luukkujen kautta. Karuinta tuossa minun mielestäni oli se, että tuo vierailijatila ei ollut mitenkään eristetty vankilan puolelta, joten käytännössä vanki puhui tuossa tilassa niin, että kaikki muut vangit kuulivat. Ei ehkä menisi läpi enää tänä päivänä.

Vierailu"luukku"

Vankilassa oli tietysti myös ruokala, jossa vangit pääsivät syömään kolmesti päivässä. Vangit pääsivät olemaan ruokalassa ilmeisesti ihan vapaana, joten siinä mielessä jotain sosiaalista kanssakäyntiäkin oli tarjolla. Vartioiden turvana ruokalassa oli seinissä kyynelkaasutankit, joita ei kuitenkaan koskaan tarvittu. Vankilassa oli ruokaa tarjolla runsaasti ja se oli vankilaruoaksi erittäin tasokasta, jopa niin tasokasta, että vangit jopa valittivat, koska oli "niin usein spagettia" tms. Vankilassa käytettiin myös ihan oikeita aterimia. Vangit kävelivät metallinpaljastimen läpi ruokalasta tai ulkoilualueelta selleihin mennessä, ettei mitään ylimäärästä päässyt mukaan selleihin.

Aamupalaa Alcatrazin tapaan

Iso osa kiertueesta keskittyi pakoyrityksiin, joita vankilan lyhyessä historiassa riitti. Minulle jäi mieleen parhaiten ehkäpä nerokkain pakoyritys vuonna 1962, jossa Anglinin veljekset yhdessä Mr. Morrisin kanssa rakensivat saippuasta, sementistä ja maalista valepäät, jotka asettivat yön tullen paikoilleen sängyilleen tyynypäätyyn, ja pakenivat tuuletuskanavien läpi huoltokanavaan ja sieltä ylös katolle. Sitä, pääsivätkö he pakenemaan mantereelle, ei tiedetä, mutta todennäköisempää on, että he kuolivat San Franciscon lahden kovaan virtauksen viemänä. Vankilan historiassa kukaan vangeista ei todistettavasti ole onnistunut pakenemaan sieltä.

Siellä nukkuu valepää

Vankila suljettiin 1963. Syyt sulkemiselle olivat korkeat ylläpitokustannukset sekä sen aiheuttamat jätteet San Franciscon lahdelle, saarella kun ei ollut toimivaa jäteverkostoa. Myös vankien kovaa kohtelua kritisoitiin. Alcatraz oli aikansa huippusuojattu vankila. Silti näin nykyaikana tuntuu vankilan turvametodit aika mielenkiintoisilta, mm. se, että vanginvartioilla ei ollut pääsyä avaimiin oli heidän "huippumetodinsa". Myös se, että vankilarakennus sijaitsee kaikista ylimpänä saarella, ylempänä kuin vartiointitornit, tuntuu hassusti suunnitellulta. Vankila on ikään kuin rakennettu paraatipaikalle, vaikka olisi varmasti ollut fiksumpaa rakentaa se monttuun.

Vankilan sisäänkäynniltä on upeat maisemat San Franciscoon. En yhtään ihmettele, että vangeilla on ollut houkutus paeta San Franciscoon, koska se sijaitsi niin lähellä. Toki harva varmasti arvasi, että virta San Franciscon lahdessa on niin kova, että siitä ei helposti uimalla hengissä selviä. Huomatkaa tuosta alla olevasta sisäänkäyntikuvasta, että tuo vaakunan amerikanlipun raidat on muutettu niin, että siinä lukee "Free". Tämän ovat tehneet natiiviväestö vuoden 1969-1971 valloituksen aikana.

Vankilan etupiha ja majakka

San Francisco, niin lähellä, niin kaukana...

Sisäänkäynti

Vankilanjohtajan talon rauniot. Talo tuhoutui palossa 1969-1971 valloituksen aikana.

Vankilassa järjestetään myös päivittäin spesiaalitapahtumia. Me satuttiin yhden tälläisen aikaan olemaan vankilarakennuksessa, ja nähtiin esitys siitä, millaista meteliä sellinovien aukaisu ja sulkeminen saa aikaan. No, itse asiassa aika pienen metelin, koska me ei sitä edes juuri kuultu ensimmäisellä kerralla, kun olimme silloin ruokalassa. Otin tilanteesta videon, jossa tosin näkyy vain tuo sulkuosio.

Tuolla saarella oli parikin kirjakauppa/matkamuistomyymälää. Ihan oli viimeseen asti kyllä tuotteistettu tämäkin homma (ja sama jatkuu mantereella).

Vasemmassa alareunassa myynnissä "Save the Rock"-teemalla kiviä. No hehe.

Alcatrazilla on myös muuta nähtävää vankilan lisäksi, mm. puutarha ja ilmeisesti joitakin taidenäyttelyjä. Me skipattiin nämä ajanpuutteen vuoksi, meillä meni ilman niitäkin reissuun jo vajaa 3 tuntia. Kävimme illalla näyttämässä vieraille Golden Gate Bridgeä (joka muuten näkyy saarelta hyvin kirkkaalla ilmalla), ja sieltä oli auringonlaskun aikaan oikein kauniit näkymät Alcatrazille.

Alcatraz auringonlaskussa Golden Gate Bridgeltä nähtynä

Nauratti muuten tuota reissua suunnitellessa jenkkiopaskirjan varoitus kovasta ylämäestä saarelle tullessa. Tuossa opaskirjassa jopa käytettiin hike-verbiä kuvaamaan tätä kävelyä laiturialueelta tuohon vankilarakennukseen. Kyseessä ei todellakaan ole mikään hiking eikä edes mikään kova nousu, ihan normaali ylämäki. Älkää uskoko tai rajoittako tulemista saarelle tuollaisten höpöhöpövaroitusten takia! Ja niille oikeasti liikuntarajoitteisille on tarjolla junakyyti puolen tunnin välein, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia.