Huitsin Nevadassa ja vähän Kuolemanlaaksossakin

Yosemitesta ajettiin Nevadan puolelle, ja aika nopeasti muistui miksi en niin kovin pidä kyseisestä osavaltiosta. Siis minullahan ei ole kokemusta kuin Las Vegasista, joten olen huono sanomaan mitään kovin perusteltua. Mutta eipä tarvinnut kun vähän ajella Nevadan autiomaassa, kun vastaan tuli näitä minikokoisia Las Vegaseja eli keskelle autiomaata rakennettuja neonvalojen värittämiä keinotekoisia keskuksia kasinoineen. Sisään kun astuu rakennukseen kuin rakennukseen on vastassa pelikoneita. Ja mikä pahinta, kokolattiamatot on kyllästetty topakalla tupakansavulla, koska Nevadassa saa vielä polttaa sisälläkin. Nuo pätkät autiomaassa oli aika jänniä, koska bensa-asemien etäisyydet saattoivat olla satakin mailia, joten piti ihan huolehtia, että on tankki riittävän täynnä. Tielle ei olisi missään nimessä halunut jäädä, koska tuolla on autioisuuden lisäksi aivan älyttömän kuuma!

Death Valley (tai ainakin senniminen kansallispuisto) eli Kuolemanlaakso ei sijaitse Nevadassa vaan Kaliforniassa, aivan osa-valtioiden rajan tuntumassa. Niinpä mekin olimme yötä Nevadan puolella ja sieltä siirryimme muutamassa minuutissa Kalifornian puolelle. Olimme Nevadan puolella ihan hinnan takia, yö majatalossa oli niin paljon halvempi Nevadan puolella kun kansallispuiston (Kalifornian) alueella. Vähän tosin järkytyimme, kun saavuimme majatalollemme illalla aika myöhään. Tiesimme kyllä, että sen yhteydessä on kasino, mutta silti yllätyimme sen sijainnista. Kyseinen majatalo-kasino sijaitsi aivan keskellä autiomaata, mutta sen välkkyvät neonvalot kyllä näkyivät kauas, varmaan parin mailin päähän. Mutta ulkonäöstään huolimatta majatalo oli oikein kelpo: kaikki toimi niin kuin piti, ja majatalossa oli jopa hyvä diner, josta sai kunnon ruokaa. Muu asukas-asiakaskunta oli hieman keski-iän ylittänyttä, mutta emme antaneet sen häiritä. Mutta sanonpahan vain, että se karaoke kuulostaa ihan yhtä pahalta myös täällä puolella maailmaa! Majatalon nimi oli Longstreet Inn & Casino, voimme suositella. Ei tullut rakennuksesta otettua hyvää kuvaa, mutta pihalla jököttävästä valtavankokoisesta tekolehmästä kyllä. Lehmän tarkoitus ei auennut meille.

Asiaan kovin paljon liittymättä pitää vielä mainita, että majatalo sijaitsi muuten hyvinkin lähellä Nevada Test Sitea, missä 1950-luvulla "testattiin" 720 atomipommiräjäytystä. Tuo alue on myös kuuluisa lukuisista UFO-havainnoistaan, ja siellä sijaitsee supersalainen Area51, minne UFO:t kaapattiin (tai niin uskoteltiin). No, meitä ei kaapattu UFO:jen eikä viranomaisten toimesta, mutta kävimme kuitenkin katsomassa noista atomipommiräjäytyksistä sekä tuosta Area51:sestä kertovan museon (Atomic Testing Museum) Las Vegasissa matkalla Utahiin. Hurjaa jälkeä saaneet aikaan nuo atomipommit..

Kuolemanlaakso on jo nimensä perusteella aika karu paikka. No, se ei aivan pidä paikkaansa, koska kyllä laaksossa kukkii jopa luonnonkukat (keväällä). Mekin näimme muutamia suht vihreitä puskia. Täytyy taas ihmetellä sitä, miten luontoäiti on ihmeellinen, koska pitää hengissä kasvit autiomaassakin. Death Valley on myös siinä mielessä erityinen, että siellä on mitattu USA:n lämpötilaennätys (57 astetta celciusta) ja että siellä sijaitsee manner-USA:n matalin kohta Badwaterissa (n. 86m merenpinnan alapuolella). Death Valley National Park on myös manner-USA:n (Alaskaa lukuunottamatta) suurin kansallispuisto (n. 13 000 neliökilometrin suuruinen).

Noin ylipäänsä Death Valley on hemmetin kuuma paikka vierailla, kirjaimellisesti. Mitä lähempänä keskikesää ja mitä syvemmälle korkeussuunnassa mennään, sitä kuumempaa on. Ihan normaalia on sellaiset 40 asteen ulkolämpötilat. Joten siksikin Death Valleyn vierailulla kannattaa pitää järki päässä ulkona liikkuessa ja huolehtia riittävästä nesteytyksestä. Meille tämä etappi heti Half Domen huiputuksen jälkeen sopi siis oikein mainiosti, sillä mihinkään suureen fyysiseen ponnisteluun ei olisi kyennytkään. Itse asiassa kävimme aika nopeasti pyörähtämässä katsomassa tuon kansallispuiston. Se on tehty helpoksi, koska autosta ei juuri tarvitse poistua kun ihan lähietäisyydelle. Tuo oli myös ensimmäinen kansallispuisto, jossa en ollenkaan nähnyt rangeriä! (Voi olla että sellainen tosin oli visitor centerissä, ei käyty). Sisäänpääsymaksukin tapahtuu itsepalveluperiaatteella, joten luulenpa että iso osa ihmisistä jättää maksamaan kokonaan...

Mitäpä sitten ehdimme nähdä pikavierailullamme kansallispuistoon?

Dante's View'ltä näimme kokonaiskuvaa alueesta sekä alapuolella sijaitsevasta Badwater Basinistä. Ajoimme tuonne ensimmäisenä, ja koska tuo sijaitsi melko korkealla 1500 metrissä, siellä myös kävi kiva viilentävä tuuli. Ehdin jo ajatella, että puheet Death Valleyn tukahduttavasta kuumuudesta on ihan pötyä...

Zabriskie Pointilta näimme eroosion aikaansaannoksia. Täältä ilmeisesti kannattaisi katsella auringonnousua tai -laskua.

Badwater Basinissä laskeuduimme merenpinnan alapuolelle "monttuun" ja sitä mukaa kuin miinusmerkkiset metrilukemat kasvoivat, kasvoi myös auton lämpötilamittari. Parhaimmillaan oltiin 126 F, eli reilussa 52 celsiusasteessa. Siihen kun pistää päälle polttavan kuuman tuulen. Eipä olla ikinä ennen koettu mitään vastaavanlaista. Tuolla sijaitsee suolalammikkoja, joita pääsee tutkimaan ihan läheltä. Koska kyltissä sanottiin että valkoinen juttu maassa on natriumkloridia, niin pitihän sitä sitten maistaa. Kyllä, ruokasuolalta maistui.

Tutkivaa journalismia

Tuolla on muuten vastapäiseen kallioon merkattu merenpinnan korkeus, jotta hahmottuu paremmin kuinka matalalla ollaan. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata kyltin kuvasta.

Myös tämä Golden Canyon, johon olisi päässyt sisälle käppäilemään, näytti auton ikkunasta kiinnostavalta. Vastassa oli kuitenkin tälläinen kyltti, ettei sinne ole mitään asiaa aamukymmenen jälkeen kuumuuden takia. Joten se jäi näkemättä...

Mutta todistettavasti Death Valleystä löytyi myös jotain vihreää!

Noin muuten ihmettelimme (auton ikkunasta tosin vain) näitä hämmentäväm tarkkoja muotoja ja kerroksia kivissä. Ihan kuin viivottimella olisi piirretty. Tai jollain muotilla pistetty tismalleen sama kuvio kaikkiin...

Tämä sama ihmettely jatkui Utahissa, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla...