Kirjavinkki: Quiet - The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking

Mitäpä tulee mieleen Amerikasta ja kirjoista?

Self-help-kirjallisuus.

Heinäkuussa pre-visiitillä olin itsekin aika vaikuttunut täkäläisen kirjakaupan self-help-kokoelman laajuudesta hyllymetreillä mitattuna. Self-help-hyllyt pesivät mennen tullen kaikkien muiden aihealueiden (paitsi ehkä tietokonekirjallisuuden, Piilaaksossa kun ollaan) kirjallisuuden. Naureskelinkin valikoimille, ja mietin ihan tosissani, että "minä en sitten kajoa tuohon kirjallisuuteen". No kuinkas kävikään? Luin jo Suomessa jostakin lehdestä Susan Cainin kirjoittamasta kirjasta nimeltä Quiet - The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking. Tiesin heti, että Amerikkaan muutettuamme haluan käydä ostamassa tuon kirjan ja lukea sen.

No, mistäs hyllystä se kirja sitten löytyikään? No, ei aivan self-help:in alta, mutta vierestä psykologia-hyllystä. Olin samaan aikaan helpottunut ja kauhuissani: ei onneksi self-help:iä, mutta jaksankohan lukea ihan oikean psykologian kirjan? Sivutolkuilla jotain teorioita...?

Quiet kertoo introverteista. Introverteista, joita on Cainin mukaan hieman yllättäen kolmasosa tai jopa puolet maapallon väestöstä. Introverttejä ei vain nosteta jalustalle, koska maailmankuvamme suosii ekstroverttejä, ja koska kulttuuriimme on juurtunut ajatus, että lapsista tulee kasvattaa ekstroverttejä maailmanmenestyjiä. Introvertti-nimitykselläkin on vähän vääristynyt määritelmä: introvertit eivät välttämättä ole ujoja, sosiaalisesti lahjattomia tai syrjään vetäytyviä, he vain arvostavat enemmän kuuntelemista puhumisen sijasta, ovat luovia (mutta eivät välttämättä halua krediittejä tekemisistään koska eivät halua julkista huomiota), työskentelevät mielummin yksin kuin tiimeissä jne. Kirjassa onkin pointtina nostaa jalustalle introverttius voimavarana.  Sillä vaikka miten haluaisi, introverttiudesta ei voi "parantua" ekstrovertiksi. Sen sijaan voi opetella pitämään omasta introverttiudesta, tehdä siitä voimavaransa, ja toisinaan myös opetella leikkimään ekstroverttiä niissä tilanteissa, joissa on vain helpompi olla ekstrovertti kuin introvertti. Mukana on myös ainakin minusta mielenkiintoisia tutkimustuloksia: Esimerkiksi introvertit johtajat saattavat yllättäen olla ektroverttejä johtajia parempia saavuttamaan tuloksia, sillä he mm. antavat alaisilleen enemmän tilaa ja vapautta toimia. Kirjan pointtina on niinkin yksinkertainen lausahdus kuin, että "stay true to yourself", joka on kyllä erittäin hyvä lausahdus kaikessa yksinkertaisuudessaan! Kirja antaa ihan käytännön vinkkejä, miten voi itse toimia, tai kuinka toimia esimerkiksi kasvattajan näkökulmasta, jos oppilas tai lapsi on introvertti. Kaikista jännittävintä minussa kirjassa oli kuitenkin kaikki kognitiiviset tutkimukset sekä ylipäänsä kaikki aivojutut! Minua vähän jopa ärsytti kirjan alussa tälläinen ihmisten lokeroiminen heidän käyttäytymisen perusteella, mutta luettuani neurologiset perusteet tälle käytökselle, olin jokseenkin vakuuttunut, että jako introvertteihin ja ekstrovertteihin voidaan tehdä. Ja voinko korostaa vielä lisää: aivojutut on kiinnostavia!! :)

Kiinnostuin kirjasta tietenkin siitä syystä, että olen aina epäillyt olevani vähän introvertti. Itseäni, läheisiäni tai esim. työkavereita se on tuskin koskaan haitannut. Mutta toki kun se on yleisen normin vastaista, on se joskus tuntunut vähän raskaalta. No, sekä kirjan introverttitestin että minkä tahansa netistä löytyvän testin perusteella olen tosiaan introvertti. Asteikolla yhdestä kymmeneen ehkä sellaisen seiskan verran. Voin muuten paljastaa, että kukaan ei ole puhdas ektrovertti, kaikissa on myös introverttiutta. Kirjan lukeminen toi paljon ahaa-elämyksiä sekä selityksiä omalle luonteenomaiselle käytökselle. Kirja oli osin aika puhdasta self-help:iä, koska se antoi paljon puhtaita käytännön vinkkejä. Parasta antia oli tosiaan nuo aivojutut, sekä mikä hauskinta, siinä kerrottiin paljon tositarinoita Piilaakson väestöstä! Nimittäin Piilaakso on yksi introverttien ja ekstroverttien sulatusuuni: tänne on muuttanut paljon introverttiä aasialaiskansaa, joiden introverttijälkeläiset nyt kohtaavat ekstroverttiamerikkalaiset kouluissa ja yliopistoissa. Kirjan alussa muuten kerrotaan, että maailman introvertein kansa on, yllätys yllätys, me suomalaiset, ja maailman ekstrovertein kansa, ei-niin-yllätys-yllätys, amerikkalaiset, joten luinpa tämän kirjan ihan kulttuurishokinkin näkökulmasta :).

Kirja oli perusteellinen, kattava ja vakuuttava, mutta myös hauska. Minulla meni kirjan lukemiseen noin kuukausi, koska sulattelin osia siitä aika pitkään. Suosittelen lämpimästi kirjaa ihan jokaiselle, mutta etenkin kasvattajille. Mutta jos ei kirjaa jaksa lukea, niin suosittelen ainakin katsomaan kirjoittajan pitämän TED-puheen tästä, siinä on kirjan pääpointteja ihan hyvin kerrottuna.

Tämän kirjan jälkeen olen ostanut vinon pinon lisää kirjoja (kirjat on täällä niin halpoja!). Ja voin paljastaa, että lipsuin myös sinne puhtaan self-helpin puolelle.. No, maassa maan tavalla, eikös vaan... :)