keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Mitä meistä suomalaisista ajatellaan maailmalla?

Tai täällä Piilaaksossa?

Osana paikallista small talk -kulttuuria meiltä kysytään lähes joka kerta paikallisen kanssa jutellessa, mistä olemme kotoisin. Vaikka emme ulkonäöllisesti eroa paikallisista, englannin aksenttimme paljastaa meidän olevan muualta. Ja kun kerromme olevamme Suomesta, saamme yleensä spontaanin reaktion, joka paljastaa mitä he tietävät Suomesta.

No, yleisin reaktio on se, että "Vau, olette kaukaa Suomesta, upeeta!". Ja siis tähän voi lisätä, että täällä tosiaan lisätään vähän jokaiseen lauseeseen noita ylistyssanoja, ja ne sanotaan sellaisella (teko)pirteällä äänensävyllä ihan luonnostaan. Toinen yleinen reaktio on sään päivittely, sanotaan tyyliin "No täällä taitaakin olla vähän lämpimämpää kuin Suomessa, hehheh". Eli säästä puhutaan täälläkin paljon tuntemattomien kesken. Kolmanneksi yleisin reaktio on ehkä hieman yllättävästi se, että kysytään asuinko Suomessa Helsingissä. Toisin sanoen nämä ihmiset täällä tuntuvat hyvin tietävän, että Suomen pääkaupunki on nimeltään Helsinki. Mutta sitten jos vähän pidempään juttelee, niin usein paljastuu, ettei oikein tiedetä missä päin Eurooppaa Suomi sijaitsee. Sen sijaan Ruotsin tietää kaikki, ja onkin helppoa selittää olevansa "siitä Ruotsin naapurista". Täällä on myös muidenkin kuin Ikean ruokalistalla ruotsalaisia lihapullia ja kaupassa myydään ruotsalaisia kaloja eli kalakarkkeja, Suomesta ei ole mitään vastaavia nimikkotuotteita, paitsi tietenkin Finlandia Vodka! Mutta tuo, ettei Suomea osata sijoittaa Euroopan kartalle, on minusta kuitenkin aika inhimillistä, jos itse mietin, osasinko Suomessa asuessani sijoittaa esimerkiksi Utahin osavaltiota USA:n kartalle, niin enpä olisi osannut.

Tässä loistavan videon muodossa toinen esimerkki siitä, miten amerikkalaiset kuulevat meidät. Kieltämättä tuon Jimmy Kimmelin maaliskuisen lähetyksen jälkeen on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota siihen, että vastaa hieman monisanaisemmin kysymyksiin...

Vaikka maantieteellisesti Suomea ei tunnetakaan, jonkinlainen käsitys Suomesta silti on. Useimmiten se taitaa olla se, että olemme hiljaista syrjäseutujen kansaa. Täällä tunnetaan ihan yleisesti se introverttivitsi suomalaisista: "Mistä tietää, että suomalainen pitää sinusta? Hän tuijottaa sinun kenkiäsi eikä omiaan." Juttelin muutama kuukausi sitten tytön kanssa, joka oli ollut lomamatkalla Turun saaristossa. Hän sanoi pitäneensä Suomesta, mutta päivitteli sitä, miten missään ei ollut ketään tai mitään. Paikallisten keskuudessa ollaan kuitenkin tosi vaikuttuneita siitä, miten hyvin suomalaiset osaavat englantia. Täällä kun vierasta kieltä ei ole pakko opiskella, niin ei tietysti ihmekään. Paikalliset ovat hämmästyneitä englannin taidoista, mutta samalla vähän hämillään siitä, miten painottomasti ja monotonisesti sen äännämme. Äänenpainot nimittäin kertovat siitä fiiliksestä. Viimeksi tänään kysyin Timolta millä äänensävyllä oli saanut eräältä toimittajalta palautteen "that worked out just fine", oliko se sellainen "no, se meni ihan hyvin" vai innostuneempi "sehän meni ihan hyvin". Tuolla painotuksella kun on tosi suuri merkitys. Itse asiassa itse koenkin kaikista raskaimmaksi näiden paikallisten kanssa viettäessä aikaa juuri sen, että jaksan koko ajan viestittää myös äänenpainollani, mitä tarkoitan ja millä fiiliksellä asian sanon. Siksi meitä pidetäänkin ehkä hieman tylyinä ja tympeinä, myös tietysti sen takia, että emme osaa käyttää vielä tarpeeksi kaikkia hehkutussanoja. Mutta jos jotain vinkkiä haluaisin sanoa englanninopetukselle Suomessa, niin sen, että puhukaa enemmän ja harjoitelkaa vähemmän kielioppia. Nämä natiivit täällä nimittäin tekevät aivan koko ajan esimerkiksi aikamuotovirheitä ja kirjoittavat mitä sattuu. Silti he ymmärtävät mitä sanot, vaikka aikamuoto tai sijamuoto olisi väärin. Ääntämystäkään ei niin paljon korjata, kuin mitä olin kuvitellut, ulkomaalaiselle annetaan paljon anteeksi.

Toinen mistä Suomi tunnetaan, on koulumenestys. Tiedetään, että meillä on ensiluokkainen koulutussysteemi ja menestys sen mukainen. Itse asiassa saimme aiheesta varsinaisen luennon eräältä paikalliselta, joka oli tietoinen asiasta. Oli myös ottanut selvää käsiaseiden määrästä verrattuna kouluampumisien määrään. Kyseinen tyyppi oli autokauppias (vieläpä melko stereotyyppinen sellainen), joten kontrasti ulkonäön ja juttujen välillä ei olisi voinut olla suurempi. Mutta - hyvä Suomi!! Myös menestys jääkiekossa tunnetaan sekä suomalaiset NHL-pelaajat ja F1-kuskit, siis heidän keskuudessa, jotka lajeja seuraa.

Tähän vielä tämä klassikkopätkä Conan O'Brienin parin vuoden takaisesta Suomi-hehkutuksesta (vitsailusta):


Mitään sellaisia Suomessa kävelee jääkarhuja kaduilla -tyyppisiä väittämiä emme Suomesta ole kuulleet. Räikein kuulemani ihmettely oli se, että Suomessa on yliopistoja. Tämä tuli paikalliselta yliopisto-opiskelijalta, ja pisti hieman hymyilyttämään. Suomesta ollaan kiinnostuneita, ja kulttuurista kysellään lisäkysymyksiä. Tässä on joutunut oma muistikin koetukselle, sillä kaksi asiaa, josta kysellään eniten sään lisäksi on Suomen historia ja etenkin aika Venäjän vallan alla sekä Suomen evankelis-luterilaisuus. Etenkin tuon jälkimmäisen kohdalla on kyllä asiaan liittyvä sanasto ihan hukassa!

Vaikka mitään negatiivisia reaktioita koskien Suomea emme ole kohdanneet, olemme saaneet myös hieman epäisäinmaallisia reaktioita. Kun kerromme olevamme Suomesta, ensimmäinen kysymys kuuluu, miksi ihmeessä olemme lähteneet turvallisesta Suomesta pois. Joten Suomi myös tunnetaan hyvänä ja turvallisena paikkana elää.

torstai 22. toukokuuta 2014

Arki rullaa

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt, mutta syynä ei suinkaan ole se, ettei innostusta kirjoittaa olisi, vaan syy on niinkin yksinkertainen, kuin että elämä on täällä jo niin arkipäiväistynyt, ettei joka jutusta jaksa kirjoittaa. Tämä blogi on alunperin perustettu meidän kokemusten taltioimiseen, jotta me muistaisimme nämä kokemukset jälkeenpäin. Jo nyt alun kirjoituksia lukiessa huomaa, miten paikalliseen elämänmenoon on tottunut, eikä se enää jaksa kummastuttaa tai yllättää enää niin paljon. Eniten tämän blogin pitämisessä kuitenkin on jo pitkään häirinnyt tuo tämä bannerikuva, jonka päätin nyt vaihtaa enemmän nykyisiä mielikuvia vastaavaksi.


Nimittäin tuo kuva heijastaa kaikkia niitä tuntemuksia, mitä ennen tänne muuttoa oli, ja jotka on sittemmin kumoutuneet vääriksi. Kuvittelin silloin, että Kalifornia on yhtä biitsiä ja palmuja. No, etelä-Kalifornia ehkä onkin, mutta täällä pohjoisessa on enemmän havu- ja lehtimetsää kuin palmuja. Ja maailman upeimpia punapuita! Noita vuoria en mielikuvieni Kaliforniaan oikein osannut sijoittaa, vaan yllätyksenä tuli, että vuoret ovat joka puolella, ja sen lisäksi, että ne ovat kaikkialla, niillä myös sijaitsee kaikista siisteimmät haikki- ja pyöräilymaastot. Ja sitten on tuo San Josen kaupunki, jossa vietimme ennen muuttoa viikon, ja jonne kuvittelimme muuttavamme. Onneksi emme muuttaneet, sillä täällä on niin paljon viihtyisämpiä ja turvallisempia paikkoja, niin kuin tämä meidän Campbellimme.

Meiltä kysytään jatkuvasti, mikä on mielestämme parasta täällä. Vastaamme aina hetkeäkään epäröimättä, että parasta täällä on sää. Se on myös se asia, jota vähiten Suomesta kaipaa - Suomen säätä. Jos ennen ihmettelin, miksi ihmiset eläkkeellä ostaa lomaosakkeen Espanjasta, niin en ihmettele enää. Säällä on uskomaton vaikutus mielialaan. Se, että täällä on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa, se että ikinä ei tarvitse mihinkään tapaamiseen säävarausta, se että joka päivä on päästävä ulos yksinkertaisesti vain siitä syystä, että aurinko paistaa. Ja ulkona olo tunnetusti ei ainakaan pahenna mielialaa. Itse asiassa ei ole ihmekään, että kaikki harrastuksemme liittyy jotenkin ulkoilmaan. Täällä mm. lenkkeilemme, vaellamme, pyöräilemme, ajelemme autolla siisteille näköalapaikoille ja hengailemme uima-altaalla. Käymme kirjaimellisesti ulkona syömässä, sillä täällä pääsee ympäri vuoden ravintolan terassille syömään. Toiseksi ja kolmanneksi parasta täällä on kalifornialainen upea luonto ja ihmisten rento elämäntyyli sekä se, miten täällä on ajomatkan päässä upeita paikkoja merenrannalta vuorille ja suurkaupunkeihin. Pelkästään luonnonpuistoja on määrällisesti niin paljon, että emme tule ehtimään käydä kaikissa niissä tämän kahden vuoden aikana.

Helposti nimittäin voi sanoa, että tänne muutto on parasta mitä meille on tapahtunut. Jostain luin, että uuteen maahan sopeutuminen vie noin puoli vuotta. Omalta kohdaltamme voimme todistaa tuon oikeaksi. Vaikka aluksi hirvitti muuttaa maahan, josta ei tuntenut yhtään ketään, ja vaikka aluksi lähinnä ärsytti kaikki byrokratia ja asioiden selvittäminen, on se sen kaiken arvoista. Tämä on juuri oikea paikka meille tässä elämänvaiheessa. Kun lähtee kauas osaa myös arvostaa asioita, joita on Suomessa on pitänyt itsestäänselvyyksinä. Suosittelen kaikille matkustamista ja ulkomaille muuttoa: vaikka järjestettävää ja selvitettävää on paljon, kaikki lopulta järjestyy. Ja suomalaisuus ei maailmalla katoa mihinkään, päinvastoin.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Happy Mother's Day!

Koska emme pääse sattuneesta syystä paikan päälle, toivotamme tätä kautta hyvää äitienpäivää kahdelle ehkäpä uskollisimmalle lukijallemme, nimittäin äideillemme!

Äitienpäivää juhlitaan täällä kuten kaikkia amerikkalaisia merkkipäiviä, kovin kaupallisesti. Kaupat ovat täynnä äitienpäivätarjouksia, ja telkkarissa mainostauot ovat yhtä äitienpäivälahjojen mainoksia. Siinä missä suomalaisittain äidille ostetaan uusi yöpaita tai uudet sukat (ainakin meidän perheissä), amerikkalaiset naiset vaativat vähintään timanttikoruja. Esimerkiksi kihlasormukseksi odotetaan olevan miehen kahden kuukauden palkan arvoinen, ja ystävänpäivänä, jouluna, syntymäpäivänä ja äitienpäivänä sopii antaa uusi merkkilaukku tai timanttikorvakorut. Erään tutun miehen sanoin "naisen lahjojen hinnalle ei ole ylärajaa". Jos kiinnostaa, tästä voit lukea lisää aiheesta ja aiheen vierestä.

Itse äitienpäivää vietetään samoin tavoin kuin Suomessa: äidille tehdään aamiainen ja hänet viedään syömään. Myös kukkia tulee ostaa, ja näitä kukkien myyntipisteitä on nyt tilapäisesti ilmestynyt ruokakauppojen oville. Viime viikkoina on telkkarissa pyörinyt mainos vaihtoehdosta perinteiseiselle kukkalähetykselle. Kyse on tuollaisesta "syötävästä kukkalähetyksestä", jota tarjoaa firma nimeltään Edible Arrangements.



Ideahan on suorastaan loistava, kukkalähetyksen voi korvata tuollaisella hedelmäkorilla, josta riittää varmasti iloa ainakin koko päiväksi. Kävinkin mainoksen uhrina tutkimassa heidän nettisivujaan, heiltä kun voi tilata vaikka minkälaisia lähetyksiä eri merkkipäiviin. Harvoin kyllä järkytyn noin paljon, kuin järkytyin siitä millaisia hintoja he noista lähetyksistä pyytävät! Kuvassa näkyvä kori on 30 dollarin alennuksen jälkeenkin 133 dollaria eli vähän vajaa 100 euroa! Toki palveluun kuuluu kotiinkuljetus, mikä onkin varmasti kallein kustannus koko palvelussa. Toisaalta en yhtään ihmettele, että paikalliset palvelua käyttävät, täällä kun käytetään rahaa merkkipäiviin. Mutta veikkaisinpa että itse tuotteen täällä Amerikassa saisi tuolla 30 dollarilla, jos tuohon tarvitaan hedelmiä, marjoja, suklaata, grillitikkuja ja jokin vaasi. Ja kuljetuksen voi hoitaa aivan itse. Siinäpä idea jollekin mattimyöhäselle, jolta puuttuu vielä äitienpäivälahja...

Hyvää Äitienpäivää!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Oakland Zoo

Viime viikolla saimme kauan odotettuja vieraita Suomesta. Vierasjoukkomme 3- ja 6 -vuotiaat tytöt toivoivat eläintarhassa käyntiä, joten otimmekin ensimmäisen päivän ohjelmaksi sen. Vielä aamulla olimme menossa San Franciscon eläintarhaan, kun muistin yhtäkkiä kaverini mainostaneen parempaa Oaklandin eläintarhaa. Pikaisen googlailun jälkeen otimmekin suunnan Oaklandiin, ja paikan päällä kävi selväksi, että olimme tehneet oikean ratkaisun.


Oaklandin eläintarha sijaitsee nimittäin upealla paikalla vuoren rinteessä. Vaikka eläimiä on lukumäärällisesti aika vähän, on niillä paljon olintilaa. Pinnanmuotojen vaihtelut mahdollistaa sen, että monessa "aitauksessa" ei ole varsinaisia aitauksia ollenkaan. Ja vaikka kyseisenä päivänä oli noin 30 asteen helle, olivat eläimet silti yllättävänkin vilkkaita. Näin keittiöpsykologialla sen voisi kuvitella johtuvan eläinten viihtyvyydestä.

Fiilis Oaklandin eläintarhassa oli vähän sama kuin Singaporen iltasafarilla, missä kävimme maaliskuussa. Erona tietysti se, että tästä vierailusta jäi myös käyttökelpoisia kuvia, kun luonnonvaloa oli enemmän...

Yksi suosikeistamme olivat nämä afrikannorsut:


Tämä kaveri löntysteli juomaan vettä vesipisteestä, kun sen kaverit ottivat vähän etäisyyttä eläintarhan kävijöihin..


Kirahvien puuhailuja oli myös hauska seurata. Kirahvin turkki on muuten älyttömän upean näköinen luonnossa!


Nämä saukot olivat myös oikein eläväisiä. Tuota vesiallasta pääsi myös katsomaan sivusta lasin läpi.



Tästä alligaattorista tulee tosi paljon mieleen alligaattori Singaporen eläinsafarilla. En vieläkään oikein käsitä, miten muka tuo alligaattori ei hyökkäisi tuosta halutessaan ihmisen päälle, mitään aitoja kun tuossa ei juuri ollut.


Mangusteja oli myös pakko päästä katsomaan. Nämä kaverit harrastivat laumaelämää, kuin alemman kuvan kaveri harrasti tutkailua (lue: poseerausta)



Satuimme juuri paikalle kun simpanssi piti pienen kiipeilynäytöksen.

Ehkäpä mielenkiintoisinta oli katsella näitä malesiankarhuja.





Pisteet eläintarha sai myös siitä, että näiden aitausten luona oli usein katettuja katselupaikkoja, jossa pystyi istumaan ja vähän hengähtämään samalla eläimiä katsellen. Ainakaan näin arkipäivänä ei ollut mitään tunkua noille paikoille. Ainut miinus tulee siitä, että kioskeja tai muita juomien ja pienten syömisten myyntikojuja ei tainnut reittimme varrelle sattua kuin yksi. Piknikpöytiä sen sijaan oli paljonkin, joten kaipa tuonne oli tarkoitus tuoda sitten omat eväät..

Käymättä muissa alueen eläintarhoissa voimme lämpimästi suositella Oaklandin eläintarhaa!