perjantai 22. marraskuuta 2013

American dinner

Tänään tein puolivahingossa niin periamerikkalaista ruokaa, että oli pakko ottaa siitä kuva ja jakaa se täällä. Tein nimittäin hampurilaisia sekä niiden kanssa suurta amerikkalaista herkkua, bataattiranskalaisia.


Tässäpä vielä reseptit kiinnostuneille:

Hampurilaissämpylät (6 kpl), yhteishyvän ohje täältä
Tarvitset:
1 dl maitoa

1 dl vettä

1 rkl sokeria

25 g hiivaa

1 kananmuna

0,8 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Pinnalle

maitoa

2 rkl seesaminsiemeniä


Tee näin: 
Lämmitä vesi-maitoseos kädenlämpöiseksi. Lisää sokeri ja liuota joukkoon hiiva. Vispaa seokseen kananmuna, suola ja kaksi desiä jauhoja. Sekoita muutama minuutti. Lisää loput jauhot ja öljy. Alusta taikinaksi. Anna kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi.Jaa taikina kuuteen osaan. Pyöritä palloiksi ja paina ne litteiksi. Anna kohota peitettynä 15 minuuttia.Sivele sämpylät maidolla ja ripottele päälle siemeniä. Paista sämpylät 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. 
Bataattiranskalaiset: (2-3 annosta)
Tarvitset:
1 bataatti
2 tl paprikamaustetta
1 dl öljyä
Tee näin:
Pese ja kuori bataatti ja viipaloi se ohuiksi suht kapeiksi suikaleiksi. Kaada suikaleet kulhoon ja lisää siihen paprikamauste ja suola. Kaada päälle öljy ja sekoita käsin, jotta öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 275-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Ohuet ranskalaiset kärtsäävät helposti, joten vahdi ranskalaisia 20 minuutin paiston jälkeen. Ranskalaiset ovat valmiita kun ne ovat sisältä pehmeitä, mutta kuoresta hieman rapeita.

Hampparien väliin voi tietysti laittaa mitä vaan, mutta me laitoimme majoneesia, ketsuppia, soijapihvejä, tomaattia, salaattia, suolakurkkua sekä cheddar-juustoa. Kyytipoikana meillä oli Mike's hard lemonade, ainut markkinoilla oleva, edes vähän lonkeroa muistuttava juoma. Tosin tämä juoma on olutpohjainen!! Mutta jenkkityyliin sisältää niin paljon sokeria, että olutta ei maista...

Oli muuten hyvää! Nyt voi hyvin ravittuna aloittaa viikonlopun vieton! Hyvää viikonloppua siis!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Golden Gate Bridge

Eilen täällä oli niin aurinkoinen ja kirkas päivä, että päätimme sunnuntain kunniaksi ajella cityyn katsomaan Golden Gate Bridgeä. Noissa San Franciscon korkeissa nähtävyyksissä on aina se ongelma, että ne useimmiten ovat sankan sumun peitossa. Näin talvikautena sumua on kuitenkin vähemmän, joten nyt oli oikea aika käydä Golden Gatellä (vaikka toki olemme sen nähneet jo monesti kaukaa).


Jätimme auton parkkiin sillan länsipuolelle, jonkun hallinnollisen rakennuksen pihalle. Parkki oli ihan luvallinen ja vielä ilmainen. Todellakin kannatti taas hieman googlailla parkkipaikkaa etukäteen, sillä sillan itäpuolella varsinaisessa turistikohteessa autot jonottivat parkkipaikalle, kun tässä meidän parkissa oli vielä vapaita paikkoja...
Kävelyreittimme sillalle meni sen ali, jolloin pääsi ihmettelemään sen rakenteita

Täytyy sanoa, että silta oli vaikuttavampi kuin ikinä kuvissa. Ja se, että silta on todellakin oranssinpunainen, ei siis punainen, niin kuin se usein kuvataan.



Tarjolla oli paljon tietoa sillan historiasta. Viisi vuotta kestänyt sillan rakennusurakka 1930-luvulla oli kyllä epäilemättä yksi aikansa mahtavimmista insinöörien taidonnäytteistä.

Joku turisti
Korkealla oltiin, hui
Sillalle pääsi autojen lisäksi myös kävellen ja pyörällä. Itse asiassa julkinen liikenne oli otettu huomioon paikalliseen menoon verrattuna erityisen upeasti. Me kävelimme reilun 2,5 kilometrin pituisella sillalla ensimmäiselle tornille (luin wikipediasta, että näiden oikea suomenkielinen termi on pyloni) ja takaisin.


Kivat pyöräilymaisemat

Alcatraz


Mahtavia maisemia taas kerran!

Näkymä keskustaan päin

Purjeveneitä oli liikkeellä paljon

Sillan ympäristössä on myös melkoisen mahtavat maisemat!

Näkymä tyynelle valtamerelle päin


perjantai 15. marraskuuta 2013

Ruoho on vihreämpää lahden toisella puolella.. vai onko?

Listattiin Timon kanssa ne parhaimmat jutut täällä Suomeen verrattuna:

  • Ilmasto. Ei vaatine selittelyitä. Täällä on tälläkin hetkellä raikas syyssää, mutta aurinkoa ja lämpöä riittää, eli aivan unelmasää! Sateita tulee jossain vaiheessa talvella, mutta edes öisin ei tule olemaan pakkasta. Ainut miinus on pimeä, joka tulee aikaisin illalla. Suomesta ei kaipaa kuin aitoja kunnon talvipakkaspäiviä.
    Se on syksy täälläkin
  • Kahvi. Kahvi on parempaa täällä jo siitäkin lähtökohdasta, että se on tummempipaahtoista. Jenkit suosivat makukahveja ja mitä lie kahvijuomia, mutta ihan tavallinen suodatinkahvikin on täällä parempaa kuin Suomessa. Starbucksissa on tullut käytyä tänne muuton jälkeen yhä harvemmin, mutta tykätään ketjukahviloista mm.  Peet'sin ja Dunkin' Donutsin kahveista!  
  • Toimivammat pakkausratkaisut. Maito- ja mehutölkeissä on korkit sekä sinetit näppärällä repäisynauhalla ja muissa pakkauksissa toimivat ziplockit ja annostelukannet. Ja roskapussit ovat riittävän isoja, ja varustettu kiristys- ja sidontanauhoilla, ettei tapahdu sitä ärsyttävää ilmiötä että pussi hukkuuu astiaan. Niin turhamaista ja ympäristöä tuhlaavaa, mutta erittäin kiva kun juusto ei kuivu kovaksi koppuraksi tai ne maitopurkit saa joskus aukikin ilman hajottamatta koko tölkkiä..
    Nerokkaita pakkauksia: sinetti jonka saa auki repäisynauhan avulla, uudelleensuljettavat feta- ja keksipakkaukset, sekä roskapussit jossa on tollaset sidontakahvat
  • HD-lähetykset. Meillä on noin 80 kanavan kanavapaketti, mutta telkkarista ei silti tule yhtään mitään! Täällä ostetaan HBO:t ja Showtimet noin 10 dollarin kuukausihintaan erikseen sen mukaan, mikä sarja on minkäkin tuotantoyhtiön. Mutta useista kanavista on tarjolla myös HD-versio, jonka kuvanlaadussa on huima ero! 
  • Wheel of fortune eli Onnenpyörä. Timon lemppari :). Aina yhtä hämmentävä, koska ohjelma on tullut samoilla juontajilla ja kirjaintenkääntäjänaisella varustettuna jo vuosikymmeniä! Muinaiseen suomalaiseen versioon verrattuna täkäläiset tehtävät on superhelppoja, tyyliin "Boston of Massachusetts" tai "Leap of Fate". Ja aina yhtä hämmentävää on se, että ohjelman konseptiin kuuluu kirjainten huutaminen. Mutta superviihdyttävä päivittäinen ohjelma puoli kahdeksalta illalla (=meidän Salkkarit).
  • Muut vanhat kunnon visailuohjelmat. Vedetty samalla konseptilla (ja epäilemättä samoilla lavasteilla) vuosikymmeniä, niin että joka ohjelmassa on joku, jonka äiti tai isä on ollut samassa ohjelmassa 20 vuotta aiemmin. Mm. Jeopardy, jossa pitää arvata vastauksesta kysymys, on aika olennaiseen keskittyvä, ilman mitään höpöhöpötositv:tä. 
  • Ben&Jerry'sin jäätelö on superhalpaa, parhaimmillaan tarjouksesssa kaksi pönikkää viidellä dollarilla. Makujakin on moneen lähtöön... Ylipäänsä jäätelöt isoissa pöniköissä!
  • Asiakaspalvelu. Pitääkin kirjoittaa oma postaus ravintoloiden asiakaspalvelusta.
  • Enemmän keikkoja, kulttuuritarjontaa, tuoreempia leffoja ja tv-sarjoja, parempi tarjonta Netflixissä, leffanvuokrausautomaatit ym.
  • Yks torstai Lionel Richien keikalla paikallisella Hartwall-areenalla eli SAP-centerissä
  • Ventovieraille rupattelu on tosi ok, ei katsota kieroon
  • Vapaa oikealle kääntyminen punaisissa valoissa. Tämän voisi lanseerata myös Suomen liikennesääntöihin. Kiire kun se on pienikin kiire :)
  • Liikennnemerkit, jotka ovat kirjoitettu auki, eikä ilmoitettu symboleilla. Kuka oikeasti Suomesta muistaa mitä tarkoittaa se sininen neliö missä on nuolet eri suuntaan?
  • Halpa epäterveellinen prosessoitu ruoka. Hyvä ja tosi huono juttu.
  • Uima-allas ja säät, jotka mahdollistavat uima-altaan käytön
  • Paremmat lenkkimaisemat, esimerkiksi vuoret
  • Joka paikassa on ilmainen Wi-Fi
  • Sitä, että amerikkalaisista kaupoista ja etenkin netistä voi ostaa mitä vaan.  
  • Urheiluliikkeen valikoimaa: nyrkkeilysäkki?
  • Sähköautot ja niiden tuomat edut (mm. ilmaiset latauspisteet ja oma ajokaista)
  • Ruokakaupat ja niiden valikoima
  • Ruokakaupassa myydään viiniä. Suomen systeemi on ihan turhaa paapomista ja Alkon monopolisointia.
  • Outletit ja oikeasti hyvät alennukset. Vaatteita ei tarvi juuri ikinä ostaa täydellä hinnalla
  • Perusteelliset ohjeet For dummies -tyyliin. Esimerkiksi pikaruokaloissa, miten konsepti toimii tai sairasvakuutuslääkäriasemamme ohjelehtinen siitä, millaisen lääkäriajan varaat mihinkin vaivaan ja mistä. Eipä tarvi arvuutella.
  • Näin avaat puuropurkin
  • Älyttömän halpa sisäimuroinnit ja vahaukset sisältävä autonpesu, jonka päätteeksi saa valita autoon listalta kohtuullisen eksoottisen hajusteen 
    Miten olisi baby powderin tai pina coladan tuoksuinen hajuste?
  • Jätelajittelusysteemi
  • Viheltävät vedenkeittimet
  • Överit tukkupakkaukset ja Costco-kauppaketju, joka myy näitä. More is more.
  • Sitä, että terveydenhuollon saa kun menee töihin. Eli se toimii kannustimena työnteolle. Eli ei niin kuin Suomessa, missä saattaa olla edullisempaa olla kotona kuin töissä. Tosin täällä sitten voi käydä vähän huonommin, jos joutuu työttömäksi. Tai kodittomaksi.
  • Se että arki-iltanakin voi pitää hauskaa esim. ravintolassa ja vielä ihan selvinpäin 
  • Riikan on vielä vanhana keksiläisenä on vielä lisättävä, että on ne Oreot vain parempia kuin Dominot tai Marianne-keksit, sori!
    Ja keksit oli syötävä pienen laatutarkastelun kanssa.. pieniä ongelmia havaittu :)
Ja mitä kovasti kaipaamme Suomesta (ystävien ja sukulaisten lisäksi tietysti):
  • Saunaa
  • Hanavettä, jota voi juoda suodattamatta
  • Lämmintä vettä, jota ei tarvi odotella hanasta (ja joka ylipäänsä tulee hanasta paineella eikä liruna)
  • Irtokarkkeja, salmiakkia ja hyvää suklaata..
  • Ruisleipää, raejuustoa, voita, maitorahkaa, karjalanpiirakoita, maa-artisokkaa, soijarouhetta... tää ruokalista on aika loputon, voi olla vain tottumuskysymys
  • Pääkonttorilla työskentelyä (vs. pikkukonttorilla työskentelyä)
  • Sairasloma-käsitettä. Täällä sairaslomapäivät menevät lomakiintiöstä
  • Edullista internet-, kaapelitv- ja puhelinliittymää (kaikki vähintään tuplasti kalliimpia kuin Suomessa)
  • Metrijärjestelmää ja 24-tuntista kelloa. Miten hämmentävää on, että joku ravintola on auki 11:00 A.M.- 12:00 A.M. välisen ajan. Tunnin vai 13 tuntia? 
  • Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa. Joudutaan vähän väärinkäyttämään Timon vpn-yhteyttä joka viikko, jotta saadaan se näkymään ruutu.fi:stä. 
  • Pääkaupunkiseudun julkista liikennettä, ja sitä että ei tarvitsisi ihan aina mennä joka paikkaan autolla
  • Tunnistautumista verkossa esim. verkkopankkitunnuksilla
  • Sitä, ettei jokaisessa tosi-tv-kilpailuohjelmassa kerrota kilpailijan henkilökohtaista nyyhkytarinaa
  • Laskujen maksamista muutenkin kuin shekeillä (kyllä, luit oikein)
  • Hintoja, jotka ilmoitetaan verojen kanssa. Tulee aina kassalla yllätyksenä lisähinta. 
  • Paksuja seiniä, äänieristystä ja kaksoisikkunoita
  • Huolto- ja työmiehiä, jotka keskittyvät hiljaisesti työntekoon, eli joilla ei ole liian kivaa keskenään ja jotka eivät ylipäätään huuda koko ajan (ja vielä espanjaksi, jota ei ymmärrä, ärsyttävää)
Lisäksi seuraavat juuri äsken tapahtuneet jutut kallistavat erittäin vahvasti vaakaa Amerikan puolelle: Varattiin nimittäin juuri kiitospäivän pitkälle viikonlopulle pari yötä hotellista + liput Universal-studioille Los Angelesiin sekä ensi vuodelle liput matsiin San Jose Sharks vs. Anaheim Mighty Ducks. Can't wait!!!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Lehtikaalisipsit

Yksi asia mikä näiden kahden Kalifornia-kuukauden on käynyt selväksi. Täällä syödään paljon lehtikaalia. Lehtikaali on paikallisella mittapuulla superfoodia parhaimmillaan, ja sen suosio näkyy mm. siinä, että sille  on lähikauppamme vihannesosastolla varattu yksi kokonainen tiski!. Suomessa en ole nähnyt lehtikaalia myytävän missään, joten innolla olen ollut ostamassa sitä täältä. Ongelmana on vain lehtikaalin kitkerä maku, jota ei ole helppo peittää esim. salaatissa. Lehtikaali sisältää mm. enemmän c-vitamiinia kuin appelsiini ja on hyvä raudan lähde. Ja mikä parasta minun ruokavaliotani ajatellen: se on hyvä proteiinin lähde. Myös useita syöpien muodostumista ehkäiseviä vaikutuksia tunnetaan, joten senkin suhteen ihmeaine.

Joten minäkin lähdin mukaan hyvinvointiblogeista tuttuun trendiin, ja tein lehtikaalisipsejä. Niiden tekeminen oli superhelppoa; vaikeinta tässä oli voittaa omat epäilyksensä siitä, että uuniin voisi tuikata salaatinlehtiä ja niistä saada jotain hyvää! Resepetejä löytyy netistä vaikka kuinka paljon, itse tein tätä reseptiä mukaillen.

Tuollainen puntti lehtikaalia maksoi alle 2 dollaria, ja käytin siitä kolme lehteä, joten tästä yhdestä puntista riittää aika pitkälle. Täällä kun ei ole uuneissa peltejä, ja tuollaiset keksinpaistoalustat on aika pieniä, niin ei voi tehdä kovin isoa annosta kerrallaan...

Pesin lehdet kuivasin ne ja poistin kovan keskiosan. Lehdistä revin samankokoisia paloja kulhoon, johon heitin lorauksen oliiviöljyä (n. 2 rkl) ja noin puoli teelusikallista ruususuolaa. Sekoitin huolellisesti ja levitin lehdet leivinpaperin päälle uunipellille. Uunin lämmitin noin 175 asteeseen.

Matkalla uuniin

Tässä vaiheessa voitin epäilyni ja heitin lehdet uuniin. Varuiksi laitoin kellon soimaan jo 5 minuutin päähän, koska en oikein luottanut siihen, etteivät ne kärähdä. No, 5 minuuttia oli liian vähän, ja todellisuudessa lehdet oli uunissa n. 10 minuuttia, kunnes olivat reunoiltaan hieman ruskeita. Ja suutuntumaltaan rapeita, eli tässä maistaminen on kaikista paras mittari sille, ovatko valmiita.

Olivat todellisuudessa hieman ruskeampia, kuin miltä kuvassa näyttävät

No, tämä erä maistui mukavan rapsakoilta, mutta ehkä hieman liian suolasilta. Mutta tiedänpähän sitten ensi kerralla laittaa vähän vähemmän suolaa. Ja näitä voi tuunailla loputtomiin makuöljyjen, valkosipulin tai vaikka sitruunan kera, eli aivan kuten sipsejäkin. Ja mikä parasta, ei maistunut kitkerille yhtään! Timokin epäuskoisena söi osan, ja ihan tykkäsi (tai sanoi vaan niin minun mieliksi).

Mitään sipsin veroisia nämä ei siis ole, varsinkin kun asutaan maassa, jonka sipsihyllyt notkuvat minun kaikkien aikojen suosikkia eli etikkasipsejä. Mutta keksinpäs viimein tavan syödä lehtikaalia! Mikäli minulla olisi kuivuri, kuivattaisin nämä kuivurissa, jolloin ravinteetkin säilyisi uunia paremmin, mutta hyvä näinkin. Kokeilkaa ja hämmästykää!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Meidän matala majamme

Ollaan saatu hieman nuhteita harvasta postaustahdista. No, elämä on täällä Piilaaksossa jo sen verran arkipäiväistynyt, ettei uusia kokemuksia ole enää postattavaksi päivittäin. Lisäksi olemme olleet vähän kipeinä, joten emme ole käyneet edes missään Piilaaksoa pidemmällä. Timolla menee töissä hyvin, ja minäkin olen löytänyt sisäisen kotirouvani, eli saan päiväni hyvin kulumaan. Olen täältä löytänyt muutamia suomalaisia kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Lisäksi päivät kuluu urheillen ja arkisia asioita hoidellen. Paikallisia kavereita olisi tietysti myös kiva saada, muun muassa siksihän täällä ollaan. Työluvastani tuli juuri viime viikolla kirje, että asia on nyt viranomaisten käsittelyssä. Ennen työlupaa on laitonta edes ottaa yhteyttä työnantajiin, joten pakostakin olen aika huoletta ollut asian kanssa.

Mutta koska tiedän että monia teitä arkipäiväiset asiammekin kiinnostavat, niin esittelen nyt asuinympäristömme, eli communitymme. Kokemuksemme mukaan on erittäin suosittua asua tälläisessä communityssä. Vähän kuin taloyhtiössä, paitsi että nämä ovat kaikki vuokra-asuntoja. Toinen suosittu vuokra-asumismuoto on vuokrata omakotitalo. Se ei ole kerros- tai rivitaloasuntoasumista juurikaan kalliimpaa, joten jos meilläkin olisi varmasti tiedossa pidempi pesti täällä, harkitsisimme vakavasti omakotitalon vuokraamista. Itse asiassa naapurimme juuri muutti täältä pois omakotitaloon, jonka vuokra on 200 dollaria halvempi kuin tämä!

Communitymme sijaitsee siis Campbellissä noin vajaan kilometrin päässä sen downtownista ja lähimmästä junapysäkistä. Seutu communityn ympärillä on aika karua, vieressä on mm. autonkorjausfirmoja. Mutta communitymme on aidattu ja vartioitu, joten emme kyllä ole kokeneet oloamme mitenkään turvattomaksi.

Aitauksessa on se huono puoli, että portteja on vain yksi, ja se on aivan siinä toisessa päässä kuin missä meidän asunto. Koska alue on melkoisen iso, tulee käveltyä aika paljon ihan vain esimerkiksi lenkille mentäessä...Muutenkin aiheutetaan kummastusta kanssa-asujissamme kävelemällä communityn sisällä. Haemme postin kävellen (hei sen vois hakea autollakin!!!), menemme uima-altaalle kävellen, jne.  Ja minä jopa välillä käyn kaupassakin kävellen, vaikka sinne on noin kilometrin matka! Tuon autoilun suosion huomaa siitä, ettei tuolla communityn läpi menevällä pääväylällä ole kävelytietä, ja joutuu aika valppaana kävelemään sitä, ettei jää auton alle.


Tuo siniharmaa rakennus on vuokraustoimisto, jonka takana (portilta päin katsottuna) on vapasti käytettävissä olevat uima-allasalue ja kuntosali. Allasalue on auki ympäri vuoden, mutta me olemme ehkä viimeiset karpaasit jotka sitä käyttävät. Vettä ei siis lämmitetä, mutta näin suomalaisittain veden kylmyys vastaa sellaista suomalaista järveä kesäkeleillä, eli ihanan virkistävää, vain sauna puuttuu ;)!



Toki allasalueella voi tehdä muutakin: siinä on tollainen kiva istuskelualue, johon voi sytyttää tulen, ja hengailla porukalla.


 Uima-altaan takana puiden kohdalla kulkee Los Gatos Creek Trail, eli 15,6 km pitkä lenkkeily- ja pyöräilyreitti. Eli meidän lenkkeilymestat!

Tosiaan, kelien puolesta voi poolilla yhä paistatella päivää. Tässä yksi  kotirouva :)


Asuintaloja communityssä on noin 20, ja niiden takana kulkee hyvin hoidettuja polkuja. Alue on muutenkin superviihtyisä. Communityssä asukkailla on paljon koiria, mutta vähintään yhtä paljon täällä näkee kulkukissoja. Ja oravia! Enpä ollut tullut ajatelleeksi ennen tänne muuttoa, että oravia on niin montaa eri lajia. Me olemme nimenneet nämä eri lajit mm. hyppyoraviksi ja rottaoraviksi :)


Ison osan alueesta vie parkkipaikat. Täällä jokaiseen asuntoon kuuluu yksi parkkipaikka, joko katoksen alta tai parkkihallista. Lisäksi varmasti saman verran on merkitsemättömiä parkkipaikkoja kakkos- tai kolmosautolle. Koska jenkeillä on vähintään se kaksi autoa, on parkkipaikat erittäin kysyttyjä, ja paikat täynnä.



Postilaatikot sijaitsevat ehkä n. 200 metrin päästä kotioveltamme. Ne on tuollaisia minikokosia luukkuja, joihin mahtuu juuri se kirje. Yleensä se tukkeutuu kaikesta mainospostista (ja lukuisista kupongeista!!), ja käytännössä kaikki kirjettä isommat lähetykset joutuu lunastamaan vuokraustoimistosta.


Se on syksy täälläkin: Puut on juuri nyt kauneimillaan, ja ilma on aamuisin ihanan kirpsakka, tykkään! Päivisin on sitten taas t-paitakelit, ja sateesta ei ole tietoakaan, tykkään vielä enemmän!


Asumme tämän rakennuksen kolmannessa asuinkerroksessa (maan taso ensimmäinen kerros). Talomme on perimmäinen talo koko communityssä.


Lähin junapysäkki näkyy tuolta meidän ylätasanteelta, se on siis erittäin lähellä! Mutta kuten jo mainitsin, portti on aivan toisessa päässä communityä, joten käytännössä tuolle pysäkille on varmasti yli kilometrin matka! (Ja todellisuudessa seuraava pysäkki on lähempänä). Tuosta junasta ei kuitenkaan tule meille mitään melua, koska ikkunamme ja parvekkeemme on toiseen suuntaan.


Tälläisen kuvan nappasin eilen auringonlaskun aikaan parvekkeltamme. Nuo vuoret! Niitä tulee tuijoteltua ihan hurmiossa. Aivan parvekkeemme alla on tuollainen puuta myyvä yritys, joka on auki arkipäivisin virka-aikaan. Joten siitä ei ole melua kuin päivisin. Myös isoja moottoriteitä menee suht läheltä, mutta niiden etäiseen huminaan on jo tottunut.


Viihdymme täällä erittäin hyvin! Joitakin sisäkuvia voisin myös laittaa (joskus myöhemmin), mutta koska en ole kummoinen sisustaja (kotirouvailussa on vielä kehitettävää), voi sisustuksen esittely jäädä aika heikoksi :)

Loppuun vielä laittettava paikallinen sääennuste: Nimittäin meitä on varoiteltu ilmojen kylmenemisestä ja sateiden alkamisesta, mutta aina vain lämmintä ja aurinkoa riittää! Ja näin suomalaisittain tuntuu siltä, että kesä vain jatkuu ja jatkuu! Toki öisin ja aamuisin on jo niin viileä (ja kellojen käännön jälkeen alkuillasta jo superpimeää!), että lämmitystä on pidettävä päällä, mutta muuten nuo yli 20 asteen lämpötilat marraskuussa nostaa kyllä suupielet ylöspäin!



lauantai 2. marraskuuta 2013

Mustikkalettuja aamupalaksi

Kauppojen tarjonnan ja mainosten perusteella amerikkalaisen aamupalan kulmakiviä ovat erilaiset murot, makeat aamumuffinit sekä pannukakut ja vohvelit. Me olimme Suomessa tottuneet syömään aamupalaksi kaurapuuroa marjojen kera, ja sama tapa on jatkunut täälläkin, vaikka sokeroimattomia ei-annospakattuja kaurahiutaleita onkin joutunut välillä metsästämään alimman hyllyn nurkasta, ei siis mitään suosituinta ruokaa täällä. Viikonloppuisin olisi kiva kuitenkin syödä jotakin spesiaalimpaa aamupalaa kuin sitä ainaista kaurapuuroa. Olemme maistaneet aika monia pakastealtaan valmisvohveleista, mutta eivät ne kovin kummoisia ole olleet.

Joten heti konttimme saapumisen jälkeen tiesin haluavani tehdä aamiaiseksi lettuja omalla lettupannullani. Muokkasin perus lettutaikinaa korvaamalla osan maidosta kreikkalaisella jogurtilla (sitä rahkaa kun ei täältä löydy mistään järkevällä hinnalla) ja laitoin paistamisvaiheessa lettujen päälle muutamia pakastemustikoita. Tässä resepti:

Mustikkaletut:
n.16 pientä lettua

Tarvitset:
2 dl maitoa
0,5 dl kreikkalaista jogurttia (tai rahkaa)
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 tl vanilijasokeria
0,5-1 dl pakastemustikoita (oman maun mukaan)
Tee näin:
Riko kananmunan rakenne. Lisää sekaan noin puolet maidosta, jogurtti,  sokeri ja suola. Lisää jauhot ja sekoita voimakkaasti. Lisää loppu maito. Anna taikinan levätä 10-30 minuttia ennen paistoa. Paista pannulla voissa. Kaada pannulle taikinaa, anna hetken paistua ja ripottele pinnalle haluamasi määrä pakastemustikoita. Käännä sitten lettu ja poista toiselta puolelta vielä pieni hetki.

Erittäin simppeliä. Pieniä lettuja tulee n. 16 kpl, joten jos syöjiä on enemmän kuin kaksi, kannattaa taikina tehdä tuplana :).

Muuten aamupalamme sisälsi normaalit viikonloppuaamiaisen lisäkkeet;  appelsiinimehua, marjasmoothieta ja kahvia.  Hyvää!!

0,5 tl sokeria

perjantai 1. marraskuuta 2013

Wild wild California

Eilen olimme menossa normaalille juoksulenkille tuohon läheiselle Los Gatos Creek Trailille, kun heti reitille päästyämme meitä vastaan tuli tälläinen kyltti:

Varoitus siitä, että kyseisellä alueella on nähty puuma! Selvennettäköön, että tämä meidän lenkkireittimme sijaitsee moottoritien ja asunalueen välisellä noin puolen kilometrin levyisellä alueella, eikä suinkaan missään villissä luonnossa. Vuorilla olemme nähneet vastaavia varoituksia, ja siellä ne ovat kyllä varmasti ihan paikallaankin.

Ehkäpä näin suomalaisittain on hämmentävintä nuo ohjeet siitä, miten pitää toimia, mikäli kohtaa puuman. Suomessa kun on opetettu, että jos kohtaa karhun, pitää maata maassa hiljaa ja leikkiä kuollutta. Täällä neuvotaan tekemään itsestään mahdollisimman isokokoinen heiluttamalla käsiä, vaatteita sekä puhumaan kovaa. Ja mikä hämmentävintä: jos tulee hyökätyksi, pitää taistella vastaan. Mountain Lion Foundationin sivuilla käsketään jopa heittelemään kiviä tai oksia puumaa päin! Ja hyökkäyksessä suojata oma niska ja kurkku. Täytyy sanoa, että jos kohtaisi metsässä vajaa satakiloisen eläimen, joka tilastojen mukaan on suhteellisen usein hyökännyt ihmisen kimppuun kohtaloikkain seurauksin, ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen heittää eläintä kivillä.

Mielikuvitushan siinä alkoi heti laukkaamaan kyltin nähdessä, ja tuli heti mieleen viimeviikkoinen episodi, kun olimme myöhään jo pimeällä lenkkeilemässä samassa maastossa, ja yhtäkkiä kuulimme metsästä kunnon kissatappelun ääniä! Minä tietysti säikähdin kunnolla, ja otin lenkkiin kunnon loppuspurtin. Heti tuli mieleen, että voisiko se olla ollut puuma??? Toisaalta täällä on aivan valtavan paljon kulkukissoja, joten ehkäpä se oli vain kulkukissojen tappelun ääniä, isommalla kissaeläimellä kun todennäköisesti olisi matalampi ääni...

No vaikka tälläiset varoitukset säikäyttävätkin, emme aio lopettaa lenkkeilyä kyseisessä paikassa. Kyse voi myös olla hätävarjelun liioittelusta. Pitää nyt siis vain lenkkeillä yhdessä, pitää meteliä ja pyrkiä lenkkeilyyn valoisan aikana. Käyttää siis tervettä järkeä.