California Route 1 ja Santa Cruz

Ostimme uuden (käytetyn) auton tällä viikolla, ja polte oli kova päästä ajelemaan sillä viikonlopuna, luonnollisesti katto auki! Mikä olisikaan ollut parempi reitti kun länsirannikkoa kulkeva 1-tie (lisätietoa täältä). Reitin määränpää meillä oli Santa Cruz, jonne oli rannikkoa pitkin vajaan 2 tunnin ajomatka.

Siinä se on, uusi Porsche Boxsterimme!

Emme päätyneet tähän autoon suinkaan järkisyistä, vaan pikemminkin tartuimme ainutlaatuiseen tilaisuuteen omistaa avoauto, mikä ei olisi millään lailla järkevää Suomessa. Täällä avoautoja on todella paljon, ja hinnatkin ovat melko alhaisia käytetyissä autoissa. Hauskaa muuten, että tämä auto on valmistettu Suomessa! Tarkoitus ei ole kuitenkaan tuoda tätä autoa Suomeen, vaan joku hieman talviystävällisempi auto. Mutta sitä ennen pitää nauttia tästä hauskasta autosta ;)

Reitin ensimmäinen etappi oli Half Moon Bay, jossa valmistaudutaan jo Halloweeniin ja ensi kuussa järjestettävän Art and Pumpkin Festival:iin. Tuo Halloween on täällä kyllä tosi iso juttu, kiva nähdä mitä kaikkea täällä tapahtuu silloin!

Näitä kurpitsapeltoja näkyi useassa kohtaa

Half Moon Bay:n jälkeen käännyttiin 1-tielle, ja pian näkyviin tuli meri ja upeat maisemat, joita oli useamman kerran pysähdyttävä ihailemaan.

Tien reunassa ajoi koko matkan pyöräilijöitä, ja päättelimme että kyse oli jostain kilpailusta. Googlailemalla selvisi, että kyse on 8-päiväisestä 520-mailisesta kilpilusta San Franciscosta Santa Barbaraan. Ainakin oli upeat puitteet kilpailulle!

Saavuimme Santa Cruziin ja suuntasimme rannalle ja kävelykadulle. Tarjolla olisi ollut vaikka mitä vuoristorataa, mutta me keskityimme vain katselemaan (eli Timo ei uskaltanut laitteisiin).

Kotimatkalla nähtiin samat upeat maisemat auringonlaskun aikaan!

Matkalla nähtiin myös heppoja, vuohia ja lehmiä.

Oli aivan mahtava päivä! Alkaa tässä nousemaan kuume tehdä joku roadtrip...

Stereotypioista ja ennakkoluuloista

Olemme nyt asuneet Kaliforniassa vajaan kuukauden ja kaikkien käytännön järjestelyjen lomassa päässeet jyvälle paikallisesta elämänmenosta. Meitä on pyydetty kertomaan, vastaako elämänmeno täällä sitä, millaisen kuvan esimerkiksi tv-sarjoista (niistä realityistä siis) saa amerikkalaisista.

Kävimme heinäkuussa täällä ns. pre-visiitillä, joten meillä oli jo aika hyvä käsitys siitä, mihin olemme muuttamassa. Timo oli myös käynyt useita kertoja aiemmin USA:ssa, joten Timolla oli ehkä paras käsitys, millaista Amerikassa on asua (minun kokemukseni kun rajoittuu New Yorkiin, ja sitä ei voi välttämättä pitää ihan periamerikkalaisena paikkana). Haluan vielä korostaa, että nämä ei ole meidän ennakkoluuloja, vaan vastaa enemmänkin sitä kuvaa mikä muualla vallitsee Amerikasta esim. tv-realityjen perusteella.

No ensiksi siihen ehkä tyypillisimpään ennakkoluuloon nro 1: Amerikkalaiset ovat lihavia. No ei ole, ainakaan täällä Piilaaksossa. Emme ole kertaakaan nähnyt todella lihavaa ihmistä. Ylipainoisia ihmisiä näkee jonkin verran, mutta ihan yhtä paljon niitä näkee Suomessakin. Suurin osa ihmisistä näyttää painon suhteen normaalipainoisilta. Lapset eivät ole mitenkään lihavia. Oma ryhmänsä on hyvinkin laihat ja laittautuneet naiset. Täällä tyypillistä työpukeutumista naisilla töissä on kauluspaita ja suorat housut sekä eritisesti vahva tumma silmämeikki. Ihmiset pitävät huolta kunnostaan, ja ihmisiä näkeekin paljon juoksemassa, ainakin täällä yliopistokampuksen lähellä, missä tällä hetkellä majailemme.

Ennakkoluulo nro 2: Annoskoot on valtavia ja pikaruokaloita on joka kadunkulmassa. Totta. Ravintolassa tulee ähky jo puolessa välissä annosta. Kaikissa annoksissa on myös yleensä joku hiilarilisäke, myös sellaisissa missä sitä ei odottaisi, esimerkiksi pääruokasalaatin kanssa tarjotaan valkoista riisiä. Paikallisessa Ikeassakin oli ne perinteiset valikoimat lihapullineen, mutta myös pitkä lista valittavia lisäkkeitä, mm. mac&cheese ja höttösämpylät. Myös juomat ovat suuria, ja pieni juoma yleensä tarkoittaa n. puolta litraa. Juomissa onkin sitten valinnan varaa, mm. kokista täällä on esimerkiksi vaniljan makuista, ja myös kofeiinittomana löytyy. Mutta jo Suomesta tuttu Coca-Colan ja Pepsin vastakkainasettelu elää täälläkin. Mukana on vain hämmentämässä muitakin merkkejä. Pikaruokaloita on lähes joka kadunkulmassa. Mäkkiä, Burger Kingiä, Jack In The Boxia, Denny'siä. Subway-ravintoloita on täällä määrällisesti varmasti enemmän kuin mitään edellä mainittua. Subway'ssä kovaa huutoa on täällä proteiinipitoiset annokset (kananmunaa, pekonia) ja useimpiin näistä on lisätty mainoskikkana myös kalifornialaisia avokadoja. Plussaa siitä, että Subway'ssä voi kaikki subit "vaihtaa" samoista aineksista tehdyksi salaateiksi, en tiedä onko se Suomessa mahdollista. Pikaruokaloissa ja ravintoloissa syömällä saisi varmasti kiloja kerrytettyä nopeasti, vaikka listalla on toki terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Minulle sopivia vaihtoehtoja noissa pikaruokaloissa ei tosin ole, joten emme niissä juuri käykään.

Ikeassa naureskeltiin tälle lihapulla-annoksen lisähuomiolle alakulmassa. Ruotsalaiset lihapullat on varmasti toooosi vaarallisisia syödä.

Ennakkoluulo nro 3: Amerikassa ei pärjää ilman autoa, ja joka paikkaan on kuljettava autolla. Kyllä, osittain totta. Amerikassa kyllä voi pärjätä ilman autoa, jos on valmis käyttämään kolme kertaa enemmän aikaa julkisilla liikkumiseen ja olemaan joustava aikataulujen suhteen. Mutta kyllä tämä Piilaakson alue on yhtä lähiötä ja pieniä downtowneja, joten autolla pääsee näppärämmin. Isot kaupat ja kauppakeskukset on sijoitettu niin, että niihin pääsemiseksi tarvitsee autoa. Etäisyydetkin ilmoitetaan usein aikana, joka kuluu autolla pisteestä A pisteeseen B. Autokaupassa olivat melkoisen ihmeissään, kun kerroimme, ettei meillä ollut Suomessa autoa. Ja siitä, että kuvittelemme ainakin toistaiseksi pärjäävämme täällä yhdellä autolla. Luulenpa, että täällä pärjää autottomana tai yhdellä autolla, jos vain suunnittelee asuntonsa sijainnin ja ylipäänsä haluaa niin. Tai no, se jää meillä nähtäväksi. Pyöräteitä täällä on kohtullisesti, mutta ne on usein sijoitettu vaarallisen näköisesti autokaistojen väliin. Pyöräilijöitäkin näkee kiitettävästi, mutta luulen, että täällä pyöräillään ennemminkin vapaa-aikana kuntoilutarkoituksessa, kuin että hyötyliikuttaisiin töihin. Pyöräijöitä koskee myös samat liikennesäännöt kuin autoilijoita, ja en ainakaan itse uskaltaisi laittaa lastani siten pyöräilemään esim. kouluun. Siksipä täällä on ne kuuluisat keltaiset koulubussit!

Sitten minun suosikki, ennakkoluulo nro 4: Amerikkalaisilla on jääkaapit täynnä pulloja, joita he ottavat aina kotiin tullessaan, niin kuin tv-sarjoissa. Tämä saattaa hyvinkin olla totta ainakin sen perusteella, mitä kaupassa myydään, ja mitä ihmiset kassahihnalle nostavat. Täällä siis juodaan paljon pullovettä ja kaikkia virvoitusjuomia myydään monipakkauksissa, ja nämä täyttävät hyllymetreissä mitattuna vähintään puolet tilasta. Ainakaan vielä me emme ole sortuneet tähän, vaan juomme kiltisti hanavettä (tosin suodatettuna, ilman suodatusta maistuu niin vahvasti kloorille, että on aivan järkkyä) ja paheemme Coca-Cola Zeron ostamme puolentoista litran pulloissa (missä on ne 5 litran kokispullot, jota niin kovasti luulin täällä olevan??).

Ennakkoluulo nro 5: Kaikki on muoviin pakattua ja kaikki roskat dumpataan sekajätteeseen. Ei aivan pidä paikkaansa. Esimerkiksi elintarvikkeet eivät ole mitenkään erityisen monikerroksisesti pakattuja, ja hedelmät ja vihannekset voi viedä kassalle ilman pussiakin. Täällä pakkaussuunnittelu on minusta melkoisen nerokastakin, kaikkissa pusseissa kun on uudelleensuljentamahdollisuus. Ruokakaupoissa on useimmiten kassoilla pakkaajat, ja ennen kun ehdit väliin, niin ostoksesi on pakattu, niihin huonoihin pieniin muovipusseihin, jotka kelpaavat huonosti uudelleenkäyttöön esimerkiksi roskapusseina. Toki jos viet omat kassisi, niin pakkaajat pakkaavat niihin mielellään. Kierrätys on järjestetty niin, että on kahta jätelajia: refuse ja recycling. Ensiksi mainittuun dumpataan käytännössä sekajäte ja toiseksi mainittuun kierrätettävät kartongit, muovit, lasit ym. kierrätysmerkillä varustetut. Biojätteet voi heittää siihen ehkä maailman pelottavimpaan jätemyllyyn tiskialtaassa. Nämä eri jätejakeiden pussit sitten heitetään roskispisteessä eri säiliöihin (tai kuten meillä, heitetään eri kuiluihin), ja esimerkiksi noiden kierrätettävien osalta niiden lajittelu tapahtuu vasta seuraavassa vaiheessa seuraavassa paikassa, jossa pussit avataan, ja lasit ja pahvit ym. erotellaan. Tai näin ainakin netissä lukee ;). Mutta ainakin täällä Kaliforniassa on kierrätys ihan hyvällä mallilla, toinen asia on sitten tuo ympäristöä tuhoava yksityisautoilu..

Roskat heitetään tälläisiin kuiluihin, kätsää!

Ennakkoluulo nro 6: Amerikkalaiset ovat tekopirteän ystävällisiä, mutta niin teennäisiä. Tähän ei voi sanoa juuta eikä jaata, koska emme juuri tunne vielä amerikkalaisia kovinkaan syvällisesti. Mutta mitä virastoissa asioimiseen tai päivittäiseen kanssakäymiseen tulee, amerikkalaiset ovat kyllä superystävällisiä ja asiakaspalveluhenkisiä. Asiakaspalvelu on selkeä mittari asiakastyytyväisyydelle, ja usein asioimisen jälkeen sähköpostiin kolahtaakin asiakastyytyväisyyskysely, johon myös saa nopeasti vastauksen, varsinkin jos on ollut tyytymätön! Ruokakaupassa olen muutaman kerran nähnyt kassojen takana henkilön, joka jollain tapaa tarkkailee kassojen toimintaa (ja myös sanoo kassoille aika tiukasti, jos jokin menee pieleen). Ravintolassakaan ei tarvitse jännittää, tuleeko tarjoilija palvelemaan vai ei. Virastoissa asiointi on usein aika jäykkää käytännön järjestelyiltään, mutta palvelu avuliasta ja ystävällistä. Täällä jokaiseen asiaan on täytettävä lomake, ja jokaiseen asiaan on olemassa jokin käytäntö, joista ei ole mahdollista poiketa tai mitä ei ole mahdollista soveltaa. Eli täällä yhteiskunta toimii aika kaavamaisesti ja ajatusmaailma voi olla hieman kaavamainen.  Small talkia harrastetaan joka tilanteessa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, siis myös esimerkiksi hississä ja lenkkipolulla tuntemattomien kesken!

Tätä listaa voisi varmasti jatkaa loputtomuuksiin, mutta kukaan tuskin jaksaisi lukea... Voisinpa kertoa vielä yhä käytössä olevista shekkivihkoista, superkalliista puhelinliittymistä, miljoonista tv-kanavista, ällistyttävästä murovalikoimasta ja paskaduuneja tekevistä meksikolaisista, mutta taidan jättää toiseen kertaan. Näin yhteenvetona voisi sanoa, että meillä ei juuri ollut ennakkoluuloja täällä asumista kohtaan, mutta elämänmeno on yllättänyt rentoudellaan ja helppoudellaan yhteiskuntaan mukaanpääsyn suhteen. Täällä on helppo toteuttaa esimerkiksi ruokavaliotaan ja urheilutottumuksiaan. Kuten sanotaan: Amerikassa on kaikille kaikkea.

P.S. Kaikkia varmaan kiinnostaa, onko minusta jo kehkeytynyt sellainen stereotyyppinen amerikkalainen kotirouva. No mitäpä luulette?

I Love Hiking

Aika kertoa uudesta suosikkiharrastuksestani, haikkaamisesta. Hiking taipuu täällä meidän suomalaisten kesken tuttavallisemmin haikkaamiseksi kuin että puhuisimme jostain retkeilemisestä. Haikkaamisen ja retkeilyn erottaa mielestäni se, että haikkaaminen on sitä samaa kuntokävelyä kun mitä kaikkialla muuallakin harrastetaan, mutta paikallisissa maastoissa, jotka nyt sattumalta ovat kovin vuoristoisia. Eli vuoristokävelyä, ilman mitään retkeilylle tyypillisiä välineitä tms. Siis toki täällä voi lähteä retkeilemään myös koko päiväksi tai pidemmäksikin aikaa, mutta siitä ei tässä kuntokävelyssä ole kyse.

Olen käynyt kaverini A:n kanssa tässä viikon aikana kolmesti haikkaamassa. Olemme käyneet kolmessa eri paikassa, sillä tuota vuoristoa ympärillä riittää. Täällä Piilaakson alueella ylläpidettyjä reittejä on nopean googlailun perusteella useita kymmeniä. Nämä ylläpidetyt reitit ovat myös helppokulkuisia, juurikin tarkoitettu kuntokävelyyn. Haastavampiakin maastoja löytyy runsaasti.

Reitiltä voi toki hakea myös lisähaastetta. Reiteillä olen nähnyt paljon myös juoksijoita ja pyöräilijöitä. Monilla on myös koirat mukana. Yhtään sauvakävelijää ei ole näkynyt, haha!

Me olemme tehneet sellaisia 1-1,5 tunnin mittaisia lenkkejä suht helpoissa maastoissa. Aika on kulunut rennosti rupatellen, joten vauhti on ollut vanha tuttu PPP, niin että pystyy puhumaan puuskuttamatta.

Mikä tästä tekee spesiaalia, on tietysti upeat maisemat ympärillä. Kävellä voi niin metsän siimeksessä kuin kiivetä ylös vuorille. Voi myös opetella tunnistamaan täältä laaksosta tiettyjä maamerkkejä, jotka näkyy monesta suunnasta.

Mikä ei tee tästä niin kivaa, on se fakta, että täällä tapaa toisinaan kalkkarokäärmeitä. Ja kuulemma tarantellojakin. Eli vaikka miten tekisi mieli katsella maisemia, on myös hyvä katsella vähän ympäristöään ja mihin astuu. Olen päättänyt että en pelkää ko. eläimen kohtaamista etukäteen.

Aion ehdottomasti myös kokeilla näillä reiteillä pyöräilyä sitten, kun pyöräni saapuu Suomesta. Myös juoksulenkkejä voisi kokeilla. Nimittäin tämä Los Gatos Creek Trail, josta nämä kuvat ovat, kulkee meidän tulevan asuntokompleksin takaa, ja meillä on siis pääsy tänne käytännössä takapihaltamme. Toki siitä meidän takapihalta on jonkin verran matkaa näihin vuoristomaisemiin, mutta kuitenkin.

Aion myös viedä Timon haikkaamaan heti kun meillä on päivällä yhteistä aikaa. Täällä nimittäin päivä lyhenee koko ajan, ja pimeä tulee jo heti seitsemän jälkeen, joten emme ehdi päivisin. Mutta onneksi parhaat haikkauskelit ovat vasta tulossa, kun sää täällä hieman viilenee, mutta aurinkoa riittää yhä.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia...

Nyt ärsyttää! Eilen yritin jonkun 15 minuuttia (tai ainakin sen verran kauan että sipulit ehti kuullottua hieman tummiksi.. eli ihan mustiksi) avata tölkkiä tehdäkseni sen sisällöstä ruokaa. Täällä tölkeissä ei ole sellaisia käteviä kahvoja, josta vetämällä tölkin kansi lähtee irti, vaan tölkki pitää siis avata avaajalla.

Ja täällä suuressa maailmassa ei millään käsikäyttöisillä vehkeillä tölkkejä availla. Meidän väliaikaisen kalustetun kämpän varustukseen kuuluu tälläinen sähkökäyttöinen tölkinavaaja. Varustettu magneetilla, joka tarttuu tölkin kanteen sekä pyörällä, joka pyörittää tölkkiä samalla kuin terä viiltää kantta. Mutta se, miten tuon laitteen saa toimimaan, on ihan henkimaailman hommia. Ei vaan toimi. Saan kyllä laitteen tökkäämään reiän kanteen, mutta sitten tölkki ei vaan pyöri vaikka pyörä pyörii. Kaikki tämä säestettynä julmetulla metelillä, mikä laitteesta lähtee. Useimmiten lopputuloksena tästä kaikesta on kansi täynnä pieniä reikiä muttei yhtäkään mistä se sisältö tulisi ulos. Kerran sain työllä ja tuskalla sellaisen 10 cm viillon, mistä ongin tölkin sisälmykset ulos. Eli juuri niinkin ärsyttävästi, että tiedän että laite toimii, en vain saa sitä toimimaan...

No, tästähän minä en ole lannistunut, vaan yrittänyt löytää paikallisista marketeista sellaisen käsikäyttöisen avaajan. Ei ole löytynyt. Joten siksi olinkin aika innoissani, kun viime viikonloppuna olimme menossa paikalliseen Ikeaan hakemaan kaikkea muuta, ja sitä tölkinavaajaa. Luotin kovasti siihen, että Skandinaviassa on vain yhtä mallia tölkinavaajia, ja se on se sellainen, missä on terä ja siihen kiinnitetty levy. Vaan ei ollut. Ikeasta löytyi vieläkin kummallisempi avaaja. Annoin sille silti mahdollisuuden.

Ei toiminut. Yritin järkeillä miten avaaja toimii. Noinkin yksikertaiseksi esineeksi keksin aika monta tapaa, millä lailla sen olisi pitänyt toimia. Tuloksena oli se, että tölkistä viiltyi vain sellaisia ohuenohuita alumiinisuikaleita. No enpä lannistunut siitäkään, vaan ajattelin, että varmasti joku muukin on tätä pähkäillyt ja kirjoitin Googleen "miten Ikean tölkinavaaja toimii" ja saman englanniksi. No sieltähän tuli useita keskustelupalstakeskusteluja juurikin kyseisestä aiheesta, ja mikä parasta, YouTube-video! Olin aika tyytyväinen siitä, etten ollutkaan ainut tyhmä tässä maailmassa, joka ei osaa käyttää tölkinavaajaa.

No arvatkaa mitä? Kaikista keskustelupalstoista ja videoista huolimatta en saanut tölkkiä auki. Ei vaan toiminut. Ja nyt sitten vaan ärsyttää. Ja odotan kun kuuta nousevaa sitä omaa vanhanaikaista, mutta niin toimivaa tölkinavaajaa, joka seilaa tällä hetkellä jossain Atlantilla...

Eli ei mitään oikeita ongelmia täällä, kaikki hyvin edelleen :)

P.S. Ei saanut muuten saanut toi meidän talouden DI:kään tölkkejä auki em. välineillä...

Muutto ulkomaille - käytännön järjestelyt

Meille tarjottiin kahta vaihtoehtoa tavaroidemme muuttamiseksi: 1) 4 kuutiometrin kontti, joka kuljettaisiin lentokoneella tai 2) 40 feet:n kontti, joka kuljetettaisiin meriteitse. Ero tietenkin näissä oli tilavuuden lisäksi kuljetuksen kesto; lentokonerahti saapuisi perille muutamassa päivässä, kun merikontilla sama matka veisi arviolta 50 päivää.

Kaikki tavarat pakattiin joko pahvilaatikkoon tai käärittiin pahvi-kuplamuoviin.

Puntaroimme molempia vaihtoehtoja. Lentokonerahdin ehdoton plussa oli sen nopea perille saanti, mutta käytännössä olisimme joutuneet jo olemassa olevat huonekalut myymään pois tai säilyttämään jossain varastossa. Poismyyminen olisi tuntunut raskaalta urakalta sekä myös jotenkin äärimmäisen typerältä, koska esimerkiksi olimme vasta vuosi sitten ostaneet laadukkaan ja erinomaisen sängyn. Varaston vuokraaminen pääkaupunkiseudulta olisi käynyt kalliiksi ja vanhempia ei viitsinyt rasittaa viemällä heidän nurkkiin rojujamme (tuskin olisivat ottaneetkaan niitä).

Joten päädyimme lähettämään kaikki tavaramme meriteitse, ja ottamaan mukaan matkalaukuissa sen verran tavaraa, että pärjäisimme noin puolitoista kuukautta. Meriteitse lähettäminen oli hyvä vaihtoehto myös siksi, että Timon työpaikka tarjosi meille 30 päiväksi väliaikaismajoituksen perillä, jolloin meillä olisi aikaa etsiä pysyvämpi kämppä. Käytännössä Suomesta käsin vuokraaminen olisi myös ollut erittäin hankalaa. Optimoimme siis, että pystyisimme asumaan kalustetussa kämpässä kuukauden ajan, jolloin meillä olisi aikaa etsiä pysyvämpi asunto ja hoitaa paljon käytännön asioita.

Vasemmalla sohva puoliksi pakattuna ja oikealla pakattuna.

Käytännössä Timon työpaikan käytäntönä oli, että meidän tuli pyytää tarjous kolmelta ulkomaan muuttoja tekevältä firmalta, ja näistä Timon työpaikka valitsisi halvimman. Pyysimmekin kolmelta muuttofirmalta arviointikäynnin, ja nämä käynnit olivat heinäkuun alussa. Arviointikäynnin aikana muuttofirman edustaja kertoi yleistä muuton järjestelyistä sekä kirjasi mukaan lähtevät tavarat tarjouksen laskemiseksi. Meillä oli heti selkeä suosikki muuttofirmoista. Kaikki muuttofirmoista kyllä kertoivat käytännön järjestelystä, mutta suosikkimme kertoi hyödyllistä lisätietoa muutostamme, esimerkiksi sen, ettei kodinkoneita kannata ottaa mukaan ollenkaan, sillä ne eivät tulisi toimivaa pelkän adapterin avulla, mikä oli meille uutta tietoa. Onneksemme Timon työpaikka valitsi muuttofirmaksi suosikkimme.

Olimme ilmoittaneet muutettavaksi suurimman osan tavaroistamme. Vain muutamat huonekalut sekä osa tavaroistamme, lähinnä kirjoista sekä joitakin vaatteita oli tarkoitus myydä tai hävittää muuten. Heinä-elokuussa meillä olikin paljon tehtävää tavaroiden läpikäynnissä, sillä päätimme että emme myöskään halua ottaa mitään ylimääräistä turhaa mukaan. Jälkiviisaana olisi voinut vain ilmoittaa kaikki tavarat mukaan lähteväksi, jolloin ei olisi tarvinnut niin paljon stressata tavaroiden myymisestä ja hävittämisestä. Toisaalta tavarat tuli läpikäytyä tehokkaasti ja laitettua myyntiin.

Timon kamoja. Mitä mies tarvitseekaan muuta kun vaatteita, kitaran ja pelejä? Kuva sisältää myös nörttivitsin.

Varsinaiseen muuttopäivään tuli valmistautua suurella määrällä paperisotaa, mm. määrittämällä vakuutusarvio tavaroillemme sekä täyttämällä sekä Suomen että USA:n tullilomake. Muutama päivä ennen muuttopäivää myös kävimme tavaramme läpi siltä varalta, ettei mitään kiellettyä, esimerkiksi kemikaaleja, pattereita, elintarvikkeita tai alkoholia, joutuisi muuttokonttiin. Merkkasimme muuttomiehiä auttaaksemme kaapit ja komerot, jotka eivät lähteneet mukaan. Sekä tietenkin pakkasimme matkalaukut, ja varmistimme (noin sataan kertaan, kiitos check-list:it), ettei mitään kriittistä paperia joutuisi merikonttiin.

Varsinainen muuttopäivä oli kaksi päivää ennen lentoamme, ja oli erittäin stressitön, meille. Timo jäi vahtimaan muuttoa, ja koko muuton ajan lähinnä rentoutui sohvalla ja luki parin viikon lukemattomat Twitterit. Emme siis saaneet pakata tavaroitamme etukäteen muuttolaatikoihin, emmekä myöskään saaneet muuttopäivänä auttaa muutossa. Vakuutussyistä muuttofirma pakkasi tavaramme sekä myös purkaa ne määränpäässä.

Muuttoautoon pakkausta. Oikealla kuvassa kaikki meidän tavarat lastattuna.

Muuton hoitivat kolme henkilöä ja koko kämppämme paketoiminen pahviin kesti noin 4,5 tuntia. Kaikki huonekalut purettiin ja pakattiin pahviin. Muuttomiesten tullessa kämpällemme he toivat valtavasti pakkausmateriaalia asuntoomme, ja kämppä näyttikin alussa aivan täyteen ahdetulta. Mutta kaikki oli erittäin hyvin organisoitua ja ammattimaista. Muuttofirma arvioi muuton jälkeen lopullisen tavaratilavuutemme olevan noin 11 kuutiometriä, joka oli myös lähellä heidän arviokäynnin jälkeistä arviotilavuutta.  Arvioitu tilavuus oli myös paljon pienempi kuin muiden muuttofirmojen arviot, joten selkeästi he osasivat arvioida tavaratilavuutemme parhaiten. Meriteitse lähetettäessä jokainen kuutio maksaa paljon, joten on olennaista, että arvio osuu oikeaan.

Kamat pahvilaatikoissa ja sitten -tyhjä kämppä.

Tavaramme pakattiin kotipihassamme muuttoautoon, josta ne muuttofirman toimesta pakataan toisen henkilön tavaroiden kanssa samaan merikonttiin. Tavarat lähtivät muuttoa seuraavalla viikolla Suomesta ja niiden saapuminen Oaklandiin (San Josen lähisatama) on arvioitu olevan 16.10. Satamasta tavarat joutuvat tulliin, ja ovat meillä siitä noin viikon kuluessa. Mikäli kaikki sujuu yhtä hyvin kuin muutto sujui, tulevat tavaramme ajoissa ja ehjinä perille varmasti.

Tämän verran tavaraa lähti mukaan lentokoneeseen.

Viikon teknologiailmiö: Leffanvuokrausautomaatti

Törmäsimme tänään kauppareissulla lähikaupassa varsin nerokkaaseen innovaatioon, leffojen ja pelien vuokrauusautomaattiin.

Tönö ei ollut tavallista juoma-automaattia suurempi, mutta sisälsi kaikki uutuusleffat DVD:nä ja Blu-Ray:nä sekä läjän Xbox360-, Wii- ja PS3-pelejä.

Mikä parasta, leffojen ja pelien vuokraus ei ollut ainakaan hinnalla pilattu.

Leffa tulee sivussa olevasta kolosta muovikotelossa. Leffan palautus perinteisesti seuraavana iltana iltaysiin mennessä samaan luukkuun.

Me vuokrasimme leffan Now You See Me, ja varmasti käytämme automaattia toisenkin kerran, sen verran oli näppärää.

Asunto: check!

Jes, me saatiin se asunto, mikä haluttiin!

Tänään päästiin katsomaan sitä eilen tyhjentynyttä asuntoa, joka haluttiin vuokrata. Kyse oli poikkeusjärjestelystä, koska yleensä asuntoa ei pääse katsomaan ennen kuin sen lopputarkastus ja siivous&desinfiointi on tehty. Meitä varoiteltiin, että kämppä voi olla hurjassa kunnossa, ja painotettiin, että kämppä vielä laitetaan kuntoon ennen asuntoa. Joten osasimme varautua sotkuun.

Mutta kämpässä ei ollut mitään vikaa tai varsinkaan mitään likaa! Ainoastaan kylpyammeessa oli jotain käytön jälkiä. Vitsailtiinkin, miten järkyttyneitä ollaan sotkuisuudesta, enkä ihan tiedä ymmärsikö tämä communityn edustaja vitsailujamme.

Kun näytimme vihreätä valoa sopimuksen teolle, oli seuraavana laitettava hakemus kämpän vuokraamiseksi. Lisäksi meidän molempien piti maksaa hakumaksu. Saman päivän aikana meidän piti maksaa deposit (ns. takuuvuokra), jotta voidaan säilyttää vuokraoikeus ja tehdä vuokrasopimus. Takuuvuokran maksamisessa oli se jännä juttu, että se piti maksaa shekeillä, ja meidän shekit eivät olleet vielä saapuneet pankista. Mutta saimmekin pian puhelinsoiton, ettei meidän pidä maksaa depositia ollenkaan, kyseessä oli joku spesiaalitarjous!

Meidän vuokrasopimus

Seuraavaksi saimme sähköisesti allekirjoitettavaksi vuokrasopimuksen. Se oli 38 sivua pitkä!!! Siinä muun muassa sitouduimme siihen, että käytämme ilmastointia kostealla ulkoilmalla tai että emme kuivaa pyykkiä parvekkeellamme esteettisistä syistä. Tuosta kuivauspykälästä saimme jo suullisen vapautuksen, koska asumme ylimmässä kerroksessa ja meidän parveekkeelle ei ole näköyhteyttä kuin viereiseltä parvekkeelta. Pitää vaan olla jäämättä kiinni... Sopimustekstissä käytännössä community vapautti itsensä kaikesta vastuudesta, ja mahdollisti vuokran nostamisen melko helpoin keinoin, mutta luulenpa, että siihen on vain täällä totuttava. Mutta jos asuntoa VUOKRATESSA täytyy allekirjoittaa 38 sivun sopimus, niin mitenköhän pitkä sopimus pitää allekirjoittaa asuntoa OSTAESSA ;)

Mutta käykäähän katsomassa täältä, mihin me muutetaan :)

Pieniä vastoinkäymisiä ja onnistumisia asunnonetsinnässä

Kun kaikki on mennyt niin hyvin, niin pieni takapakki oli tasapainon säilyttämiseksi odotettavissa. Se takapakki tuli tänään kun ajoimme Gilroyhin 37 mailin päähän tekemään ennalta varattua ajokortin kirjallista koetta.

Takapakki ei liity oikeastaan mitenkään ajokorttiin. Olisimme päässeet tekemään kokeen ja varmasti läpäisseetkin sen, koska koe on kuulemamme mukaan suomalaiseen versioon nähden naurettavankin helppo. Mutta ongelma tuli ajokorttihakemuslomaketta täytettäessä (tätä ei siis voinut täyttää online etukäteen, olisi toki voinut tilata postitse kotiin, mutta emme tajunneet heti tultuamme maahan tilata sitä).  Lomakkeessa kysyttiin kaikenlaista hiustenväristä siihen haluatko luovuttaa elimiäsi jos joudut kuolettavaan onnettomuuteen.

Ja sitten siinä kysyttiin sitä sosiaaliturvatunnusta. Sitä pirun sosiaaliturvatunnusta, jota kävimme viime viikolla hakemassa, ja jota ei meille suorilta käsin myönnetty, koska maahantulotositteessa I-94 oli etunimissämme virhe, etunimeksi oli kirjattu sekä ensimmäinen että toinen nimi. Englanniksi tämä kohta oli given name. Tähän maahantulokaavakkeeseen sen oli kirjannut maahantulotarkastuksen yhteydessä virkailija passeistamme sekä viisumeista, jossa se on myös given name kohdassa sekä etunimi että toinen nimi. Mutta tässä SSN-hakemuksessa ne piti eritellä etunimeksi ja toiseksi nimeksi. Ja koska tuollaisessa lomakkeessa ei kauheesti uskalla valehdellakaan (virkailija mm. katsoi silmiin ja kysyi ollaanko vastattu rehellisesti ja parhaan tiedomme mukaan tietoihin, ihan kun oikeudessa olisi valaa vannonut), niin tietenkin erittelimme etunimen ja toisen nimen. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, prosessi etenee nyt niin, että sossu jättää pyynnön maahantuloviranomaisille tuon etunimen korjaamiseksi, ja arviolta 3-4 viikon kuluessa meidän hakemukset sitten käsitellään.

Ajokortin hakukeikasta ei jäänyt käteen kun täytetty hakemus, mutta onpahan sekin jotain. F ei muuten tarkoita "failed" vaan "first" :)

Emme olleet liian masentuneita viivästyksestä, koska luimme netistä, että SSN-numeroa ei saa käyttää väärin, ts. eri tahot eivät saa vaatia SSN:ää omiin tarkoituksiinsa, siksi olimme suht luottavaisia sen suhteen että ajokortin hommaaminen onnistuu ilman SSN-päätöstä, kun prosessi on kuitenkin käynnissä. Mutta ei. Ajokorttihakemustamme ei voida käsitellä ilman SSN:ää. Ongelma ei ole siinä, että SSN:ää ei voi vaatia, jotta voi saada ajokortin Amerikassa, vaan siinä että jos olet oikeutettu SSN:ään (soisaaliturvatunnus ei ole täällä jokaisen perusoikeus), sinun pitää hankkia se ennen kun voit hankkia ajokortin. Eli siitä syystä meidän prosessi on kesken vielä kolmisen viikkoa. Eli emme saa ajokorttia ennen sitä, ja ajokortti pitäis sääntöjen mukaan hankkia 10 päivää maahantulon jälkeen...

Tämä on yksi lukuisista ns. muna-kana–ongelmista, joita täällä tuntuu olevan. Tai niinkun Timon kollega asian ilmaisi (suora lainaus): "9pvää aikaa hankkia ajokortti!! Johon tarttet SSN:ää, johon tarttet permanent residential addressiä, johon tarttet pankkitiliä, johon tarttet SSN:ää, johon…. :)". Eli tuo SSN on nyt aika olennainen juttu. Vähän jännittää, saadaanko auto ostettua ja kämppä vuokrattua ilman SSN:ää. Kämpän vuokraus pitäis onnistua, enemmän jännitän auton ostoa. Nykyinen vuokra-auto pitää palauttaa sunnuntaina, ja kovin pitkään ei viitsisi maksaa lisäviiko(i)sta.

Asunnoista puheenollen; olemme käyneet nyt 2 päivän aikana katsomassa 6 vuokrakämppää ja huomenna vielä yksi. Sitten pitäisi tehdä päätöksiä. Meillä on yksi erittäin vahva kämppäehdokas, joka tyhjenee tänään ja jota pääsisi mahdollisesti katsomaan perjantaina. Kyse on kuitenkin sen verran arvostetusta communitystä, että joku saattaa ottaa kämpän näkemättä sitä pelkkien kuvien ja arvostelujen perusteella. Joten tässä on ajoitus erittäin tärkeä, ja olemmekin buukanneet tapaamisen vuokraamisesta vastaavan henkilön kanssa heti huomiselle viimeisen kämpän näkemisen jälkeen. Joten toivotaan että saadaan se, näkemättä varsinaista kämppää ei kyllä vuokrata mitään.

Parit brosyyrit tarttuneet mukaan matkan varrelta.

Vuokraaminen täällä ja Suomessa eroaa aika lailla. Toki nyt etsimme asuntoa communitystä, emme yksityiseltä. Mutta noin niinkun pääasääntöisesti voi sanoa, että arvostelusivustot, kuten Yelp ja Apartmentratings.com ovat tärkeitä haarukoidessa sitä oikeaa kämppää. Myös sijainti ja moottoritieliittymät ovat valttia asuntomarkkinoilla. Jos kämpässä ollaan luovuttu jo kokolattiamatoista, sitä kyllä sitten mainostetaan isoon ääneen. Täälläkin joutuu maksaamaan vuokraamisen yhteydessä takuuvuokran, mutta toisin kun Suomessa, pääsääntöisesti sitä ei saa poismuuton jälkeen takaisin kokonaan, vaikka olisi miten desinfioinut kämpän puhtaaksi, vaan community ottaa tästä takuuvuokrasta röyhkeästi rahaa mm. kokolattiamattojen pesetykseen. Se on kuitenkin jotenkin hyväksyttyä täällä, jännitys on lähinnä siinä, paljonko rahaa saa takaisin.

Meillä on ollut jo kesästä asti käytössä Google Docs (meidän elämä kyllä alkaa muutenkin muuttumaan lukuisiksi google docseiksi, haha) alueen asuntoja varten, johon ollaan molemmat lisätty kommenttejamme ym. Raakakarsinnan teimme sijainnin sekä mm. walkscore-palvelun avulla, meillä kun ei tule ainakaan alussa olemaan kuin yksi auto. Nyt kun ollaan käyty katsomassa kämppiä, Timo on hoitanut aikojen buukkauksen oman työkalenterinsa mukaisesti ja minä olen lukenut arvostelut, jotta osaan näytöillä kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja kysyä oikeita asioita. Tämä on toiminut erittäin hyvin ja siten meillä onkin näytön jälkeen suht vahva mielipide, joka on noin pääsääntöisesti osunut yksiin. Communityt ovat keskenään hyvin samanlaisia ja eroavat lähinnä hinnassa ja siinä mihin on tehty remppaa. Parissa ollaan ajeltu näytöllä golf-kärryllä, kun on niin "pitkät" etäisyydet, eli noin 5 minuutin kävelyt :D. Tämä meidän nyt toivomamme on kallein, mutta myös juuri rempattu ja valoisa ylimmän kerroksen kulma-asunto. Uima-allas ja kuntosali on ollut jokaisessa, mutta tässä ne on poikkeuksellisen hyvät. Jätemaksut ym. keskitasoa. Joten toivotaan nyt että saadaan se.

Minun erittäin selkeät muistiinpanot asunnoista.

Loppuun vielä päivän huumoripläjäys: Ollaan kysytty aina näytöllä, onko uima-allas lämmitetty (tästä kun arvosteluissa on aina maininta), niin muutamassa ollaan saatu vastaus, että allas on "solar heated". Ollaan molemmat ajateltu jotain että lämmittävät aurinkopaneeleilla, onpa kiva ja ekologista. Kunnes tänään kun käveltiin yhen uima-altaan ohi ja oli tosi aurinkoinen ja kuuma, niin tajuttiin, että se solar heated taitaakin tarkoittaa sitä, että uima-allas on auringon lämmittämä. Voi meitä hölmöjä!