maanantai 16. helmikuuta 2015

Viikonloppu ulkona!

Huh, mikä viikonloppu! Tämä viikonloppu oli kolmipäiväinen, koska tänään vietettiin Presidents' Day:tä. Täällä oli viikonlopun todella hyvät säät, oikeastaan sellaiset ensimmäisen kesäkelit (eka kertaa ulkona ballerinoissa ja hameessa - kesän merkki!), reippaasti yli 20 astetta joka päivä.

Hyvät ilmat tarkoittaa tietysti ulkoilua. Saimme tänä viikonloppuna raksittua kolme kohtaa Missä pitää käydä vielä Amerikassa -listalta. Saattaa olla, että meillä on vähän suoritusvaihde päällä, mutta ei tässä kauheasti enää ole aikaakaan tuhlattavaksi. Kaikki kohteet oli kyllä kokemisen arvoisia. Täytyy sanoa, että erittäin iso ikävä tulee Kalifornian luontoa: haikkaamista vuorilla tai veden äärellä.

Ihan sattumalta jälkikäteen tajuttiin miten nämä meidän viikonlopun kohteet sijoittuvat hauskasti linjaan. Ensin oltiin "keskellä" San Franciscon lahdella ja sitten seuraavina päivinä lahden länsi- ja itäpuolella vuoristossa. Tuli siis aika hyvä kokonaiskuva alueesta viimeistään nyt.

Palo Alto Baylands


Lauantaina suuntasimme Palo Altoon kävelemään San Franciscon lahden marskimaalle (lietemaata). Tuo paikka on suosittu lintubongauspaikka, ja paljon oli porukkaa kiikareiden kanssa. Me ei linnuista tunnistettu kuin perus sorsat, lokit, kanadanhanhet sekä haikaran (jotka olen täällä oppinut tunnistamaan) ja ehkä pelikaaneja. Lisäksi google osasi kertoa että näimme lintuja, joiden laji on suomeksi räikkäluhtakana.

Meille ei selvinnyt mitä virkaa nämä pylväät toimittivat
Kahden päivän päästä tästä haikattiin tuolla vastarannan vuoristossa
Alueen vieressä on Palo Alton lentokenttä, joten näimme pienkoneiden laskeutumisia.


Koska täällä viikko sitten satoi koko viikonlopun, oli maa ihan tosi vihreä. Ihanat värit.

White Egret, eli ehkäpä suomeksi valkohaikara

Tuolla kävelimme reilun 11 kilometrin lenkin. Lenkin loppuosa menee 101-motarin vieressä (kävely- ja pyörätie) mutta muuten reitti oli oikein viihtyisä.

Piilaakso auringonlaskun aikaan Skyline Bulevardilta


Sunnuntaina ajelimme auringonlaskun aikaan vuoristoon katselemaan maisemia. Meiltä tuonne on noin 40 minuutin matka, ja suurin osa ajasta menee kiemuraista vuoristotietä ajaessa. Skyline Bulevardilta lähtee todella monta haikkireittiä todella moneen eri puistoon. Minulta meni aika pitkään hahmottaa, miten kaikki puistot San Franciscon lahden länsipuolella on yhteydessä toisiinsa, ja juurikin tuon Skyline Blvd:n kautta pääsee niistä moneen. Mutta tuolla voi tosiaan vain ajella katsomassa maisemia, kuten me eilen.

Auringonlasku olikin oikein hieno. Odottelimme aina pimeään asti toiveissa nähdä Piilaakson valot, mutta se osoittautui pieneksi pettymykseksi, sillä se tiheimmän asutuksen alue South Bay (missä mekin asutaan) jäi tuolla vähän vuorten taakse piiloon. Mutta näkyi valoja jonkin verran.

Panoramakuva koko alueesta, keskellä vesialue San Franciscon lahti
Kuva San Franciscon suuntaan
Kuva South Bayn suuntaan. Tuonne vastapäätä jollekin noista nyppylöistä haikattiin seuraavana päivänä
Vähän jäi harmittamaan se ettei tuolta näkynyt paremmin South Bay:n valot. Itse asiassa takastulomatkalla nähtiin näköalapaikka mistä ne  valot näkyvät paremmin, mutta tajuttiin paikka liian myöhään ohi ajaessa. Tuolla vuoristotiellä kun ei ihan helposti ja turvallisesti tee U-käännöstä, varsinkaan pimeällä. Päästiin myös ehkä ekaa kertaa ajamaan pitkillä ajovaloilla! Ja huomattiin, että muut autoilijat ei osaa käyttää pitkiä ajovaloja, tai sitten jos osasivat, eivät osanneet laittaa niitä pois päältä kohdattaessa. Toisaalta tästä ei tainnut olla mitään sääntöä autokoulukirjassa, joten taitaa vain Suomessa olla sääntö, että pitkät otettava pois päältä kohdattaessa...

Mission Peak 2520 ft


Maanantaina valloitimme Mission Peak:in East-Bayllä Fremontissa. Meiltä tuonne ei aja kuin 20-30 minuuttia, joten se oli yllättävän lähellä (naureskelimmekin kun muistelimme, että pre-visitillä heinäkuussa 2013 kävimme moikkaamassa Timon kollegan perhettä Fremontissa, ja se silloin tuntui tooosi pitkältä matkalta... on vissiin tullut perspektiiviä matkojen pituuksiin täällä asuessa). Mission Peakin luonnonpuisto on yksi suosituimmista haikkipuistoista täällä, onhan se lähellä San Josea, ja tuollainen helposti lähestyttävä haikki hienoilla maisemilla. Porukkaa oli tuolla ihan tosi paljon liikenteessä. "Pullonkaula" tuolla on parkkipaikat, ja mekin löysimme parkkipaikan vasta noin kilometrin päästä tienvarresta, joten tuli tuohon vähän lisälenkkiä... Vuoren juurelta on tasan viisi kilometria huipulle, nousua on 650 metriä korkeussuunnassa. Huippu on 2520 feetissä, joka on vajaa 770 metriä. Oli itse asiassa pettymys kun muutti tuon korkeuden metreiksi, luulin olleeni korkeammalla, haha! Mutta tietty saa olla ylpeä tuosta kapuamisesta joka tapauksessa, olihan tuo korkeimpia huiputuksia mitä ollaan täällä tehty. Haikki huipulle on luokiteltu "vaikeaksi" (difficult). Olen sinänsä samaa mieltä, vaikka vaikein osuus on kyllä ehdottomasti viimeiset 30 minsaa ihan jo maastonkin puolesta, koska maasto muuttuu silloin kiviseksi.

Huolimatta tuosta "vaikeusluokituksesta" haikkaamassa oli niin vanhuksia kuin lapsia... Täällä pistää silmään etenkin teinit, jotka on kaveriporukalla haikkaamassa, en ihan heti näe Suomessa. Tosin täällä ihan kaikki harrastavat haikkausta (en ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka ei), joten ei se ole ihmekään. Piristystä reitille toi lehmät ja oravat. Ja täälläkin oli ihanan vihreää.

Lähtö. Tuolla ylimmällä nyppylällä on maali.
Pikku hiljaa lähemmäs...
Jo aika korkealla...
Myös huippu lähestyy
Lopussa polku jyrkkeni
Huippu näkyy jo
Viimeinen etappi ennen...
Huipulla! Mission Peak 2517 ft
Huipulta
Panoramakuva huipulta
Ilmeisesti kirkkaana päivänä voi nähdä itään Sierra Nevadan vuoristoon asti... mutta tänään en usko että näkyi.
Tuolla huipulla on tuollainen "toteemipaalu" (alla kuvassa), jonka kanssa voi ottaa kuvan siten, että taustalla näkyy aika hienot maisemat. Tuolle paalulle pitää vain jonottaa... eikä jono ollut ihan lyhyt. Tuo paalu tunnetaan myös lempinimellä Instagram-paalu, ja just katsoin, että hashtagillä #missionpeak on postattu tuolta vajaat 100 000 kuvaa, että suosittua puuhaa on. Me tyydyttiin katsomaan vain vierestä muiden touhua, ei jaksanut jonotella...


Alastulo sujui aika paljon kivuttomammin kuin ylösmeno, vaikka oikeastaan pahemmin polviin kävi juurikin tuo alasmeneminen. Plussaa tietysti siitä, että maisemat oli koko ajan silmien edessä.

Ammuuu! Nää piti meteliä, mutta eivät välittäneet ihmisistä
Lehmillä oli myös omat pool-partyt
Ihmettelin näitä tosi korkealle rinteeseen kiivenneitä, eikö alempaa olisi löytynyt ruohoa???
Myös näitä oravia oli paljon, nää piti jännää piipitystä...


Satuimme huipulle aivan loistavaan aikaan, koska näimme kun pari tälläistä riippuliitäjää lähti huipulta alas. Täytyy nostaa hattua näille kavereille, koska he tosiaan kävellen tuo nuo kamat ylös...


Aikaa tuolla reissulla kului aika tasan kolme tuntia tosi rauhallisella vauhdilla. Matkaa tuli noin 12 kilometria, kun se auto oli parkissa vähän kaukana...

Näillä eväillä uuteen viikkoon..!

8 kommenttia:

  1. Sinut on haastettu! Toivottavasti lähdet kirjoittamaan hyvän asian puolesta :) http://yksimenolippukiitos.blogspot.com/2015/02/reilutblogit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti haasteesta, Emmi! Pitää kirjoitella viimeistään viikonloppuna ajan kanssa... :)

      Poista
  2. Kyllä Drivers manualissa mainitaan että pitkät valot täytyy vaihtaa pois päältä kun tulee lähelle muita autoilijoita. Mutta harvoin noita pääsee täällä edes käyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksestä. Omasta ajokortin kirjallisesta alkaa olemaan jo puolitoista vuotta, joten enää ei kaikkea muista, maalaisjärjellä mennään liikenteessä :)

      Poista
  3. Mä tein omani viime viikolla niin on vielä tuoreessa muistissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti :) Taisi mennä läpi, onnea! Ja tsemppiä ajokokeeseen...

      Poista
  4. Kiitos! Yksi virhe eli kirkkaasti läpi. Ajokoe on parin viikon päästä.

    VastaaPoista