perjantai 14. elokuuta 2015

Viisi viikkoa Suomeen paluun jälkeen - So far so good

Heippa, ja hengissä ollaan! Nämä viikot Suomessa ovat menneet ihan supernopeasti - niin nopeasti, että tämän blogipostauksenkin otsikko oli alunperin "kolme viikkoa paluun jälkeen", sitten neljä viikkoa... Ja nyt viisi, sillä huomenna tulee täyteen viisi viikkoa Suomessa. Varoitan jo etukäteen, että nyt tulee pitkä sepustus. Laitahan kommenttia, jos pääset kommenttikenttään asti!

Yleisfiilis tällä hetkellä meillä molemmilla on oikein hyvä! Oli aivan oikea päätös tulla Suomeen keskellä kesää, koska olemme saaneet nauttia Suomen parhaista puolista nyt reilun kuukauden verran. Sääkin on ollut viimeisen parin viikon verran ihan melkein Kalifornian lukemissa. Sitä ennen oli kylmempää, mutta kuitenkin aurinkoista, joka meille kelpasi oikein hyvin vaihteluna. Tosin en yhtään muistanut, että takki kannattaa auringosta huolimatta laittaa päälle, ja sain kesäflunssan. Tuo viheliäinen kesäflunssa vaivaa vähän yhä, eikä ota parantuakseen. Saa nähdä pitääkö jossain vaiheessa kääntyä vanhan kunnon arvausterveyskeskuksen puoleen.

Timo on nauttinut töistä nyt kun on taas vanhat kollegat lähellä. Ei sillä, että niissä Amerikan kollegoissakaan olisi ollut mitään vikaa, ne vain vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja loppuivat lopulta kesken. Silloin viimeisenä päivänä kun Timo kävi toimistolla palauttamassa avaimet (minä olin mukana) oli toimistolla vain enää pari tyyppiä. En täällä blogin puolella kertonutkaan, että firman USA:n konttori jakautui kahtia itä- ja länsirannikoille, ja se aiheutti tietysti useita irtisanomisia. Ketään ei tietysti pakotettu muuttamaan New Jersey'hin uuden konttorin perässä, mutta välttämättä länsikonttorillekaan ei saanut jäädä. Nuo irtisanotut saivat amerikkalaiseen irtisanomiskulttuuriin nähden aika hyvätkin "irtisanomispaketit", mutta arvatenkin toimistolla oli aika tappiomieliala. Että siinäkin mielessä häippäsimme juuri oikeaan aikaan.

Oikea päätös oli myös muuttaa Helsingin keskustaan vuokralle. Olemme nauttineet palveluiden läheisyydestä tai ylipäänsä siitä että kävellen pääsee joka paikkaan. Tai julkisilla tai pyörillä. Meren rantaan on vain muutama kortteli matkaa. Läheltä löytyy hyviä lenkkimaastoja, kuten Töölönlahti. Ja koska Suomessa kesä on niin lyhyt, suomalaiset osaa kyllä nauttia ulkonaolosta kun vähänkin paistaa aurinko. Joten kaduilla ja puistossa on oikein eloisa meininki.

Parin korttelin päästä meiltä löytyy tälläisiä maisemia...

Ja tälläisiä... wtf...

Ja tietty tälläisiäkin!
Kahdesti olemme vuokranneet auton, kun VR:n nykyinen hinnottelupolitiikka on päässyt vähän järkyttämään. Pelkät menoliput Joensuuhun viikonlopuksi olisi ollut kahdelta henkilöltä 150 €, joten katsoimme parhaaksi vuokrata auton. Olikin aika mielenkiintoista päästä maantieliikenteeseen Kalifornian ja lännen roadtripin jälkeen. Tai itsehän en ajanut, koska lisäkuskista joutuu Suomessa maksamaan ekstraa. 80 km/h nopeus tuntuu tällä hetkellä ihan älyttömän hitaalta köröttelyltä! Just siltä, että autossa on jotain vikaa, kun ei ajeta kovempaa, haha. No nämä on näitä tottumiskysymyksiä. Runsas peltipoliisien verkosto pitää huolen siitä, ettei kaliforniatyyliin voi ajella yleisesti ylinopeutta. Yleisesti myös autoilijat noudattavat uskollisesti rajoituksia eivätkä ohittele, eli jonoja pääsee muodostumaan. Ja siinäpä sitten körötellään ja odotellaan ohituskaistaa (tai ohitellaan).

Olen kuullut useammalta autoilijalta täällä valitusta siitä miten huonossa kunnossa Suomen tieverkosto on. Siis anteeksi mitä, suomalaiset tiethän on huippukunnossa! Asfaltti on yhtenäinen, oikein hyvin tehty, ja kaikki pienetkin halkeamat korjattu. Toisin kuin Kaliforniassa, jossa monessa kohdissa asfaltti on tehty ärsyttävästi "paloista" niin että renkaat ottaa jokaiseen epätasaiseen saumakohtaan ja aiheuttaa pahoja ääniä (Ja epäilemättä renkaiden kulumista). Suomessa kuulemma teissä on pahat urat. Voi ollakin, en osaa kommentoida, kun en ole itse vielä ajanut, mutta ainakin tiet näyttää todella hyväkuntoisilta.

Tuntuu myös siltä, että Kaliforniassa on vähän laiskistunut liikennemerkkien suhteen. Kaliforniassahan kaikki merkit oli niin yksinkertaisia tai niissä ihan luki mitä ne tarkoittavat. Täällä Suomessa en tiedä/muista mitä monet liikennemerkit tarkoittavat. Just nää, että kumman pitää väistää kohdatessa ja onko pysähtymis- vai pysäköintikielto jne. Ja kaikki ne lisämääritekyltit sen liikennemerkin alla, huoh! Olen tuolla kaduilla kävellessä yrittänyt miettiä mitä mikäkin liikennemerkki lisämääreineen tarkoittaa ja usein olisin antanut pysäköidyille autoille sakot omien (väärien) päätelmien takia. Ja entäs sitten nämä liikennesäännöt, jotka vain pitää muistaa. Niin kuin vaikka monta metriä pitää pitää väliä suojatiehen, jos pysäköi tienlaitaan. On ollut ikävä Kalifornian katukivetyksen väritystä, joka kertoo saako pysäköidä vai ei. Ollaan mm. tuota parkkiasiaa googlailtu aamuneljältä, kun olimme palauttamassa vuokra-autoa. Onneksi on google. Mutta pitää tosiaan lukaista liikennesäännöt ja opetella liikennemerkit, taas kerran.

Onko meille tullut mitään kulttuurishokkeja Suomessa? On ja ei. Sinänsä kaikki täkäläinen käytös on tuttua, mutta toisia kulttuurijuttuja on vaikeampi sulattaa kuin toisia. Ihan ensimmäisinä päivinä suorastaan säikähti kun kuuli ympärillä olevien ihmisten puhuvan suomea. Silloin tuli myös ihmeteltyä miten pieneltä 1,5 litran maitopurkki tuntui kädessä tai miten onneton tiskiallas on suomalaisissa kodeissa (ja miten paljon on ikävä jätemyllyä!). Kävelin myös risteyksissä punasia päin, koska liikennevalot ei pitäneet ääntä. Eniten kuitenkin järkytti valon määrä! Vielä iltakymmeneltäkin oli ihan valoisaa! Nukkuminen tuntui valoisuuden ja jetlagin takia aika mahdottomalta, ja aika nopeasti tuli hommattua makuuhuoneen ikkunaan pimennysverhot. Sekin järkytti positiivisesti miten vähän ikkunan alta kulkeva raitiovaunu kuuluu meille sisälle. Se suomalainen rakennustekniikka on sen kaiken hehkutuksen arvoinen.

Nää kuvat voisi olla Kaliforniasta.. mutta on parvekkeeltamme.

Ehkä suurin shokki käyttäytymismielessä on ollut ravintoloissa asioiminen. Siinä mm. se, että Suomessa kävellään pöytiin itse ilman ohjausta ja ilman mitään pakollista kontaktin ottoa tarjoilijaan. Siellä sitten pöydässä istutaan ja odotellaan, että tarjoilija huomaisi. Tietysti on myös niitä ravintoloita, jossa pyydetään odottamaan pöytiinohjausta ja jossa tarjoilija heti ottaa kontaktia. Mutta niissä missä ei ole, tuntuu jotenkin tosi typerältä istua pöytään odottelemaan tarjoilijaa. Muita suomalaisia tämä ei tunnu haittaavan, joten tähän pitänee vain tottua.

Myös sellaiset asiat, kuten tilataanko tiskiltä vai tuleeko tarjoilija ottamaan tilauksen pöydästä, pitää näköjään vain tietää. Kerran olen kaverin kanssa istunut lounasravintolassa pöytään ja odotellut jonkun tovin, että tarjoilija tulisi (hän seisoi kassakoneen luona tiskillä ja pakosti näki meidät koko ajan). Lopulta piti kysyä viereisestä pöydästä toimintaohjeita, kun tarjoilija ei reagoinut mitenkään. Olisi vain pitänyt jostain tietää, että tiskiltä tilataan.

Sekin oli ylläri, ettei Suomessa tule lasku pöytään kun vasta asiakkaan pyytäessä. Eli se, että kieltäydyt jälkiruoasta/olet syönyt jälkiruoan, ei tarkoita että lasku tulee automaattisesti pöytään, toisin kuin USA:ssa (useimmiten). Täällä Suomessa laskun pyytäminen myös tarkoittaa sitä, että ollaan lähdössä. Laskun maksettua pöytiin ei jäädä norkoilemaan. USA:ssa pöydässä sai istua laskun kanssa vaikka miten pitkään. Mutta eipä nämä ravintolakäyttäytymiset ole iso murhe. Muuten olemme kyllä saaneet tosi hyvääkin asiakaspalvelua. Olen kyllä huomannut, että aloitan itse jutun useimmiten asiakaspalvelijan kanssa. Olisi outoa istua koko ajan hiljaa esim. kampaajalla.

Suomalaisen ruoan kanssa on tullut yllättävän vähän sekoamista, paitsi ehkä tän ihan parhaan pätkisjäätelön kanssa...!

On myös tullut aika hyvin todistettua suomalaisten tunneskaalan monipuolisuus, tai pikemminkin sen puute eli ilmeettömyys. Tämän kiteyttää aika hyvin netistä (täältä) kaivamani meemi:


Tämä näkyi parhaiten Pori Jazzeilla, missä olimme viikko Suomeen muuton jälkeen. Festareillahan kuuluu olla kivaa? No siltä se ei kyllä oikein näyttänyt ulospäin. Keikoilla tunnelma oli kuin hautajaisissa, tosin erotuksena se, että tuolla taputettiin (hillitysti) aina välissä. Ehkä se oli se vesisade mikä veti suomalaisen mielen matalaksi, mutta mitään hymyjä tai tunteenpurkauksia ei näkynyt. Ei sinänsä että jazz-keikat olisikaan niitä varsinaisia bailupaikkoja, mutta Kaliforniassa ei porukka olisi millään pystynyt penkeissään keikan loppuun asti, vaan olisi viimeistään viimeisen vartin aikana noussut ylös jammailmaan musiikin mukana, huutanut väliin awesome:a tai vähintään wow'ta tai jotenkin muutenkin osoittanut, että kivaa on. Toki suomalaista ilonpitoakin nähtiin, yllättäen anniskelualueella. Mutta eipä siinä, olenhan itsekin aika möksön näköinen perusilmeeltäni. USA:ssa sain kaverilta puolivitsillä kehoituksen hymyillä enemmän, jotta sopeudun paremmin amerikkalaiseen menoon. Mutta kyllä tuon suomalaisen yleisilmeettömyyden tajuaa vasta nyt amerikkalaisten tekohymyjen jälkeen. Ja siellä Jazzeilla oli muuten meillä ihan tosi kivaa, kuten ehkä kuvista näkyy.

Suomalaisilla festareilla on hyvä varautua sekä sateeseen ja auringonpaisteeseen. Hyviä keikkoja tuli nähtyä: Buena Vista Social Club, Kool and the Gang sekä ihana, ihana Robert Plant bändeineen.
Yksi erittäin positiiviseksi koettu, jo unohdettu asia Suomesta, on kirpparit. USA:ssa taisi lähinnä olla (kalliita) vintage-kirppareita tai sitten sellaisia markkinoiksi naamioituneita muka-kirppareita. Tuossa viereisellä Hietsun kirpparilla on kuitenkin sitä aitoa kirppishenkeä kun tullaan kierrättämään vanhoja kamoja kirpparihinnoin, eli max. 5 eurolla. Noilla nettikirppareilla (huutonet ym.) kun porukka pyytää ihan älyttömiä hintoja jostain kulahtaneista H&M-kamoista. Tuo Hietsun kirppis on ollut näppärä mm. kattovalaisimien hankinnassa. Tässä meidän kaksiossa kun on viisi kattovalaisinpaikkaa (!!!), ja yllättäen yhtään kattovalaisinta ei USA:sta tuotu. Toinen uusi juttu on FB-kirpparit kaupunginosien mukaan. Siellä olen itse myynnyt pois tavaroita jotka ei täällä enää mahtuneet hyllyyn. En tiedä olisiko USA:ssa ollut vastaavaa FB-kirpparia, mutta täällä tuon etu on se, että kaupunginosat on pieniä ja haku onnistuu nopeasti ja vaivattomasti ilman autoakin.

Hietsun kirppistunnelmaa
Kaikki käytännön jutut muuton kanssa onnistuivat tosi helposti ja mutkattomasti. Lähes kaikki onnistuu netissä, kunhan tunnistautuu ensin pankkitunnuksilla. Tietty olennaista on myös se, että on jo sosiaaliturvatunnus. Eli joku ulkomaalainen Suomessa saattaisi olla tuosta "helppoudesta" eri mieltä. Minullehan muuten kävi niin, että meinasi tuo pankkitunnistautuminen mennä hankalaksi, kun pankkitunnuskortista uhkasi loppua luvut kesken ennen uuden kortin saapumista. Pankki oli lähettänyt uudet tunnukset Kaliforniaan jo maaliskuussa, mutta Suomen posti oli onnistunut nekin hävittämään matkalla. Onneksi täällä pankissa ymmärsivät tilanteen (taisi ihan myöntääkin että posti mokaa näissä aina) eivätkä veloittaneet mitään uusista tunnuksista.

Tässä kuvassa ei oikeastaan ole muuten mitään suurempaa merkitystä, mutta kerronpahan vain, että TOMSeistani valui värit pois ekassa Suomen rankkasateessa.. Eivät ole visiin tarkoitettu Suomeen tuotaviksi?

Muuttokuormamme USA:sta saapui ajoissa ja ehjänä. Ne tuhansiksi palasiksi puretut Ikean mööbelitkin saatiin koottua ehjiksi melkein kaikki. Auton saapumista odotellaan vielä, mutta eiköhän sekin muutaman viikon sisään tule. Pitäisi varmaan alkaa selvittelemään pikku hiljaa, mitä sen suhteen on tehtävä.

Minun päivät täyttyvät tällä hetkellä kokopäivätyön hausta. Tuo työnhaku on lähtenyt kuitenkin ihan hyvin käyntiin, koska olen jo työhaastatteluihin päässyt. Ja sekin on tosi hyvä, että ylipäänsä niitä oman alan paikkoja on auki, eli on mitä hakea, kun otsikoiden mukaan korkeastikoulutettujen työttömyys on ihan huipussaan tällä hetkellä. Toivottavasti pääsen pian töihin! Sitä odotellessa on kiva kun on kuitenkin hyvin aikaa nähdä kavereita ja sukulaisia sekä turisteilla Helsingissä.

Tuli vihdoin käytyä luonnontieteellisessä museossa sukulaisten kanssa.

Kaliforniaan on ikävä, kyllä. Tällä hetkellä se ei oikein tunnu "aktiiviselta" ikävältä, koska Suomessa on nyt niin mukavaa ja lämmin jne. Mutta eipä tarvitse kun katsella Kalifornian valokuvia, niin iskee haikeus. Tuntuu haikealta, etten ehkä enää pääse koskaan niihin paikkoihin tai tapaa joitakin ihmisiä siellä. Siitä syystä en katsele tällä hetkellä Kalifornian kuvia, ja olen tietoisesti vältellyt paperikuvien tilaamista, vaikka haluaisinkin kuvista tehdä tauluja. Ja onhan tässä joinain sateisina harmaina aamuina ollut aika kova fyysinen ikävä Kaliforniaan. Tuohon ikävään ei muutes auttanut yhtään se, että luin pari viikkoa sitten kirjan Wild (oli parempi kuin siitä tehty leffa, suosittelen lukemaan) sekä katsoin leffan 127 hours. Hienoja (tosi)tarinoita molemmat, mutta "pahinta" lääkettä ikävään oli se, että on itse käynyt tarinoiden maisemissa.

Meidän isoin koetinkivi täällä Suomessa on siis vasta tulossa syksyllä pimeyden ja tyypillisten suomalaisten sääilmiöiden myötä. Siksi ajattelinkin palata vielä kerran asiaan tilannekatsauksen muodossa, ettei teille lukijoille jää väärää käsitystä, että Suomessa on näin mukavaa, haha. Pysykää siis kuulolla joskus loka-marraskuussa.

P.S. On minulle joku kansallisromantiikka/Suomi-hullaannus iskenyt päälle. Viikko sitten oli pakko päästä metsään keräämään mustikoita ja sieniä, ja saaliiksi saatiikin n. 10 l mustikoita ja n. 12 l kantarelleja. Luonnollisesti sitä ennen olin pakastanut viitisen kiloa mansikoita pakkaseen. IKINÄ ennen en ole edes harkinnut kyseistä toimintaa, vaikka fiksua olisikin. Nyt tuo homma tuntui lähes kansalaisvelvollisuudelta, haha!

Marja- ja sienisaalis sekä em. tehty mustikkapiirakka!

Mansikoitakin piti saada pakkanen täyteen. On niin erimakuisia kuin Kalifornian mansikat.

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sopeutuminen on alkanut hyvin. Marjastamisesta ja sienestämisestä aina haaveilen - tosin olen aika hyvä eksymään, mutta ehkä siellä kotimetsissä pärjäisi. Tuota jokamiehenoikeuttahan ei täällä tunneta....oma haave olisi joskus asua sekä Suomessa että täällä, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi. Lykkyä työhaastatteluihin !
    AI niin hiukan hymyilytti tuo ravintola juttu. Oma painajainen on se,että olen asiakkaiden kanssa syömässä Helsingissä, ruoka on syöty ja yritän epätoivoisesti saada tarjoilijan huomiota laskun saamiseksi.....yksi asiakkaistani kertoi tätä täällä siihen malliin - hei tiedättekö, että jos Suomessa varaa pöydän illalliselle, niin se pöytä on koko illaksi,., :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo eksyminen on aika pelottavaa, metsässä tosi nopeasti kadottaa suuntavaiston. Siksi en ikinä lähtisi metsään yksin tai jonnekin ihan vieraille seuduille. Tuo jokamiehenoikeus on kyllä ihan ainutlaatuista! Ja metsässä ainakin tänä kesänä riittää poimittavaa ihan kaikille - tuollakin oli jo käyneet thaimaalaiset poimijat, mutta olivat koneillaan vetäneet vain varpujen päältä ja meille riitti kerättävää käsinkin :) Ja suomessa kun tuota metsää riittää, niin kaikille varmasti riittää myös marjoja ja sieniä.

      Ihana tuo haaveesi asunnosta myös Suomessa. Olisikos teille mahdoton ajatus ostaa vaikkapa (mummon)mökki täältä? Sitähän voisi sitten vuokrata osan aikaa vuodesta? Vai meneekö verotuksen kanssa liian hankalaksi jos omistaa Suomesta jotain?

      Ja voi ei, tuota juuri pahoin pelkään tuossa ravintolakäyttäytymisessä, miltä se näyttää ulkomaalaisen/turistin silmin. Ja mitä hän sitten kertoo siitä eteenpäin :D Me ollaan tosiaan kerran jouduttu huutelemaan tarjoilijalle että saataisiin huomio, ja se oli jo tosi noloa..

      Poista
  2. Luin loppuun! ;) Ihanaa, että kaikki on sujunut toistaiseksi hyvin! Toivottavasti se autokin sieltä kohta ilmestyy. Oon niin kateellinen tuosta Pätkis-jätskistä! Näin kuvia Facessa ja en kestä, kun en nyt saa sitä. Mutta toisaalta... onhan täällä aina ne halvat Ben&Jerrys-jätskipurkit, haha.

    Ai niin, mäkin ostin sun hehkutuksesta Tomsit. Onneksi täällä ei sada. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onneksi on tosiaan Ben&Jerrys! Tuo Pätkis-jäde on vieläpä aika tuhtia, että en pystynyt syömään koko purkkia kerrallaan, että siinäkin mielessä aika B&J:n veroista. Suomalainen pakettijäätelö kun yleensä on mun mielestä aika jotenkin laimeeta, ei riittävästi kastiketta tai sattumia, ja sitä voi vedellä vaikka koko purkin kerralla :D

      Mut jos sä itket Pätkis-jäätelön perään, niin mä itken TOMSien perään. Huomasin nimittäin, että USA:ssa oli tullut juuri uutuusvärinä sellainen burgundy/viininpunainen, ja nyt niin kovasti harmittaa, etten saa sellaisia (en viitsi ehkä usa:sta asti tilata). Tosin tuo värien haaleneminen yhdessä sateessa kyllä kertoi, että pitää ehkä harkita muita kenkiä (kumisaappaita) jatkossa. Toivottavasti oot tykänny Tomseistasi :)

      Poista
    2. Kyllähän me täältä sulle yhdet Tomsit lähetetään! Tosin en kyllä tiedä, tuleeko se yhtään halvemmaksi kuin nettikauppa... Tai tuodaan seuraavalla reissulla sulle sitten :)

      Poista
    3. Kiitos tarjouksesta, saatan tarttua tuohon :) Pitää ensin kattoa oisko jossain eurooppalaisessa nettikaupassa tota väriä, voi tulla helpoimmaksi niin :) Eikä tällä asialla oo kiire, tuskin enää uutta paria tälle kesälle tarvitsen...

      Poista
  3. Tulee vähän myöhässä tää kommentti, mutta hei tää oli mahtava postaus! Pitääkin lukea noita teidän aiempia postauksia Kaliforniasta. Mukavaa "suomeutumista"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mä en ehkä kestä sitä, että te ootte menossa käymään Kaliforniaan + lähihoodeille! Niin ihanaa, että pääsette sinne, mutta mä en kestä ehkä katsella kuvia, liian iso ikävä tulee :D

      Poista