Viikonloppuna San Franciscon Presidiossa

Eilen vietettiin tosi kiva lauantai-päivä San Franciscossa. Olimme jo viikolla päättäneet mennä viikonloppuna Friscoon, ja ratkaisu oli ihan oikea, sillä lauantai-aamuna täällä sisämaassa oli tosi sumuista ja jotenkin sään puolesta aika ankeaakin. Rannikolla tuntuu tällä hetkellä olevan paljon paremmat ja ennen kaikkea keväisemmät säät, joten sinne varmaan suuntaamme tulevinakin viikonloppuina.

Ohjelmassa meillä oli tutustuminen Presidioon, joka on iso (luonnon)puisto ihan San Franciscon keskustan tuntumassa ja Golden Gate Bridgen vieressä. Olemme puiston läpi ajaneet autolla, mutta nyt oli tarkoitus tutustua alueeseen kävellen. Olimme molemmat alkuviikosta vähän flunssaisia, joten suht rauhallinen kävelylenkki oli oikein järkevä ajatus.

Kevät!

Suunnitelma tosin tyssäsi heti siihen, että eräs käyttämämme "salainen" ilmainen parkkipaikka Golden Gate -sillan läheisyydessä olikin remontissa, joten jouduimme jonkin aikaa etsimään parkkipaikkaa. Löytämältämme parkkipaikalta oli pidempi matka puistoon, joten jouduimme muuttamaan reittiä lennossa ja käytännössä lyhentämään sitä.

Kävelimme ensin puiston länsipäädyssä sijaitsevalle Baker Beachille. Rannalta näkee kivasti Golden Gate -sillan. Rannalla oli ihan älyttömän suuret aallot (ei valittettavasti näy kuvissa miten isot), mutta tietenkin siellä oli muutama hullu surffaraaja vedessä, kieltokylteistä huolimatta. Vastapäisellä rannalla näkyy Point Bonitan majakka, jossa olemme myös käyneet haikkaamassa. On oikeastaan mukava huomata, että sitä on tullut näiden puolentoista vuoden aikana koluttua moni paikka eli käytyä tosi monessa siistissä paikassa - hyvä niin.

Taisin löytää uuden lempipaikkani San Franciscosta!

Vastarannan Point Bonitan majakka

Tuo ranta ja maisemat oli niin upeita, ei ollenkaan huono biitsi sanfranciscolaisilla keskustan tuntumassa. Seisoimme rannalla varmaan puoli tuntia vain tuijotellen merta. Tai oikeastaan minä kiroten ja poistellen kamerasta vanhoja kuvia, koska tietenkin muistikortista loppuu tila juuri silloin kun on oikeasti valokuvauksellisessa paikassa, argh!

Biitsiltä lähdimme kapuamaan ylös puistoon. Koska kyseessä on San Francisco, niin luvassa on tietysti isoja mäkiä. Kiipesimme ylös näköalatasanteelle, josta näki vielä pidemmälle kuin rannalta. Ekaa kertaa näimme myös kun Golden Gate -sillan alittaa rahtialus.

Näköalatasanteelta

Näköalatasanteelteen jälkeen kävimme kiertämässä vielä parin kilometrin lenkin puistossa. Alkuviikon sairastelun vuoksi vauhti ei päätä huimannut, mutta tulipahan oltua ulkona. Tuossa keskustan läheisyydessä olemisessa oli se hyvä puoli, että puistosta pois tullessa oli tarjolla heti paljon ravintoloita. Osuimme ilmeisesti jollekin japanilaisalueelle, koska yhdellä tiellä oli ties miten monta japanilaisravintolaa. Yelpin arvioiden mukaan menimme erääseen, joka myi "japanilaista laadukasta pikaruokaa". Paikalla oli japanilaisen näköisiä asiakkaita, mikä on aina hyvä merkki ravintolan tasosta. Tilasimme molemmat japanilaista curryä (niin villiltä kun se kuulostikin) katsulla. Tuo katsu on tuollaista leivitettyä porsaanleikettä, joka tietysti minun kasvisversiossa oli leivitettyjä kesäkurpitsan ja sipulinpaloja. Curry oli medium-tulisenakin ihan supertulista, mutta tosi hyvää. Koska oltiin japanilaisessa, piti tietysti myös miso-keitot ottaa lisäkkeeksi, ja aidon makuista oli sekin. Olipa kiva syödä jotain japanilaista ei-sushia pitkästä aikaa.

Maistui paremmalta kuin miltä näytti

Kasvisversio japanilaisesta currystä ja katsusta

Jälkkäriksi haettiin viereisestä jätskipaikasta vihreää ja sinistä jäätelöä, sekin oli kovin japanilaista. Makuina vihreä tee ja purkka. Eivät olleet kyllä kovin kummoisen makuisia, mutta parasta oli tietysti jätskin syöminen ulkona tammikuussa, tuli tosi keväinen fiilis!

Pitäisi käydä San Franciscossa paljon useammin, kuin mitä tulee käytyä. En oikein tiedä, miksi siellä päiväseltään käyminen tuntuu niin vaivalloiselta, matkahan on noin tunnin ja autolla pääsee tosi hyvin paikkaan kuin paikkaan. Meillä on vielä muutamat kaupunginosat sieltä tutkimatta, ja itse asiassa toinen puoli Presidiostakin jäi näkemättä, joten sinne pitää palata vielä uudemman kerran.

Meillä on tätä ulkomaankomennusta enää noin 6 kuukautta jäljellä, ja se iski tajuntaan tuossa yksi päivä. Kuusi kuukautta kun ei ole kuin 26 viikonloppua, jolloin olisi aikaa käydä juurikin näitä paikkoja, joita olemme keränneet "Missä pitää vielä käydä Amerikassa" -listaan. Koska olen vähän huolissani ehditäänkö käydä kaikissa mitä halutaan, tein jääkaapin oveen aikataulun! Tuollainen aikatauluttaminen vähän ahdistaa, mutta ainakin tällä hetkellä meidän menot näyttää sinne hyvin mahtuvan. Tosin sinne tuli tuon eilisen perusteella pari lisää, nälkä kasvaa selkeesti syödessä, haha...