Mount Rushmore

Haha! Tämän postauksen julkaisu osui sattumalta sopivasti USA:n itsenäisyyspäivälle! Kylläpäs sattui hyvin... :)

Poikkesimme hieman suoraviivaiselta reitiltämme South Dakotan puolelle, sillä halusimme nähdä kansallismonumentti Mount Rushmoren. Tai itse asiassa Timo halusi nähdä, sillä minä olin vähän sitä mieltä, että kannattaako yhden monumentin takia poiketa reitiltä noin 8 tunnin ajomatkan ajan.

Mutta onneksi mentiin. Ensinnäkin, Mount Rushmore on paljon hienompi livenä kuin kuvissa, vaikka onkin pienempi kuin kuvissa. Tai vuori, mihin taideteos on tehty, on iso, mutta itse päät on aika pienet. Mutta vasta livenä näkee, miten hienosti ne on tehty.

Monumentin luona pääsee kävelemään 0.6 mailin mittaisen (noin 1 km) Presidental Trailin (jota muuten kuvailtiin sanalla streneous, mutta eipä taas ollut, vaikka about parisataa porrasta pitääkin kävellä), missä näkee taideteoksen lähempää ja erityisesti eri kulmista, jolloin se tulee eri lailla esille. Teoksen vaikuttavuus tulee esiin siinä, kun kuulee, miten se on tehty. Uskomatonta kyllä, monumentti on tehty 90 % räjäyttämällä graniittikalliota. Tekijät olivat lopulta niin taitavia työssään, että pystyivät räjäyttämään kalliota muutaman tuuman tarkkuudella! Ja lopputuloksena on hyvinkin tunnistettavat kasvot! Itse asiassa monumentin suunnittelijalla Gutzon Borglumillä oli vahva näkemys suunnitteluvaiheessa että teos tehdään kokonaan vain poraamalla, mutta parin viikon porailun jälkeen suunnittelija oli myöntynyt dynamiitin käyttöön. Kun monumenttia katsoo läheltä erityisen vaikuttavat ovat kasvojen silmät. Ne ovat toteutettu niin, että silmät ovat aukot, joiden keskellä on silmämunia kuvaamassa graniittitangot. Itse suunnittelija ehti kuolla ennen monumentin valmistumista (presidentit tehtiin ja paljasteltiin yksitellen, ja suunnittelija kuoli viimeisen valmistusvaiheessa), mutta suunnittelijan poika hoiti homman loppuun.

Me osallistuimme audiokiertueelle, joka maksoi 5 dollaria henkilöltä. Meidän mielestämme audiokiertue kertoi monumentista ja sen historiasta paljon enemmän kuin pelkät opaskyltit. Kaupan päälle sai hieman nolostusta, koska tuolla kiertueella trail käveltiin sellainen ihme kaukosäätimen näköinen kapula korvalla. Mutta tosi paljon lisäinfoa sai tuosta audiokiertueesta, voimme suositella. Mukana oli amerikkalaiseen tyyliin tietysti amerikkalaisuuden ylistystä, mutta onneksi vain alussa ja lopussa. Revettiin nauramaan, kun audiokiertueen lopussa kysyttiin ”What does this mean to mankind?”, niinku oikeesti tuolla monumentilla olisi jotain merkitystä koko ihmiskunnalle… Hieno se silti oli.

 

Presidential Traililtä näkee monumentin eri kulmista, jolloin se tulee uudella tavalla esille

Tosin me ei ollakaan amerikkalaisia, joten ei osata ajatella, miten merkityksellinen teos on. Toki se, että siinä on kuvattu neljä merkittävää presidenttiä, tekee siitä varmasti amerikkalaisille merkityksellisen. Itsehän en olisi ennen monumentilla käyntiä osannut sanoa ketä presidenttejä siinä on (nyt sentään jo muistan). Mutta hyvin tuo monumentti sinänsä kuvaa Amerikkaa ja amerikkalaisuutta, suunnittelijan villit ja suuruudenhullut visiot (ja suuret puheet), ja lopputulos on myös amerikkalais-massiivinen. Että siinä mielessä sopii hyvin amerikkalaisuuden monumentiksi.

Kannattaa myös käydä sculptor's studiossa katsomassa monumentin mallia, jonka pohjalta monumentti on toteutettu. Myös amfiteatterin alla sijaitseva museo on mielenkiintoinen. Siellä katsottavissa oleva noin vartin mittainen video valmistusvaiheesta on oikein mielenkiintoinen, etenkin jos kiinnostaa nuo räjäytykset.

 

Alkuperäisessä mallissa oli myös ylävartalo, olisipa hauska jos nuo olisi myös monumentissa

Näin kätevästi tekeminen kävi...

Tuolla Mount Rushmoressa oli muuten hauska jätskibaari, jossa tarjottiin Presidentti Jeffersonin jäätelöä. Kyseinen presidentti ei ole ainoastaan kirjoittanut USA:n itsenäisyysjulistusta, vaan myös USA:n ensimmäisen jäätelöreseptin. Tuo vaniljajäätelö oli oikein hyvää!

Meidän navigaattorimmekin oli ihan Mount Rushmore meiningeissä!

Tuonne ajaessa meille muuten kävi se, mitä ollaan vähän koko tämän Amerikan ajan kauhunsekaisesti ”odotettu”, eli eräs stereotypia tuli koettua. Ajeltiin jossain keskellä Wyomingia ja pysähdyttiin johonkin kyläpahaseen tankkaamaan ja lounaalle. Lounasvaihtoehdoiksi ei löytynyt muita kun pikaruokaloita, joten pakon sanelemana mentiin Burger Kingiin. Näky sisällä oli aika karu: asiakaskunta ja henkilökunta oli todella lihavaa, osa jopa sairaalloisen lihavaa. Eräällä herralla oli jopa happiviikset! Ravintolassa oli myös paljon pikkulapsia, jotka vetivät juomaksi kokista (en usko että oli terveellisempiä vaihtoehtoja veden lisäksi edes tarjolla). Meidän ateriat juomineen ja jälkiruokakahvijuomineen maksoi vain n. 15 dollaria, joka on ihan liian vähän. Ei ihmekään, että porukka käy tuolla hinnalla syömässä tuolla, eikä tee esim. itse ruokaa. Kylällä muut ruokapaikkavaihtoehdot oli McDonald’s sekä Arby’s. En tosiaan halua yleistää tai moralisoida (ja olihan tuo otoskin vähän vääristynyt), mutta näköjään valitettavasti tuo stereotypia liikalihavuudesta Amerikassa ja sen syistä taisi tällä kertaa toteutua, Kaliforniassa kun tuo ei ainakaan kovin selkeästi näy. Itsellämme meni aika lailla ruokahalut ympärille katsoessa, koska tuosta näystä tuli jotenkin tosi surulliseksi. Onneksi tuo oli ainutkertaista, missään muualla tällä roadtripillä en ole ”noin pahaa tilannetta” nähnyt. Mutta nyt ei voi väittää, ettei olisi tuota stereotypiää nähnyt omin silmin...