Stereotypioista ja ennakkoluuloista

Olemme nyt asuneet Kaliforniassa vajaan kuukauden ja kaikkien käytännön järjestelyjen lomassa päässeet jyvälle paikallisesta elämänmenosta. Meitä on pyydetty kertomaan, vastaako elämänmeno täällä sitä, millaisen kuvan esimerkiksi tv-sarjoista (niistä realityistä siis) saa amerikkalaisista.

Kävimme heinäkuussa täällä ns. pre-visiitillä, joten meillä oli jo aika hyvä käsitys siitä, mihin olemme muuttamassa. Timo oli myös käynyt useita kertoja aiemmin USA:ssa, joten Timolla oli ehkä paras käsitys, millaista Amerikassa on asua (minun kokemukseni kun rajoittuu New Yorkiin, ja sitä ei voi välttämättä pitää ihan periamerikkalaisena paikkana). Haluan vielä korostaa, että nämä ei ole meidän ennakkoluuloja, vaan vastaa enemmänkin sitä kuvaa mikä muualla vallitsee Amerikasta esim. tv-realityjen perusteella.

No ensiksi siihen ehkä tyypillisimpään ennakkoluuloon nro 1: Amerikkalaiset ovat lihavia. No ei ole, ainakaan täällä Piilaaksossa. Emme ole kertaakaan nähnyt todella lihavaa ihmistä. Ylipainoisia ihmisiä näkee jonkin verran, mutta ihan yhtä paljon niitä näkee Suomessakin. Suurin osa ihmisistä näyttää painon suhteen normaalipainoisilta. Lapset eivät ole mitenkään lihavia. Oma ryhmänsä on hyvinkin laihat ja laittautuneet naiset. Täällä tyypillistä työpukeutumista naisilla töissä on kauluspaita ja suorat housut sekä eritisesti vahva tumma silmämeikki. Ihmiset pitävät huolta kunnostaan, ja ihmisiä näkeekin paljon juoksemassa, ainakin täällä yliopistokampuksen lähellä, missä tällä hetkellä majailemme.

Ennakkoluulo nro 2: Annoskoot on valtavia ja pikaruokaloita on joka kadunkulmassa. Totta. Ravintolassa tulee ähky jo puolessa välissä annosta. Kaikissa annoksissa on myös yleensä joku hiilarilisäke, myös sellaisissa missä sitä ei odottaisi, esimerkiksi pääruokasalaatin kanssa tarjotaan valkoista riisiä. Paikallisessa Ikeassakin oli ne perinteiset valikoimat lihapullineen, mutta myös pitkä lista valittavia lisäkkeitä, mm. mac&cheese ja höttösämpylät. Myös juomat ovat suuria, ja pieni juoma yleensä tarkoittaa n. puolta litraa. Juomissa onkin sitten valinnan varaa, mm. kokista täällä on esimerkiksi vaniljan makuista, ja myös kofeiinittomana löytyy. Mutta jo Suomesta tuttu Coca-Colan ja Pepsin vastakkainasettelu elää täälläkin. Mukana on vain hämmentämässä muitakin merkkejä. Pikaruokaloita on lähes joka kadunkulmassa. Mäkkiä, Burger Kingiä, Jack In The Boxia, Denny'siä. Subway-ravintoloita on täällä määrällisesti varmasti enemmän kuin mitään edellä mainittua. Subway'ssä kovaa huutoa on täällä proteiinipitoiset annokset (kananmunaa, pekonia) ja useimpiin näistä on lisätty mainoskikkana myös kalifornialaisia avokadoja. Plussaa siitä, että Subway'ssä voi kaikki subit "vaihtaa" samoista aineksista tehdyksi salaateiksi, en tiedä onko se Suomessa mahdollista. Pikaruokaloissa ja ravintoloissa syömällä saisi varmasti kiloja kerrytettyä nopeasti, vaikka listalla on toki terveellisempiäkin vaihtoehtoja. Minulle sopivia vaihtoehtoja noissa pikaruokaloissa ei tosin ole, joten emme niissä juuri käykään.

Ikeassa naureskeltiin tälle lihapulla-annoksen lisähuomiolle alakulmassa. Ruotsalaiset lihapullat on varmasti toooosi vaarallisisia syödä.

Ennakkoluulo nro 3: Amerikassa ei pärjää ilman autoa, ja joka paikkaan on kuljettava autolla. Kyllä, osittain totta. Amerikassa kyllä voi pärjätä ilman autoa, jos on valmis käyttämään kolme kertaa enemmän aikaa julkisilla liikkumiseen ja olemaan joustava aikataulujen suhteen. Mutta kyllä tämä Piilaakson alue on yhtä lähiötä ja pieniä downtowneja, joten autolla pääsee näppärämmin. Isot kaupat ja kauppakeskukset on sijoitettu niin, että niihin pääsemiseksi tarvitsee autoa. Etäisyydetkin ilmoitetaan usein aikana, joka kuluu autolla pisteestä A pisteeseen B. Autokaupassa olivat melkoisen ihmeissään, kun kerroimme, ettei meillä ollut Suomessa autoa. Ja siitä, että kuvittelemme ainakin toistaiseksi pärjäävämme täällä yhdellä autolla. Luulenpa, että täällä pärjää autottomana tai yhdellä autolla, jos vain suunnittelee asuntonsa sijainnin ja ylipäänsä haluaa niin. Tai no, se jää meillä nähtäväksi. Pyöräteitä täällä on kohtullisesti, mutta ne on usein sijoitettu vaarallisen näköisesti autokaistojen väliin. Pyöräilijöitäkin näkee kiitettävästi, mutta luulen, että täällä pyöräillään ennemminkin vapaa-aikana kuntoilutarkoituksessa, kuin että hyötyliikuttaisiin töihin. Pyöräijöitä koskee myös samat liikennesäännöt kuin autoilijoita, ja en ainakaan itse uskaltaisi laittaa lastani siten pyöräilemään esim. kouluun. Siksipä täällä on ne kuuluisat keltaiset koulubussit!

Sitten minun suosikki, ennakkoluulo nro 4: Amerikkalaisilla on jääkaapit täynnä pulloja, joita he ottavat aina kotiin tullessaan, niin kuin tv-sarjoissa. Tämä saattaa hyvinkin olla totta ainakin sen perusteella, mitä kaupassa myydään, ja mitä ihmiset kassahihnalle nostavat. Täällä siis juodaan paljon pullovettä ja kaikkia virvoitusjuomia myydään monipakkauksissa, ja nämä täyttävät hyllymetreissä mitattuna vähintään puolet tilasta. Ainakaan vielä me emme ole sortuneet tähän, vaan juomme kiltisti hanavettä (tosin suodatettuna, ilman suodatusta maistuu niin vahvasti kloorille, että on aivan järkkyä) ja paheemme Coca-Cola Zeron ostamme puolentoista litran pulloissa (missä on ne 5 litran kokispullot, jota niin kovasti luulin täällä olevan??).

Ennakkoluulo nro 5: Kaikki on muoviin pakattua ja kaikki roskat dumpataan sekajätteeseen. Ei aivan pidä paikkaansa. Esimerkiksi elintarvikkeet eivät ole mitenkään erityisen monikerroksisesti pakattuja, ja hedelmät ja vihannekset voi viedä kassalle ilman pussiakin. Täällä pakkaussuunnittelu on minusta melkoisen nerokastakin, kaikkissa pusseissa kun on uudelleensuljentamahdollisuus. Ruokakaupoissa on useimmiten kassoilla pakkaajat, ja ennen kun ehdit väliin, niin ostoksesi on pakattu, niihin huonoihin pieniin muovipusseihin, jotka kelpaavat huonosti uudelleenkäyttöön esimerkiksi roskapusseina. Toki jos viet omat kassisi, niin pakkaajat pakkaavat niihin mielellään. Kierrätys on järjestetty niin, että on kahta jätelajia: refuse ja recycling. Ensiksi mainittuun dumpataan käytännössä sekajäte ja toiseksi mainittuun kierrätettävät kartongit, muovit, lasit ym. kierrätysmerkillä varustetut. Biojätteet voi heittää siihen ehkä maailman pelottavimpaan jätemyllyyn tiskialtaassa. Nämä eri jätejakeiden pussit sitten heitetään roskispisteessä eri säiliöihin (tai kuten meillä, heitetään eri kuiluihin), ja esimerkiksi noiden kierrätettävien osalta niiden lajittelu tapahtuu vasta seuraavassa vaiheessa seuraavassa paikassa, jossa pussit avataan, ja lasit ja pahvit ym. erotellaan. Tai näin ainakin netissä lukee ;). Mutta ainakin täällä Kaliforniassa on kierrätys ihan hyvällä mallilla, toinen asia on sitten tuo ympäristöä tuhoava yksityisautoilu..

Roskat heitetään tälläisiin kuiluihin, kätsää!

Ennakkoluulo nro 6: Amerikkalaiset ovat tekopirteän ystävällisiä, mutta niin teennäisiä. Tähän ei voi sanoa juuta eikä jaata, koska emme juuri tunne vielä amerikkalaisia kovinkaan syvällisesti. Mutta mitä virastoissa asioimiseen tai päivittäiseen kanssakäymiseen tulee, amerikkalaiset ovat kyllä superystävällisiä ja asiakaspalveluhenkisiä. Asiakaspalvelu on selkeä mittari asiakastyytyväisyydelle, ja usein asioimisen jälkeen sähköpostiin kolahtaakin asiakastyytyväisyyskysely, johon myös saa nopeasti vastauksen, varsinkin jos on ollut tyytymätön! Ruokakaupassa olen muutaman kerran nähnyt kassojen takana henkilön, joka jollain tapaa tarkkailee kassojen toimintaa (ja myös sanoo kassoille aika tiukasti, jos jokin menee pieleen). Ravintolassakaan ei tarvitse jännittää, tuleeko tarjoilija palvelemaan vai ei. Virastoissa asiointi on usein aika jäykkää käytännön järjestelyiltään, mutta palvelu avuliasta ja ystävällistä. Täällä jokaiseen asiaan on täytettävä lomake, ja jokaiseen asiaan on olemassa jokin käytäntö, joista ei ole mahdollista poiketa tai mitä ei ole mahdollista soveltaa. Eli täällä yhteiskunta toimii aika kaavamaisesti ja ajatusmaailma voi olla hieman kaavamainen.  Small talkia harrastetaan joka tilanteessa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, siis myös esimerkiksi hississä ja lenkkipolulla tuntemattomien kesken!

Tätä listaa voisi varmasti jatkaa loputtomuuksiin, mutta kukaan tuskin jaksaisi lukea... Voisinpa kertoa vielä yhä käytössä olevista shekkivihkoista, superkalliista puhelinliittymistä, miljoonista tv-kanavista, ällistyttävästä murovalikoimasta ja paskaduuneja tekevistä meksikolaisista, mutta taidan jättää toiseen kertaan. Näin yhteenvetona voisi sanoa, että meillä ei juuri ollut ennakkoluuloja täällä asumista kohtaan, mutta elämänmeno on yllättänyt rentoudellaan ja helppoudellaan yhteiskuntaan mukaanpääsyn suhteen. Täällä on helppo toteuttaa esimerkiksi ruokavaliotaan ja urheilutottumuksiaan. Kuten sanotaan: Amerikassa on kaikille kaikkea.

P.S. Kaikkia varmaan kiinnostaa, onko minusta jo kehkeytynyt sellainen stereotyyppinen amerikkalainen kotirouva. No mitäpä luulette?