maanantai 30. joulukuuta 2013

Home sweet home!

Yhdeksänpäiväinen Suomen vierailu takana, ja saavuimme eilen superpitkän sunnuntain päätteeksi kotiin. Reissu oli odotetustikin erittäin mukava, ja oli tosi kiva, että perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät joustivat aikatauluissaan niin, että meidän oli mahdollista tavata heitä! Yhdeksälle päivälle olikin suunniteltu paljon ohjelmaa, mutta yksi asia pääsi yllättämään koko aikataulun: nimittäin jet lag eli aikaerorasitus. Se iski tällä kertaa melko pahasti, ja lähes poikkeuksetta tuli herättyä aamuyöllä kolmen ja viiden välillä. Unensaanti uudestaan kesti useamman tunnin, ja välillä meni hermo koko yrittämiseen, ja tuli kukuttua jo aamuviidestä asti. Tästä johtuen meno oli vähän sellaista puolitehokasta, ja suomalaista sisua todella tarvittiin.

Olemme kahdesti ennen tänne muuttoa käyneet USA:ssa, mutta molemmat kerrat ovat olleet kesällä. Silloin Suomeen paluu on ollut helppoa eikä aikaerorasituksesta ole ollut paljon vaivaa, joku kahta tuntia aikaisemmin herääminen kun on ihan ok. Mutta nyt menimmekin Suomeen talvella, keskelle pimeyttä ja harmautta. Sanomalehti kertoi auringon nousu- ja laskuajan, mutta eipä siitä auringosta näkynyt vilaustakaan. Luultavasti johtui juurikin tuosta auringonvalon puutteesta, ettei aikaerorasitus tasaantunut ollenkaan. Toki sille pitää antaakin noin 3 vuorokautta aikaa, mutta tällä kertaa aikaerorasoitus ei hellittänyt ollenkaan koko Suomessa oloajan aikana. No tästäkin oppi jotain, nimittäin sen, että jos vielä matkustaa Suomeen talvella, pitää käyttää järeämpiä keinoja sopeutumiseen mikäli luonto ei anna auringonvaloa: hommata kirkasvalolamppu, syödä melatoniinikapseleita tai jos mikään muu ei auta, turvautua mietoihin unilääkkeisiin. Nimittäin tuollainen jatkuva väsymys ei ole mukavaa, saati sitten kovin terveellistä. Ja pilaa loman kuin loman.

Tällä kertaa lensimme menomatkan British Airwaysillä Lontoon kautta ja tulomatkan SAS:lla Kööpenhaminan kautta. Aiemmin olemme ylittäneet Atlantin Lufthansalla Saksan kautta sekä menneet New Yorkiin Finnairin suoralla lennolla.  Kun matka-aika lähenee kymmentä tuntia tai jopa ylittää sen, on koneen mukavuudella suuri vaikutus matkustuskokemukseen. Valitettavasti emme ole vieläkään löytäneet sitä parasta, jota käyttäisimme jatkossa, sillä jokaisella näistä on omat hyvät ja huonot puolensa. BA:lla on ehdottomasti paras leffavalikoima, mutta Lontoon Heathrow on turhan monimutkainen ja stressaava vaihtokenttä. Lufthansalla on mukavin henkilöstö ja eniten tarjoiluita, mutta ruoka on vähän pahaa. Finnair on Finnair, mutta ei lennä San Franciscoon, ainakaan vielä. Eilisellä SAS:n lennolla oli siis kaikki edellytykset nousta ykköseksi, oli mm. lyhyt vaihtoaika suhteellisen pienellä kentällä Köpiksessä (tunninkin lyhennys kokonaismatka-aikaan on iso plussa). Mutta odotukset eivät aivan täyttyneet mm. syistä, että ruokaa tarjoiltiin kahden tunnin sykleissä (ei annettu välissä pidempää nukkumisaikaa), matkustamoa ei pimennetty riittävästi missään vaiheessa (teki nukahtamisesta haastavampaa, varsinkin kun oli päivä), ja viihdejärjestelmä oli vanhanaikainen ja suorastaan aivan surkea. Joten jos lennät päivälennolla, jossa viihdejärjestelmä on käytännössä käyttökelvoton (mutta olet laskenut sen varaan, etkä ole mm. ottanut riittävästi kevyttä lukemista mukaan), mutta et oikein nukkuakaan voi em. syistä, niin aika käy kyllä jossain vaiheessa pitkäksi, tooodella pitkäksi.

Meidän matkalukemiset, arvaatte varmaan kumpi on kumman...

Yllätyksiä koimme myös siinä, että meiltä kysyttiin sekä lähtöselvityksessä Suomessa että immigrationissa SFO:lla virallista hyväksymisdokumenttia viisumistamme (I-797B, Notice of Action). Emme olleet mistään lukeneet tai keneltäkään muulta täällä asuvalta kuulleet, että ko. dokumenttia tarvitsisi kantaa mukana, varsinkin kuin ne varsinaiset viisumit on kiinni passeissa. Minulle oli kuitenkin lähtöpäivänä tullut jostain ajatus, että pitäisikö tuo viisumidokumentti sekä pari muuta dokumenttia (I-94 sekä virka- ja avioliittotodistukset) ottaa kuitenkin varuiksi mukaan. No, onneksi otettiin. Joten tästä viisastuneena tuleville viisumilla Amerikkaan tuleville tiedoksi (jo toisen kerran tämän blogin historian aikana): kantakaa niitä tärkeitä dokumentteja virastoissa asioidessanne sekä maasta poistuessanne aina mukana. Aina.

Suomen tuliaiset, näillä pitäisi pärjätä ainakin hetki.

Huomenna vaihtuu vuosi, tosin vasta kymmenen tuntia Suomen jälkeen. Uuden vuoden juhlistamiselle oli suunnitelmia, mutta saa nähdä kuinka niille käy, nimittäin huomaamme olevamme aika väsyneitä Suomessa kertyneiden univelkojen takia. Timo urhoollisesti meni aamulla töihin (tosin tuohon kotitoimistolle vain), joten univelkojen kuittaaminen antaa odottaa vielä hetken. Ja todennäköisesti jet lag jatkaa vaivaamistaan, nimittäin viime yönä tuli taas herättyä aamukolmelta ja valvottua kolme tuntia ennen uudelleen unensaantia... Toivottavasti kuitenkin aurinkoinen Kalifornia auttaa pian!

Hyvää uutta vuotta!

P.S. Mitään kulttuurishokkia ei Suomessa varsinaisesti koettu, onhan muutosta vasta niin vähän aikaa. Mutta aika lähellä kulttuurishokkia oltiin asiakaspalvelutilanteessa joensuulaisessa tavaratalossa: Kassalla "palveli" miesmyyjä, joka ei paljoa tervehtinyt, saati viitsinyt edes loppusummaa ääneen sanoa. Mitään kiitoksia tai ole hyvää oli ihan turha tältä asiakaspalvelun ammattilaiselta odottaakaan. Joten ihan kiusallaan Timo päätti itse olla yltiöystävällinen ja toivottaa oikein hyvää päiväjatkoa lopuksi. Ei jääty kuuntelemaan reaktiota...

2 kommenttia:

  1. Hyvää Uutta Vuotta teille !
    Kiitos ajastanne tavatessamme.
    t Junalla kulkeneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellenne, kun tulitte meitä tapaamaan. Oli mukava rupatella. Kesällä nähdään taas! T. R & T

      Poista