Osana paikallista small talk -kulttuuria meiltä kysytään lähes joka kerta paikallisen kanssa jutellessa, mistä olemme kotoisin. Vaikka emme ulkonäöllisesti eroa paikallisista, englannin aksenttimme paljastaa meidän olevan muualta. Ja kun kerromme olevamme Suomesta, saamme yleensä spontaanin reaktion, joka paljastaa mitä he tietävät Suomesta.
No, yleisin reaktio on se, että "Vau, olette kaukaa Suomesta, upeeta!". Ja siis tähän voi lisätä, että täällä tosiaan lisätään vähän jokaiseen lauseeseen noita ylistyssanoja, ja ne sanotaan sellaisella (teko)pirteällä äänensävyllä ihan luonnostaan. Toinen yleinen reaktio on sään päivittely, sanotaan tyyliin "No täällä taitaakin olla vähän lämpimämpää kuin Suomessa, hehheh". Eli säästä puhutaan täälläkin paljon tuntemattomien kesken. Kolmanneksi yleisin reaktio on ehkä hieman yllättävästi se, että kysytään asuinko Suomessa Helsingissä. Toisin sanoen nämä ihmiset täällä tuntuvat hyvin tietävän, että Suomen pääkaupunki on nimeltään Helsinki. Mutta sitten jos vähän pidempään juttelee, niin usein paljastuu, ettei oikein tiedetä missä päin Eurooppaa Suomi sijaitsee. Sen sijaan Ruotsin tietää kaikki, ja onkin helppoa selittää olevansa "siitä Ruotsin naapurista". Täällä on myös muidenkin kuin Ikean ruokalistalla ruotsalaisia lihapullia ja kaupassa myydään ruotsalaisia kaloja eli kalakarkkeja, Suomesta ei ole mitään vastaavia nimikkotuotteita, paitsi tietenkin Finlandia Vodka! Mutta tuo, ettei Suomea osata sijoittaa Euroopan kartalle, on minusta kuitenkin aika inhimillistä, jos itse mietin, osasinko Suomessa asuessani sijoittaa esimerkiksi Utahin osavaltiota USA:n kartalle, niin enpä olisi osannut.
Tässä loistavan videon muodossa toinen esimerkki siitä, miten amerikkalaiset kuulevat meidät. Kieltämättä tuon Jimmy Kimmelin maaliskuisen lähetyksen jälkeen on tullut itsekin kiinnitettyä huomiota siihen, että vastaa hieman monisanaisemmin kysymyksiin...
Vaikka maantieteellisesti Suomea ei tunnetakaan, jonkinlainen käsitys Suomesta silti on. Useimmiten se taitaa olla se, että olemme hiljaista syrjäseutujen kansaa. Täällä tunnetaan ihan yleisesti se introverttivitsi suomalaisista: "Mistä tietää, että suomalainen pitää sinusta? Hän tuijottaa sinun kenkiäsi eikä omiaan." Juttelin muutama kuukausi sitten tytön kanssa, joka oli ollut lomamatkalla Turun saaristossa. Hän sanoi pitäneensä Suomesta, mutta päivitteli sitä, miten missään ei ollut ketään tai mitään. Paikallisten keskuudessa ollaan kuitenkin tosi vaikuttuneita siitä, miten hyvin suomalaiset osaavat englantia. Täällä kun vierasta kieltä ei ole pakko opiskella, niin ei tietysti ihmekään. Paikalliset ovat hämmästyneitä englannin taidoista, mutta samalla vähän hämillään siitä, miten painottomasti ja monotonisesti sen äännämme. Äänenpainot nimittäin kertovat siitä fiiliksestä. Viimeksi tänään kysyin Timolta millä äänensävyllä oli saanut eräältä toimittajalta palautteen "that worked out just fine", oliko se sellainen "no, se meni ihan hyvin" vai innostuneempi "sehän meni ihan hyvin". Tuolla painotuksella kun on tosi suuri merkitys. Itse asiassa itse koenkin kaikista raskaimmaksi näiden paikallisten kanssa viettäessä aikaa juuri sen, että jaksan koko ajan viestittää myös äänenpainollani, mitä tarkoitan ja millä fiiliksellä asian sanon. Siksi meitä pidetäänkin ehkä hieman tylyinä ja tympeinä, myös tietysti sen takia, että emme osaa käyttää vielä tarpeeksi kaikkia hehkutussanoja. Mutta jos jotain vinkkiä haluaisin sanoa englanninopetukselle Suomessa, niin sen, että puhukaa enemmän ja harjoitelkaa vähemmän kielioppia. Nämä natiivit täällä nimittäin tekevät aivan koko ajan esimerkiksi aikamuotovirheitä ja kirjoittavat mitä sattuu. Silti he ymmärtävät mitä sanot, vaikka aikamuoto tai sijamuoto olisi väärin. Ääntämystäkään ei niin paljon korjata, kuin mitä olin kuvitellut, ulkomaalaiselle annetaan paljon anteeksi.
Toinen mistä Suomi tunnetaan, on koulumenestys. Tiedetään, että meillä on ensiluokkainen koulutussysteemi ja menestys sen mukainen. Itse asiassa saimme aiheesta varsinaisen luennon eräältä paikalliselta, joka oli tietoinen asiasta. Oli myös ottanut selvää käsiaseiden määrästä verrattuna kouluampumisien määrään. Kyseinen tyyppi oli autokauppias (vieläpä melko stereotyyppinen sellainen), joten kontrasti ulkonäön ja juttujen välillä ei olisi voinut olla suurempi. Mutta - hyvä Suomi!! Myös menestys jääkiekossa tunnetaan sekä suomalaiset NHL-pelaajat ja F1-kuskit, siis heidän keskuudessa, jotka lajeja seuraa.
Tähän vielä tämä klassikkopätkä Conan O'Brienin parin vuoden takaisesta Suomi-hehkutuksesta (vitsailusta):
Mitään sellaisia Suomessa kävelee jääkarhuja kaduilla -tyyppisiä väittämiä emme Suomesta ole kuulleet. Räikein kuulemani ihmettely oli se, että Suomessa on yliopistoja. Tämä tuli paikalliselta yliopisto-opiskelijalta, ja pisti hieman hymyilyttämään. Suomesta ollaan kiinnostuneita, ja kulttuurista kysellään lisäkysymyksiä. Tässä on joutunut oma muistikin koetukselle, sillä kaksi asiaa, josta kysellään eniten sään lisäksi on Suomen historia ja etenkin aika Venäjän vallan alla sekä Suomen evankelis-luterilaisuus. Etenkin tuon jälkimmäisen kohdalla on kyllä asiaan liittyvä sanasto ihan hukassa!
Vaikka mitään negatiivisia reaktioita koskien Suomea emme ole kohdanneet, olemme saaneet myös hieman epäisäinmaallisia reaktioita. Kun kerromme olevamme Suomesta, ensimmäinen kysymys kuuluu, miksi ihmeessä olemme lähteneet turvallisesta Suomesta pois. Joten Suomi myös tunnetaan hyvänä ja turvallisena paikkana elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti