Synttäreitä viettämässä Carmelissa

Viime perjantaina suuntasimme viettämään jo hieman etukäteen minun sunnuntaisia synttäreitä. Täydellinen paikka synttäreiden vietolle oli Carmelin pikkukaupunki Montereyn eteläpuolella Tyynen valtameren rannalla.

Oli miten kylmä tahansa, kalifornialaisella rannalla näkee surffareita...

Carmel on idyllinen pikkukaupunki meren rannalla. Sinänsä se ei eroa muista vastaavista pikkukaupungeista paitsi siinä, että se on kesäisin täynnä turisteja, ja turismin ympärille on kaupunkiin rakennettu kaikenlaista kuppilaa ja kauppaa. Kaupungilla on myös muutamia mielenkiintoisia sääntöjä: mm. korkokengissäliikkumiskielto sekä neonvärien käyttökielto. Kaupunki on myös kieltänyt isojen hotelliketjujen näkyvyyden katukuvassa, joten suurin osa majoituksesta järjestyykin pienissä idyllisissä (lue: superkalliissa) majataloissa. Liikennevaloja kaupungissa ei juuri näkynyt, mikä tietysti tarkoitti sitä, että siellä oli useita neljän tai viiden suunnan stop-risteyksiä. Kun näihin risteyksiin tulee kaikki autot samaan aikaa ja välissä suikkailevat jalankulkijat, on liikennekaaos taattu!

Meidän agendalla ei ollut oikeastaan muuta kuin käppäillä kaupungissa, syödä hyvin ja katsoa auringonlaskua meren äärellä. Koska Carmelissa on hinnoissa hieman turismilisää, tyydyimme vain ikkunashoppailemaan, mm. "halpoja" asuntoja.

Tästä halpa kolmen makuuhuoneen asunto vajaalla 860 tuhannella dollarilla!

Vodkapastakastiketta..?

Bongasimme myös muutamia sadunomaisia taloja...

Meidän majatalon ruotsalainen (!) vastaanottovirkailija suositteli meille ruokapaikaksi ravintolaa nimeltään Flying Fish Grill. Paikka on japanilaisten omistama, ja japanilaisuus näkyy ravintolan sisustuksessa, ruoan esillepanossa ja makumaailmassa, vaikka ruoat sinänsä ovat melko amerikkalisia. Täytyy sanoa, että aivan nappiin meni valinta! Hauskoja hetkiä koettiin, kun tilasimme alkuruoaksi annoksen nimeltä "artisokka" lukematta kovinkaan tarkasti kuvausta. Meidän ilmeet oli varmaan näkemisen arvoisia, kun pöytään tuotiin kokonainen latva-artisokka ja pari dippikulhoa. Meillä ei ollut hajuakaan, kuinka se oli tarkoitus syödä! Onneksi tarjoilijalla oli tilannetajua, ja hän opasti (artisokka oli keitetty, joten lehdet irtosivat tyvestään vetämällä, ja tyven pää oli se syötävä osa).

Suosittelemme lämpimästi tätä ravintolaa!

Meidän majatalo Pink Pickle Inn sijaitsi Carmel Highlandseillä suoraan 1-tien yläpuolella. Nimenomaan yläpuolella, sillä se sijaitsi vuorenrinteellä, ja maisemat merelle oli tietysti sen mukaiset. Parasta koko reissussa oli ehdottomasti istua parvekkeella ihmettelemässä pimenevää iltaa. Toinen ihan huippujuttu oli huoneistossa ollut takka, jota oli tietty pakko testata.

Näkymä meidän parvekkeelta, osa 1

Näkymä meidän parvekkeelta, osa 2

Kuvassa amerikkalainen polttopuuratkaisu. Tollanen kilon mötikkä jotain biomateriaalia heitettiin papereineen päivineen takkaan, ja se paloi 3 tuntia. Siinä oli myös ominaisuutena tulenritinä-ääni! Voi näitä amerikkalaisia...

Täkäläinen polttopuupussi. Sytytysohjeetkin oli sitä luokkaa, ettei hommassa voinut mokata!

Jo tuolloin illalla oli kyllä niin Suomi-fiilis, kun värjötteli partsilla vilttien kanssa. Paitsi että täällä ei ole mitään hyttysiä, onneksi. Vielä enemmän Suomi-fiilistä saatiin seuraavana aamuna, kun käytiin syömässä aamupalat ulkoterassilla (!) kylmänkosteassa noin 15 asteen lämpötilassa. Meidän oli tarkoitus viettää päivä Point Lobosin luonnonpuistossa, mutta koska ilma oli niin harmaa ja pikkasen sadettakin tihkutti, päätimme jättää luonnonpuiston toiseen kertaan ja ottaa suunnan kotiin. Parastahan tässä oli, että olimme vain noin puolentoista tunnin päässä kotoa, joten paikkaan on helppo tulla uudestaan.

Koska kotiin päästiin niin nopeasti ja sää kotona oli mitä mainion, ajelimme Skyline bulevardille tekemään lyhyehkön haikin Skyline Ridgen luonnonpuistoon. Kun näki nämä maisemat, ei paljon harmittanut, että aamun luonnonpuisto meni sivu suun.

Tuolla niityllä oli tuollainen eritysvaroitus kalkkarokäärmeistä. No, mitään käärmeitä ei onneksi ei nähty, mutta senkin edestä harmittomia pikkuliskoja vilisti jalkojen juuressa... olipa kylmät hermot tarpeen!

P.S. Tosiaan, tuli nyt 30 vuotta täyteen. Mutta mitään ikäkriisiä ei ole tiedossa, nimittäin vasta viikko sitten kysyttiin ravintolan terassilla paperit, jes!