Ei vaan oikeasti helpotus. Tänne blogin puolelle ei ole tullut kirjoitettua kaikista käänteistä Porschen kanssa, mutta tuo kävi meille pidemmän päälle liian kalliiksi, joten oli vain hyvä saada se myytyä pois.
No, eipä se tullut yllätyksenä, että vanha auto käy kalliksi. Joten ilman aikaisempaa auton omistamistakin tiedettiin, että autoa todennäköisesti joutuu käyttämään korjaamolla kerran jos toisenkin. Mutta kun korjauksia joutuu puolessa vuodessa tekemään noin auton ostohinnan verran, alkaa olla fiksumpaa myydä auto pois, oli se sitten miten kiva tahansa. Osa ilmeentyneistä vioista oli Porschen tyyppivikoja, osa ihan sairaan huonoa tuuria. Ilmaöljyerottimen suodattimen vaihtoa, laturin vaihtoa, bensapumpun vaihtoa ja bensapumpun irronneen letkun kiinnitystä...muun muassa. Sekä kymmeniä tunteja googlen parissa ja korjaajien autojargonia kuunnellen. Kaksi kertaa olemme joutuneet hinauttamaan auton korjaamolle, muilla kerroilla on korjaamolle päästy onneksi ihan omin voimin.
Noiden useiden korjaamokäyntienkään jälkeen emme voineet enää oikein luottaa Porscheen. Etenkään täällä, missä kaikki siisteimmät haikkimaastot on syrjässä vuorilla pitkän ajomatkan päässä. Autoperheeseemme liittyikin huhtikuussa vuoden vanha Audi A4. Hetken aikaa meillä siis oli pihassa kaksi autoa. Ja jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että meillä on ensi kesänä kaksi autoa, olisin nauraa räkättänyt päälle. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että jos tutustuu amerikkalaiseen infrastruktuuriin, alkaa auton omistaminen kiinnostaa, oli se miten turhanpäiväistä tahansa.
Viimeinen niitti minulle tuli Porschen kanssa, kun se toukokuussa hajosi ajaessani sitä. Vaikka tilanteesta selvittiinkin säikähdyksellä (ei onneksi hajonut minnekään moottoritielle!!!), ja auto tuli korjauksella kuntoon, en kokemuksesta traumatisoituneena enää suostunut ajamaan sillä metriäkään. Joten auto jäi meillä joksikin aikaa pihalle käyttämättömänä.
Aloimme myymään sitä kyllä heti, mutta pian ilmeni, ettei meillä ole myynnissä tarvittavaa omistussuhteen osoittavaa ns. title-paperia. Meidän olisi pitänyt saada se auton oston yhteydessä hallinnoivalta viranomaiselta eli DMV:ltä, mutta emme sitä koskaan saaneet, emmekä kyseistä paperia osanneet kaivatakaan ennen kuin vasta nyt. Kyseinen paperi kun ilmeisesti eroaa kuitenkin rekisteriotteesta, vaikka sama informaatio molemmissa taitaa kuitenkin olla. Paperin voi kyllä saada jälkikäteenkin, mutta se tarkoittaa tuskaisia jonotustunteja aina niin ihanassa DMV:n konttorissa sekä käsittämätöntä 6-8 viikon käsittelyaikaa.
Joten siirryimme plan B:hen, eli myimme auton autodiilerille, joka voi itse hommata tuon title:n. Autokaupalle myynnissä oli myös se etu, että se vapauttaa meidät 90 päivän vastuusta myynnin jälkeen, joka olisi olemassa yksityiselle henkilölle myynnin jälkeen. Autodiilerille myyntiä puolsi myös se seikka, ettei myynnin yhteydessä myytävän auton tarvinnut läpäistä päästö- eli SMOG -testiä, mitä meidän Porschemme ei jatkuvien suodatinongelmien takia olisi todennäköisesti läpäissyt ilman korjauksia. Miinuksena tietysti se, ettei autodiilerit maksa autosta niin hyvin kuin yksityiset.
Sopivia ostajaehdokkaita löytyikin heti, sillä kesä on avoautojen myynnin kulta-aikaa. Kävimme viime viikolla arvioituttamassa autoa San Franciscon lähellä sijaitsevassa liikkeessä. Arvio kesti ehkä vartin: työntekijä tsekkasi auton ulkoisesti ja käynnisti sen sekä kävi sen jälkeen tietokoneella katsomassa senhetkisen markkinatilanteen. Hinta-arvioksi tuli ihan kelvollinen summa, ainakin yli puolet sen ostohinnasta, mikä oli tietysti ihan positiivista... Timo kuitenkin kävi vielä seuraavana päivänä näyttämässä autoa tuossa lähellä autodiilerillä ja sillä kertaa arviointi oli paljon perusteellisempi: he kävivät mekaanikon kanssa ajamassa autolla, jonka jälkeen mekaanikko tutki sitä noin puolen tunnin ajan. Tuomio oli, että siihen pitäisi tehdä yhdeksän tonnin (!!!) edestä remppaa, ja ostohinta noin kaksi tonnia vähemmän kuin edellispäivän arvio.
Tuomiosta hieman järkyttyneenä lähdimmekin heti seuraavana päivänä myymään autoa ensimmäiselle autodiilerille (ostotarjous kun oli voimassa vain 3 vrk). Papereita allekirjoittaessa yritimme vielä vaivihkaa tiedustella, että olemmehan vapautettuja vastuusta, vaikka Porsche hajoaisi lopullisesti seuravan kerran sitä käynnistettäessä. Tässä kun on vielä se juju, että vaikka nimet on paperissa, niin rahoja autosta emme saa ennen kuin autodiileri on hommannut sen title-paperin, eli noin 6 viikon päästä. Mutta kyllä, todellakin olemme vapaita vastuusta tässäkin tilanteessa. Nyt vain toivomme että shekki (kyllä!) kolahtaa 6 viikon päästä postiluukusta...
Tietenkin on hieman huono omatunto siitä, että myi jollekin seuraavalle hajoamisherkän auton riesaksi. Sillä vaikka nuo diilerit tietävät mitä korjauksia autoon olisi tehtävä, heidän ei ole mitään velvollisuuksia niitä tehdä ennen myyntiä. Käytetyt autot myydäänkin täällä "as is"-statuksella eli siinä kunnossa kun ovat. Jos Suomessa auto myydään sellaisenaan, voi luottaa, että se on läpäissyt katsastuksen ainakin vuosi sitten. Täällä kun mitään tuollaisia vuosittaisia katsastuksia ei ole, voi myynnissä olla jos jonkinlaista räppänää. Täytyy siis itse osata tutkia autoa riittävän hyvin, jotta uskaltaa ostaa sen. Meillä tuota taitoa ei vuosi sitten ollut, eikä kyllä ymmärrystäkään, ettei täällä autoja katsastella. Toki lieventävänä asianhaarana voidaan sanoa, että amerikkalaiset vaihtavat autoaan usein, eikä markkinoilla todennäköisesti liiku niin paljon noin vanhaa autokalustoa. Ja tuollainen Porschen kaltainen auto todennäköisesti päätyy seuraavalle kivaksi kesäautoksi, joten sen kunnolla ei olekaan ehkä niin väliä. Mutta olkaamme varoittava esimerkki tuleville.
Ja montaa kokemusta rikkaampi. Olisimme jääneet paitsi monesta amerikkalaisesta (auto)kulttuurisesta kokemuksesta ilman Porschea ja sitä seurannutta Audin ostoa. Välillä on ollut noiden korjaajien kanssa kyllä suoraan sanoen kusetuksen maku suussa, kun sama vika toistuu kuukauden välein. Salaliittoteorioita on myös hiottu etenkin minun päässäni :). Että vaikka loppupeleissä hyvä maku jäikin suuhun, olemme silti helpottuneita, jos enää ei tarvitse olla yhteydessä kyseisiin korjaajiin.
Ikävä on silti Porschea, sillä oli NIIN hyvä ajaa! Ja edelleenkin, kuka muu voi sanoa suorittaneensa ajokokeen Porschella, haha!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti