Yosemite National Park

Meillä on ollut viimeiset kaksi viikkoa täällä Campbellin residenssissä hulinaa, sillä saimme Suomesta peräti kahdet vieraat! Nyt kun viimeisimmät vieraat on saateltu takasin Suomen koneeseen, on aika purkaa kokemus- ja kuvasaldoa tänne blogiinkin, sillä kaikkea huippumahtavaa on taas tullut koettua!

Meidän "Missä Amerikassa on ehdottomasti käytävä" -listan kärkipäässä on jo alusta asti ollut kansallispuisto Yosemite. Emme kuitenkaan lähteneet käymään siellä talvikautena, koska silloin autoon on varattava lumiketjut, ja koska Porschen luotettavuus viime talvena oli vähän niin ja näin. Nyt kesäkauden koittaessa huolestuneina googlailimme majoitusvaihtoehtoja, jotka puistossa myivät eioota koko kesälle. Onneksi fiksut vieraamme keksivät, että voimme majottautua puiston ulkopuolella lyhyen ajomatkan päässä sijaitsevassa Oakhurstin kaupungissa. Tuosta kaupungista ei ole kovin paljon kerrottavaa, muuta kuin että sen näppärä sijainti tekee siitä suositeltavan yöpymispaikan.

Matkaan lähdimme perjantaina aamukuudelta. Päätimme nimenomaan ajoittaa vierailumme arkipäivään, sillä google kertoi puiston olevan viikonloppuisin turistien lisäksi myös paikallisten suosiossa, eli melkoisen täynnä ihmisiä. Taktiikka osoittautui oikeaksi, sillä kun pääsimme puiston porteille kymmenen maissa, oli jonossa vain alle kymmenen autoa (Yelpin mukaan viikonloppuisin sisään on joutunut jonottamaan kaksikin tuntia). Autokohtaisella kahdenkympin sisäänpääsymaksulla puistoon pääsee viikon ajan rajattomasti, vaikka valitettavasti jonottamaan taitaa silti joutua joka kerran.

Kohti Yosemitea!

Sain noiden kahden viikon aikana lisänimen "matkanjärjestäjä", koska olin etukäteen suunnitellut vieraiden päänmenoksi kaikenlaista. Suunnittelu olikin paikallaan, sillä meillä oli käytettävänä Yosemitessa noin puolitoista päivää, joten kaikkea ei ehdittäisi näkemään millään. Suunnitelma tehtiin tämän artikkelin pohjalta sekä lukemalla Yelpistä muiden vinkkejä ja kokemuksia.

Yosemite on valtavan iso puisto, mutta suosituimmat "turistikohteet" sijoittuvat Yosemite Valleyn eli laakson ympärille. Puistossa liikutaan laakson ulkopuolella autolla, ja autolla pääsee sekä näköalapaikoille että haikkireittien alkupisteelle. Ajatus kansallispuistossa autoilusta tuntui aluksi jotenkin järjenvastaiselta, koska jotenkin suomalaisittain on tottunut toisenlaiseen. Mutta täytyy myöntää näin jälkikäteen, että tuossa autolla ajossa oli järkeä, koska muuten ei puistoa olisi millään nähnyt noin kattavasti tuossa ajassa. Taktiikkamme olikin, että ensin käymme autolla katsomassa kohteet kaukaa, ja sitten jätämme auton laaksoon parkkiin ja jatkamme julkisilla ja jalkaisin kohteisiin.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Tunnel View. Näköalatasanteelta näki laakson ja sitä ympäröivät vuoret. Jos jo ajomatkalla sai tuntua, millaisissa maisemissa sitä ollaan, oli viimeistään tässä kohtaa maisemat aivan päräyttäviä.

Tunnel View -näköalapaikalta

Näköalapaikalla oli myös näitä informatiivisia tauluja...

Näimme Yosemitessä valtavan paljon lähes kesyjä oravia. Tää oli hauska, kun istuskeli näköalapaikalla ihailemassa maisemia

Tunnel View'stä matka jatkui Glacier Pointiin. Tänne oli noin tunnin ajomatka mutkittelevaa pikkutietä. Ironista kyllä, mutta missään muualla Kaliforniassa eivät tiet ole olleet niin hyvässä kunnossa kuin Yosemitessä! Juuri ennen Glacier Pointia pysähdyimme Washburn Point -nimiselle näköalapaikalle. Sieltä näkymät oli lähes samat kuin Glacierissa, mutta paikassa oli vähemmän väkeä: suosittelemmekin katsomaan maisemat Washburnista, mikäli Glacierissa ei ole enää vapaita parkkipaikkoja. Toki Glacierissa on mm. vessat ja kahvila, jos sellaisille on tarvetta...

Half Dome

Infotaulusta pystyi tarkastamaan kuka on kuka

Lunta Kaliforniassa!

Sekä Washburnista että Glacierista näki vuorenhuiput edestäpäin. Kameran zoomilla (tai kiikareilla, jos sellaiset olisi ollut mukana) pystyi näkemään muutaman vuoren huipulla lunta. Näimme myös laaksoon laskevan vesiputouksen. Aikamme sitä tuijotellessa näimme jotakin liikettä vesiputouksen huipulla. Liike paljastui ihmisiksi, ja jotain vitsailimme siinä, että olisipa siistiä päästä itsekin käymään tuolla. No, vähänpä tuossa vaiheessa tiedettiin, mitä päivä tuo tullessaan...

Glacierista ajoimme takaisin laaksoon, ja juuri ennen laaksoa pysähdyimme katsomaan Bridalveil Fallseja, eli suomenettuna morsiushuntuvesiputouksia. Putousten nimi tulee muodosta, jolla vesi/vesihöyry laskeutuu kallionkielekkeeltä alas tuulen ja pinnanmuotojen vaikutuksesta. Kuvat ei tee näillekään maisemille oikeutta...

Bridalveil Fall

Putousten jälkeen ajoimme laaksoon ja parkkeerasimme auton yhdelle lukuisista parkkialueista. Yosemite Valleyn alueella kulkee ilmainen shuttle-bussi, jolla pääsee eri nähtävyyksille, ravintoloihin ja majoituspaikkoihin. Bussi osoittautui ihan näppäräksi kulkuvälineeksi. Niin uusavutonta homma ei kuitenkaan ollut, että bussilla pääsisi suoraan nähtävyyksille, vaan pysäkeiltä oli noin kilometrin kävelymatka kohteisiin. Toisaalta pysäkinvälejä pystyi myös kävelemään tai vuokraamaan sitä varten pyörän, joten liikkuminen oli tehty helpoksi.

Laaksoa

Kävelyreitin varrelta

Alueella oli useita varoitustekstejä karhujen varalta. Mitään ruokaa ei saanut jättää pimeällä autoon, koska...

... saattaa käydä näin!

Skippasimme ajanpuutteen vuoksi kaikki Yosemitestä kertovat näyttelyt ym. ja otimme bussin Mirror Lakelle vievälle pysäkille. Mirror-järvi osoittautui pienoiseksi pettymykseksi. Voi olla että tämän lähes olemattoman järven mitäänsanomattomuus johtui Kalifornian kuivuudesta tai sitten meistä... Mutta hyvä niin, nimittäin tässä vaiheessa kello oli noin viisi iltapäivällä, ja meille jäi vielä aikaa yhteen kohteeseen ennen pimeän tuloa. Katsoimme kartasta, että lähellä on Vernal Fall -vesiputous, jonne päätimme lähteä kävelemään.

Mirror Lake

Tässä huvittava teksti... etsi kuvasta jyrkkä mäki... ei ole.

Meitä vastassa olikin kyltti, jossa oli tarjolla eripituisia haikkeja. Laskimme jäljellä olevan ajan mukaan, että aika riittäisi hyvin kävellä Vernal-vesiputouksia ihailemaan, mahdollisesti voimien mukaan myös vesiputousten "päälle" kiipeämiseen. Tuo 2,4 kilometrin kävely ei ole mikään paha nakki, mutta kun korkeuseroa alku- ja loppupisteen välillä on aika tasan 300 metriä, niin onhan siinä kapuamista, vielä kun lämpötila on jotain 25 ja 30 asteen välissä. Varsinkin aivan lopussa vesiputousten päälle kiivetessä hiki virtasi, mutta maisemat oli aivan upeat. Vieraamme laskivat, että aivan lopussa oli noin 700 kiviporrasta kiivettävänä...

Haikkivaihtoehtoja.. valitsimme toisiksi ylimmän

Määränpää eli tuo ylätasanne häämöttää jo...

Mutta sitä ennen pari porrasta...

eli noin 700...

Huipulla oli tietysti huippufiilis! Ja oikeasti vasta tuonne kiivettäessä tajuttiin (tai minä tajusin) että kyseessä on juurikin se sama tasanne, mikä nähtiin sieltä Glacierista. Oli aika huikea fiilis, kun tajusi, että ollaan matkalla sinne samaan pisteeseen, jonka näki aamulla sieltä kaukaa korkeuksista...

Perillä!

Tuo polku olisi vielä jatkunut Nevada Fallseille, mutta ajanpuutteen ja tässä vaiheessa jo vähäisten eväiden takia se jäi nyt valloittamatta.. Joten reippailimme takaisin alas ja otimme bussin parkkipaikalle. Parkkipaikalta ajoimme hotelliin, jossa ei tarvinnut paljon unta houkutella tälläisen mahtavan superpäivän jälkeen...

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen suuntasimme takaisin Yosemiteen, tällä kertaa eteläisestä portista. Suunnitelmanamme oli käydä katsomassa puiston eteläisimmässä osassa oleva sequoia-puita kasvava Mariposa Grove. Vaikka olimme heti aamusta liikkellä, parkkipaikalla olevien autojen määrästä pystyimme päättelemään, miten suosittu Yosemite on viikonloppuisin. Samalla olimme tyytyväisiä siitä, että olimme käyneet katsomassa suosituimmat kohteet jo edellisenä päivänä...

Puiden poikamies

Sori tyypit, jouduitte mun kuvaan. Suosittu poseerauspaikka siis.

Mariposa Grovessa kasvaa sequoia-superpuita. Meillä täällä pohjois-Kaliforniassa kasvaa vain näitä toisia superpuita, punapuita, joten oli kiva nähdä näitä sequoia-puitakin. Ja olihan ne isoja ja vaikuttavia! Mutta itse puisto oli ehkä vähän liian turistirysä omaan makuumme, ja lähinnä isot ihmismassat ärsyttivät täällä. Ja se, että kaikki siistit isot puut oli aidattu, koska...

Puita on kiva halata!

Porukkamme taisi olla vielä edellisestä superpäivästä hieman uupunut, mutta tuollainen parin mailin kävely toimi hyvin palauttavana lenkkinä ennen kotimatkaa.

Yosemitestä jäi sellainen fiilis, että tuli kattavasti nähtyä kaikkea, mutta silti jäi nähtävää seuraavaan kertaan. Koska matka tuonne ei ole tuon pidempi (noin neljä tuntia) tulemme aivan varmasti vierailemaan puistossa vielä uudestaan!

Kiitos matkaseuralaisillemme A&A:lle loistavasta seurasta!


P.S. Olemme vältelleet Yosemitesta puhumista paikallisten kanssa, koska emme yksinkertaisesti osaa lausua sanaa oikein! Se ei tosiaankaan lausuta niin kuin kuvittelisi, vai lausuisitko sinä sen näin?