#ReilutBlogit-kampanja

Emmi haastoi minut miettimään kestävää ja eettistä matkailua ja sen merkitystä elämässäni. Ajankohta on hyvä tälle pohdinnalle, koska ylihuomenna lennämme Havaijille. Tämä kampanja sai alkunsa Tjäreborgin julkaistua kuvan oppaastaan huumatun tiikerin kainalossa. Keskustelu lähti leviämään ja syntyi ReilutBlogit-kampanja. Lisää voitte lukea esimerkiksi http://tarinoitamaailmalta.com/kestava-matkailu-kenen-vastuu/ (alla oleva kuva lainattu ko. blogista)

Kampanjaohjeet ovat seuraavat:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

1. Kestävillä ja eettisillä valinnoilla on aika kokonaisvaltainen rooli elämässäni. Olen ollut pian 17 vuotta kasvissyöjä, yli puolet elämästäni. Syön tosin toisinaan kalaa, helpottaakseni sukulaisten ruokatarjoiluja ja voidakseni syödä Timon kanssa samaa ruokaa. Syyt 14-vuotiaana kasvissyöjäksi ryhtymiselle oli hyvinkin eettiset, mutta nykyään kasvissyönti on elämäntapa, ja lihansyöntiä ei millään lailla kaipaa. Kulutan myös mahdollisimman vähän: vaatteeni mahtuisivat helposti kahteen jätesäkkiin ja minulla on yhä käytössä vaatteita 10 vuoden takaa. Vatvon pari kuukautta, onko ekologisesti kestämätöntä ostaa uudet lenkkarit kun vanhat eivät ole vielä aivan puhkikuluneet. Olen mestari käyttämään jääkaapista jämät pois, koska en halua heittää mitään ruokaa roskiin. Itse asiassa minulle on tässä elämän myötä kertynyt käyttön aika monta kikkakolmosta esimerkiksi siitä miten saa shampoopullosta käytettyä ihan jämätkin, ja olenkin vakavasti harkinnut perustavani jonkun ekovinkkiblogin (en ole kuitenkaan jaksanut tehdä sitä). Shoppailen lähinnä nettikirppareilla/huutiksessa (Suomessa), enkä tiedä mitään niin siistiä, kun sen että puolen vuoden etsimisen jälkeen hakuvahti ilmoittaa viimein, että pitkään haaveilemat verhot löytyvät käytettyinä. 

Ei myöskään ole mitenkään sattumaa että olemme asettautuneet täällä autoilun luvatussa maassa asumaan paikkaan, jossa pääsen kävellen ruokakauppaan, kirjastoon, postiin, lääkäriin, liikuntaharrastuksiin ja mikä tärkeintä - lähijunaan. Henkilökohtaisessa kauhuskenaariossani meidän pitäisi omistaa kaksi autoa, ja siksi en voisi Suomessa kuvitella asuvani paikassa, missä ei ole toimivaa julkista liikennettä.  Olen koulutukseltani FM ympäristötieteistä. Olen vähän liiankin tietoinen maapallon ympäristösuojelullisesta tilasta ja olen sairastunut monien ympäristönsuojelijoiden tavoin vähän sellaiseen maailmantuskaan, haha. Olen myös aika huumorista elävä ihminen ja vitsailen juuri näistä minun kuukausien lenkkarimietinnöistä, enkä pahoita mieltäni, jos muut tekee samoin, tiedostan hyvin oman ironisuuteni.

Olen siis enemmän ympäristön- ja luonnonsuojelija kuin eläintensuojelija. Mutta koska nämä kulkevat niin käsi kädessä, käyköön tämä ympäristönsuojelu tähän teemaksi. Suurin syntini on rakas harrastukseni matkustelu. Matkusteluun liittyy lentäminen, joka ovat pahimpia ympäristöpäästöjen lähteitä. Tänä Amerikan puolitoistavuotisena olen lentänyt ehkäpä jopa enemmän kuin koko aiemman elämäni aikana. Ainut lohtu, millä olen pystynyt perustelemaan toimintaani on se, että elän muuten niin vähän kuluttaen, ja Suomeen palattua nämä matkat väkisinkin vähenevät. Luulen että tämä oma maailmantuskani on ohjannut matkakohdevalintojani ja olen säästynyt pahimmilta eettisiltä rikoksilta mitä tulee eläinten kohteluun. Luulen, että syy miksi esimerkiksi Thaimaa ei kiinnosta matkakohteena liittyy siihen, että näen siellä vain esimerkiksi turistien pilalle tallaamat koralliriutat tai juuri nämä turistien viihdyttämiseksi huumatut tiikerit, enkä osaisi Thaimaan lomalla siksi täysin rentoutua. Luultavasti en viihtynyt Las Vegasissa siksi, että en pysty unohtamaan sitä, että se on rakennettu aavikolle tuhlaten luonnonvaroja ihmisen viihdyttämisen tähden. Samasta syystä esimerkiksi Dubai ei kiinnosta. En siis osaa oikein lomailla näistä periaatteistani, vaikka välillä se todellakin tulisi tarpeeseen. 

2. Olen viimeisen vuoden aikana vieraillut kahdessa eläintarhassa ja yhdessä akvaariossa. Näitä ennen olen luultavasti käynyt eläintarhassa viimeksi lapsena. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä miten kyseisissä eläintarhoissa on panostettu eläinten viihdyttämiseen (virikkeisiin) ja hyvinvointiin siten, ettei häkkejä tarvitse ollenkaan. Olen kirjoittanut Oaklandin eläintarhasta tässä. Olen myös käynyt Monterey Bay Aquariumissa tuossa parin tunnin ajomatkan päässä (josta nämä tämän postauksen kuvatkin ovat). Kyseinen akvaario on monesti äänestetty Amerikan parhaaksi akvaarioksi, myös eettisimmin toimivaksi. Valtavan isot tilat merenelävillä siellä olikin. Itselläni ainoastaan pingviinien kohdalla tuli vähän surku, tässä kuvassa pingviini yrittää räpiköidä lasin läpi:

Tuo Monterey Bay Aquariumilla on monia suojeluohjelmia, jotka ulottuu akvaarion ulkopuolelle. Yksi noista on Seafood Watch, jonka tarkoitus on kertoa kuluttajille mitä kalalajeja on kestävää syödä opaslehtisen avulla. Minulla on tuo opaslehtinen sekä myös applikaatio puhelimessani (ilmainen sovelluskaupassa), ja se kertoo kalalajien lisäksi myös mitkä ravintolat ovat ok. Tuosta on ollut oikeasti hyötyä, sillä eräässä sushipaikassa tarjottiin yellowfin tunaa, joka on siellä "avoid"-listalla, joten jätimme tilaamatta. Vinkkinä muille Amerikan ulkosuomalaisille, että opaslehtisen voi ladata osavaltion mukaan täältä.

Seafood Watch -applikaatio (ilmainen)

Delfinaarioihin tai SeaWorld-teemapuistoihin en menisi. Ei tarvitse edes alan koulutusta tajutakseen, että ison älykkään ja sosiaalisen eläimen telkäminen häkkiin vain ihmisen viihdyttämisen tähden ei ole oikein. Jos vielä epäilette, katsokaa Blackfish-dokumenttielokuva (löytyy ainakin USA:n Netflixistä, Suomesta en tiedä). Noita valaita ja delfiinejä ei ole mitenkään mahdoton nähdä maailman merillä, joten en siksikään ihan ymmärrä noissa puistoissa käyntiä...

3. Haastan mukaan kolme Amerikan ulkosuomalaista, joiden tiedän matkustavan paljonkin. Haaste lähtee Pohjois-Karoliinaan Leenalle, Chicagoon Katjalle sekä tuohon kymmenen mailin päähän Hannalle. Tietysti muutkin saavat osallistua hyvän asian puolesta kommenttiboksissa tai omassa blogissaan!