Havaintoja Helsingistä

Terveisiä VR:ltä. Olen matkalla vanhempieni luo, ja koska junassahan netti toimii kuin unelma (eli pätkii koko ajan) ajattelin käyttää ajan hyödyksi ja raportoida tuoreimmat havaintoni Helsingistä, jossa vietin muutaman päivän.

Ensinnäkin: Aurinko! Toimme auringon mukanamme Kaliforniasta, sillä tällä viikolla on paistanut aurinko taivaan täydeltä useampanakin päivänä. Siten Helsinki on kyllä todellakin näyttänyt parhaat puolensa. Auringonpaiste on myös auttanut jet lagin selättämisessä, vaikka viikolla on tullut useampanakin aamuna herättyä kello 4:35. Mystistä kyllä, aina tuo sama aika.

Muuten tuntuu, että sopeutuminen Helsinkiin tapahtui erittäin helposti. Meni päivä, ja tuntui että ikinä ei ole poissa ollutkaan. Mitään kulttuurishokkia ei tullut (näiden havaintojen lisäksi). Ehkä tuohon vaikutti se, että tämä viikko Suomessa oli minullekin kovin arkinen, koska tein useimpana päivänä töitä. Ja tietysti sekin vaikuttaa, että tässä koko ajan asennoituu Suomeen paluuseen. Joten varmasti kannattaakin pyrkiä siihen, että Suomeen paluun yhteyteen on järjestänyt paljon arkista tekemisiä, niin kotiinpaluu ei tunnu niin erilaiselta.

Tähän väliin pitää muuten hehkuttaa: Ensi heinäkuussa valmistuu kehärata ja se tarkoittaa sitä, että siitä alkaen lentoasemalta Helsingin keskustaan pääsee junalla puolessa tunnissa. Ja juna kulkee 10 minuutin välein. Hyvä homma. Sen sijaan Länsimetro ei tunnu valmistuvan ikinä. Maan päällä ei tunnu tapahtuvan mitään, mutta toivottavsti maan alla tapahtuu, ja metro saadaan joskus valmiiksi.

Mutta nyt nämä jorinat pois, ja niihin havaintoihin:

• Ei kannata puhua suomeksi muista ihmisistä. Muut ymmärtävät suomea. To-del-la noloa.

• Hiljaisuus. Pidimme majaa hotellissa Länsiväylän varrella. Huoneeseen ei kuulunut liikenteestä yhtään mitään. Muista huoneista ei kuulunut yhtään mitään. Piti ikkunan ääressä oikein kuunnella, että kuuluu liikenteen melu. Amerikassa olisi todellakin pitänyt olla korvatulpat.

• Huoneessa oli myös riittävän lämmin mutta ei liian kuuma, eikä ilmastoinnille tai lämmitykselle ollut mitään tarvetta. Suomalainen rakennustekniikka = <3.

• Suomalainen ruoka on niin hyvää. Mahtavaa, että hotellin aamupalalla oli tuoreita vihanneksia, Amerikassa kun hintaan kuuluvilta aamupaloilta on turha etsiä mitään vihreää (paitsi vihreät murot). Mutta on se suomalainen ruoka, ja etenkin leipä, suolaista! Minulla on ollut jano koko viikon. Niin ja se hotelliaamupalakin alkoi tökkiä parin päivän jälkeen, haha.

Aamupala ja Hesari :)

Yosassa oli myös osuva sarjakuva... allekirjoitan.

• Ihmiset törmäilevät. Amerikassa kun on tottunut siihen, että metrinkin päästä pitää ohittaa sanomalla excuse me, tuntuu suomalainen tönimällä ohittaminen tosi töykeältä. Varsinkin kun väkisin mennään jostain ahtaasta paikasta läpi sanomatta mitään. Helpommin selviäisi pyytämällä tilaa.

• Ihmiset jonottavat aivan toisissaan kiinni. Ei ole kiva, kun asioi tiskillä ja seuraava seisoo siinä ihan selän takana kuuntelemassa. Amerikassa jonotetaan (kuvitellun tai oikean) viivan takana ja tiskille mennään vasta sitten kun pyydetään.

• Hissimatka seiskakerroksesta pohjakerrokseen on tosi pitkä ja kiusallinen, jos seisoo tuntemattoman kanssa hississä tuijotellen kengänkärkiä. No, tottumuskysymyksiä.

• Ruokakauppoihin on tullut itsepalvelukassat. Hyvä homma, voidaan jatkaa Suomeen muuton myötä itsepalvelukassoilla asioimista, vaikka Suomessa tuskin tarvii kassalla montaa sanaa vaihtaa muutenkaan kassahenkilön kanssa, “Terve ja kiitos” riittää ja sekään ei ole välttämätön.

• Itsepalvelu on myös ottanut askeleen eteenpäin myös pikaruokaloissa, sillä introverttien suomalaisten iloksi Hesburgerissa oli tälläisiä itsepalvelutilausautomaatteja. Ymmärrän tietty mikä idea näissä on, onhan se kassapalvelu tuollaisissa paikoissa se pullonkaula, mutta silti…

• Asiakaspalvelu oli oikein hyvää. Paljon kyllä vaikutti siihen se, millä mielellä itse menin palveltavaksi. Kun olin itse hymyilevä ja puheleva, sain takaisin hymyilevää ja puhelevaa palvelua. Yhtään ei tullut sellaista, että "hittoako siinä hymyilet ja juttelet mulle”. Valokuvausliikeessä saimme ystäväni kanssa myyjän jopa nauramaan ja vitsailemaan, kun itse heitimme vähän läppää. Kannattaa testata!

• Ihan mihin vuodenaikaan tahansa Helsingissä majoittuu hotellissa, aina siellä on japanilaisia tai korealaisia (tai muita aasialaisia) turisteja. Jotka valokuvaavat aamupalaa, ja pistävät kaikkea yksittäispakatuista hunajapusseista kokonaisiin leipiin laukkuihinsa. Noloa.

Siinä tärkeimmät. Tuli myös havainnoitua, että on minulla/meillä vaan niin mukavat ystävät ja perheet, ja mielenkiintoiset työt. Tieto helpottaa Suomeen paluuta ajatellessa. Mutta on se vaan nyt vielä ihanaa palata takaisin kotiin Kalifornian lämpöön. Sinne on jo ikävä!