Amerikan erikoisuuksia, osa 2

Jatketaan amerikkalaisten erikoisuuksien ihmettelyllä:

Rubbernecking eli se, että töllistellään onnettomuuspaikkaa autotien varrella ajamalla tosi hitaasti ohi. Tämä kun aiheuttaa tietysti tarpeetonta ruuhkaa. Yleensä tämä ruuhkaan joutuminen tapahtuu ihan yhtäkkiä. Koska oma ruuhkansietokykyni on täällä asuessa pienentynyt huomattavasti, kaivan yleensä Waze-applikaatiosta reaaliaikaiset ruuhkatiedot. Mikäli ruuhkan syynä ei ole mikään normaali ruuhka (jonka syitä pohdin täällä), syyksi saattaa paljastua tämä onnettomuuspaikan töllistely. Toki jos onnettomuuden takia on useampikin kaista suljettu, hidastuu liikenne jo ihan sen takia. Mutta jos onnettomuus tapahtuu tienpientareella, ja kaikki kaistat on auki, hidastuu liikenne silti aivan totaalisesti. Täällä Kaliforniassa ei liikennesäännöt vaadi kaistanvaihtoa onnettomuusalueella (kuten noissa itäisissä osavaltioissa tuntui olevan sääntön'), joten silläkään ei selity nuo yhtäkkiset ruuhkat. Ja tietysti heti kun ohitetaan onnettomuuspaikka, alkaa ihan samantien kaistat vetämään. Tuo rubbernecking on kiellettyä ja se opastetaan ajokortin teoriakirjassa. Ja noilla onnettomuuksilla tarkoitan yleisesti kaikkia häiriötilanteita tienpientareella aina auton peltikolareista puskapaloihin (eli kaikkea missä on joku hälytysajoneuvo paikalla), sellaiset oikeasti pahat onnettomuudet onkin sitten ihan eri juttu, ja ymmärrettävästi hidastaa liikennettä. Nuo päivittäiset häiriötekijät tienpientareella on täällä lähes päivittäistä ja niiden aiheuttamat liikenneruuhkat TODELLA ärsyttäviä.

Ruuhkassa on aikaa töllistellä autoja; tuollaiset erilaiset tarrat autoissa on täällä yleisiä, ehkä ne on ruuhkassa muiden viihdyttämistä varten laitettu?

Mainoksia lukevat radiotoimittajat. Kuvittele tilanne Suomeen: kuuntelet kaupallista radioasemaa, ja tulee mainostauko. Sen sijaan, että sieltä tulisi joku mainospätkä, radiojuontaja lukeekin mainoksen. Ei ehkä tapahdu ihan heti Suomessa, mutta täällä tuota kuulee! Itse asiassa aluksi oli vaikeuksia erottaa mainos varsinaisesta ohjelmasta, varsinkaan jos ei kuunnellut tarkasti (koska tietysti keskittyi liikenteeseen!). Toki radiosta tulee ihan niitä "normaalejakin" mainoksia. Niissä kummallisinta on se, että kuten telkkarimainoksissakin, pitää kaikki "pikkupräntit" lukea äänen. Koska radioaika on kallista, tulee nämä tekstit luettuna ihan supernopeasti, josta ei saa yhtään mitään selvää. Alkaa aina naurattamaan kun kuulee nämä selostukset.

Etsintäkuulutukset. Sinänsä näissä ei ole mitään kummallista, kyllähän etsintäkuulutuksia on kaikkialla maailmassa. Mutta näissä viikottain jaettavan mainoslehtisen etsintäkuulutuksissa etsitty henkilö on toisinaan kadonnut jo 20-40 vuotta sitten, ja hänestä on tehty tietokoneella versio siitä, miltä hän mahdollisesti näyttäisi nykypäivänä. Minusta nuo tuollainen on niin pelottavaa, eihän millään voida tietää tarkasti, miltä kyseinen ihminen näyttäisi nykypäivänä. Ja kuinka friikkiä olisi nähdä kuvan näköinen henkilö tosielämässä!

Etsintäkuulutus vuonna 1971 kadonneesta pojasta ja kuva siitä miltä hän näyttäisi tänään. Pelottavaa!

Judge Judy -ohjelma. Kyseinen ohjelma ja muut sen useat kopiot ovat ohjelmia, jossa ratkaistaan riitatilanteita oikeussalissa oikean tuomarin toimesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole oikea oikeusistunto, vaan tarkoitus on sovitella riitatilanteet, mutta riidanselvittäjänä käytetään "oikeaa" tuomaria. Sen verran mitä olen ohjelmaa katsonut (eli tosi vähän) on aiheet olleet tyyliä "kaveri lupasi myydä auton viidelläsadalla, ja nyt ei suostukaan myymään sillä hinnalla". Joten siinä sitten kaivellaan kaiken kansan edessä tekstiviestejä ja otetaan kuultavaksi yllätystodistajia, jotta pystytään päättämään kumpi on oikeassa. Sinänsä hyvä, sillä moni riita ratkeaakin kolmannen osapuolen käsittelyssä puolueettomasti. Mutta karua on se, että nämä ihmiset tulevat naamoillaan ja nimillään riitelemään telkkariin. Mutta koska tämäkin ohjelma on pyörinyt vuodesta 1996 asti, ilmeisesti tälläisellekin on tarvetta.

Laskunmaksu shekillä. Yksi tärkeimmistä asioista USA:n muuttamisen jälkeen on hankkia pankkitili ja shekkivihko, sillä monissa alun asioiden hoidossa on olennaista, että voit suorittaa maksun shekillä, esimerkiksi asunnon vuokraamiseen tarvittavan ns. security depositin. Shekillä myös saa usein lunastettua ensimmäisen palkan sekä esimerkiksi rahat myydystä autosta. Täällä kukaan ei laita kenenkään tilille rahaa, ja harva edes tietää omaa tilinumeroaan. Rahansiirto sujuu edelleenkin kätevimmin shekeillä. Pankeilla on kyllä verkkopankit, mutta siellä ei suinkaan makseta laskuja. Jos haluaa tehdä esimerkiksi puhelinoperaattorin kanssa ns. suoraveloitussopimuksen, se tehdään kyseisen puhelinoperaattorin nettisivuilla, ei verkkopankissa, mikä tuntuisi jotenkin luotettavammalta. Tästä tulee hieman vainoharhainen olo. Ja mikäli maksu ei onnistu nettisivuilla, pistetään shekki postitse. Ja siitä vasta tuleekin vainoharhainen olo, kun pistää rahaa postin kuljetettavaksi.

"Breaking News: Extreme weather change". Näin alkaa todella useasti uutislähetys. Milloin mistäkin mahdollisesta myrskystä, sateesta tai ennätyshelteistä uutisoidaan jo viikkoa aikasemmin tuollaisella breaking news -otsikolla. Ja sitten itse kyseisenä etukäteen hehkutettuna päivänä saattaa kyllä esimerkiksi sataa, mutta se on useimmiten ohi parissa tunnissa. Ja siis Kaliforniassa ei ole tietääkseni mitään hurrikaaneja tai tornadoja, joista olisikin syytä varoittaa. Nämä hehkutetut sääilmiöt huomaa helpoimmin amerikkalaisten pukeutumisesta: esimerkiksi kun lämpötila laskee pari astetta alhaisemmaksi kuin normaalisti, laittaa amerikkalainen kevyttoppatakin päällensä ja pitkävartiset saappaat jalkaansa. Tää jengi ei selviäisi Suomen säästä!

Tälläkin hetkellä täällä on tälläinen päivittäinen säävaroitus mahdollisesta sateesta. Jo eilen piti sataa, mutta eipä satanut. Samoin tänään, mutta vieläkään ei ole saatu sadetta, vaikka pilvistä onkin. Kuva parin viikon takaa, kun täällä satoi ensimmäisen kerran neljään kuukauteen, piti ottaa kuvatodiste!