Työnhausta Kaliforniassa

Syy siihen, miksi blogissa on ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa, on työnhaku, joka vie kaiken aikani. Tai jos ei kaikkea aikaani, niin ainakin kaikki ajatukseni. Ja koska työhaku tuskin on kenenkään suosikkihommaa, olen ollut todella huonolla tuulella viimeisen kuukauden, eikä ole huvittanut kirjoittaa tätä blogiakaan kunnolla.

Oikeastaan tämä työnhaku on ollut käynnissä jo siitä asti, kun kesän kynnyksellä vihdoin sain sen työlupani 7 kk:den odottelun jälkeen. Silloin ensitöikseni kirjauduin paikalliseen työkkäriin, eli CalJobsiin - vain todetakseni, että viisumityypilläni jouduin samaan kategoriaan pakolaisten kanssa. En siis kokenut olevani kovin haluttua työvoimaa ainakaan työnantajan näkökulmasta. Lueskelin työpaikkailmoituksia, ja ensimmäistä kertaa oli sellainen olo, että en ymmärrä kieltä, sellaista utopiaa oli työpaikkailmoitukset, vaikka ihan selvää englantiahan ne oli. Olisi tehnyt mieli luovuttaa saman tien, ja pitkäksi aikaa luovutinkin. Kesä meni siis rennoissa tunnelmissa Suomen vieraiden ja omien matkojen kanssa, eikä muuten harmita yhtään näin jälkikäteen!

Viime kuussa aloin hiomaan aiemmin aloitettua CV:tä loppuun. Minulla oli jo entuudestaan englanniksi luotu CV, mutta havaitsin sen tarpeettomaksi, sillä amerikkalaisten käyttämä resume on niin erilainen. Jo rakenteeltaan resume pyritään pitämään lyhyenä (yksisivuisena) eikä siinä ilmoiteta esimerkiksi sukupuolta, syntymäaikaa tai kansalaisuutta. Tämä liittyy siihen, että täällä työhönotossa on käytössä tasavertaisuusperiaate, hakijaa ei saa valintaa tehdessä syrjiä sukupuolen, iän, ihonvärin etnisyyden, kansalaisuuden, vammaisuuden jne. perusteella. Koska resumeen ei edes laiteta kuvaa, ei minun resumesta välttämättä edes tajua minun olevan nainen, koska nimeni on täkäläisittäin niin mitäänsanomaton. Kansalaisuutenikin tulee ilmi vasta jos osaa päätellä käymäni yliopiston nimestä.

Siinä missä suomalaisessa CV:ssä kerrotaan mitä olet työhistoriassasi tehnyt, täällä resumessa kerrotaan mitä olet saavuttanut. Mieluiten numeerisessä muodossa tyyliin "vähensin kahden vuoden aikana hävikkiä 25 tonnia" tai "loin 5 patenttia, joiden arvo on 100k". Omaa erinomaisuutta pitää siis kehua kunnolla, ja sellainenhan ei oikein suomalaiseen tyyliin onnistu luontevasti. Resumen alussa on lyhyt yhteenvetokappale, jossa tarkoitus on vakuuttaa työnantaja siitä, että on tarpeellinen kyseiseen työhön. Tähän ei missään nimessä saa kirjoittaa mitään sen suuntaista, että "haluan työn, koska minua kiinnostaa tehdä töitä start-up-yrityksessä tms" sillä työnantajaa ei kiinnosta, miten sinä itse haluat kehittyä, vaan mitä konkreettista hyötyä sinusta on kyseiselle yritykselle. Sivun asettelu ja visuaalisuus ovat myös tärkeitä. Avainkohdat onkin syytä löytyä hakemuksesta selvästi, sillä rekrytoija käyttää yhden resumen silmäilyyn keskimäärin vain 6 sekuntia.  Kaiken tiedon sisällyttäminen yhdelle sivulle visuaalisesti siististi on erittäin haastavaa, ja tämän kanssa tuhrautui itsellä paljon aikaa. Lopputuloksena minulla on kolme erilaista resumea, sillä olen tehnyt kolmenlaisia eri töitä elämäni aikana, ja niitä painotan eri lailla eri versioissa. Täällä on myös aivan hyväksyttävää ja suorastaan toivottavaa jättää resumesta pois epäolennainen työhistoria/koulutus. Ja koska ollaan Amerikassa, pitäisi resumeen saada täytettä myös tehdyistä vapaaehtoistöistä sekä saaduista palkinnoista (koulusta tai työelämästä). Huh!

Resumen lisäksi rekrytoijalle lähetään cover letter, mikä siis on se varsinainen hakukirje. Tähän ei varmaankaan ole mitään erityistä mallia, miten se tehdään. Itse olen lähestynyt cover letteriä lähes insinöörimäisellä otteella: kirjoittanut siihen työnantajan vaatimukset työntekijälle ja omat vastaavuudet niihin. Monesti myös työpaikkailmoituksissa on kysymyksiä, joihin on tarkoitus vastata cover letterissä. Cover letteriin on hyvä myös "piilottaa" työpaikan kannalta olennaisia avainsanoja, joita voi etsiä yrityksen nettisivulta esimerkiksi yrityksen arvoista. Eli myös cover letterin hiominen vaatii työtä. Onhan cover letter se, mikä laitetaan sähköpostin tekstikenttään, ja sen on syytä olla niin kiinnostava, että rekrytoija haluaa avata sähköpostin liitteenä olevan resumenkin.

Mainitsinkin tuossa, että minulla oli vaikeuksia aluksi ymmärtää työpaikkailmoituksia. Sinänsä tässä englanti ei aiheuttanut ongelmia, vaan kaikki lukuisat lyhenteet ja termit mitä nämä harrastavat. Edes niissä työpaikoissa, joista minulla on työkokemusta, ei läheskään kaikki termit olleet tuttuja (ja olen kuitenkin ollut Suomessa amerikkalaisomisteisessa yrityksessä töissä!). Täällä myös työnimikkeeseen saattaa sisältyä vaade tietystä koulutustasosta, esim. associate tai manager -nimikkeet. Ja opinpa senkin, että graveyard ei työilmoituksissa viittaa ollenkaan hautausmaahan, vaan se on käytetty termi yövuorolle. Ja sitten kaikki lukuisat pätevyydet ja sertifikaatit, mitä nämä vaativat (ja tietenkin nimenomaan sen amerikkalaisen sertifikaatin ja pätevyyden)! Saati sitten lähes järestään vaadittu 3-5 vuoden työkokemus sekä paikallisen että kansallisen lainsäädännön tunteminen... Tietenkään se ei estä hakemista, mutta koen kyllä puutteeksi sen, ettei minulla ole noita kysyttyjä pätevyyksiä. Varsinaisia yllätyksiäkin on ilmennyt. Esimerkiksi asiantuntijatyö, jota viimeisimmäksi tein Suomessa on täällä aina vuorotyötä, Suomessa ei todellakaan ollut. Myös sellaiset asiat, kuten että täällä luokitellaan työpaikkoja ja nimetään niitä eri lailla kuin Suomessa, on tosi ärsyttävää. Et osaa hakea työpaikkoja oikeista kategorioista tai oikeilla hakusanoilla jne. Mutta se on varmaan asia, joka on jokaisen työnhakijan ulkomailla siedettävä. Onneksi on Google.

Työpaikkoja täällä on hyvin tarjolla, mutta niin on työnhakijoitakin. Itse koen, että täällä, etenkin täällä Piilaaksossa, pitää ulkomaisella työnhakijalla olla jotain erityisosaamista töihin päästäkseen. Siis esimerkiksi juuri jotain erityistä teknologiaosaamista, koska teknologia kehittyy koko ajan. Ei täällä varmaan muuten olisi niin paljon introvertteja IT-nörttejä töissä, hehheh. Toinen väylä töihin pääsyyn on hakea entry-levelin eli ns. aloittelijan töitä, koska näissä työpaikka kouluttaa (aivopesee) yrityksen työntekijäksi ja saat samalla hommattua kaikki tarvittavat pätevyydet. Miinuspuoli näissä on sitten se, että saatat joutua olemaan koko koulutusvaiheen ilman työsopimusta ja kunnon palkkaa, ennen kuin työsopimus ratifioidaan tiettyjen pätevyysvaatimusten täytyttyä. Niin ja nämä on varmaan 90 %:sesti myyntityötä, sitä täällä riittää. Täällä on myös käsittääkseni aika helppo elättää itsensä yrittäjänä. Moni expat-puoliso taitaakin täällä tehdä yrittäjänä esimerkiksi hierojan tai valokuvaajan hommia, koska noille on täällä kysyntää (Suomessa heillä saattaa olla esim. sairaanhoitajan pätevyys, mutta täällä sillä ei kait pääse töihin ilman lisäkoulutuksia). Itselläni ei ole mitään tollaista koulutuksen ulkopuolista osaamista ole, mistä täällä pystyisi jotain rahaa pyytämään, vaikka kaikenlaista omia projekteja (kuten tämä blogi!) onkin käynnissä.

Oma koulutukseni on maisterin tutkinto ympäristötieteistä. Sinänsä hyväkin tutkinto täällä, koska Kalifornia on niin ympäristönsuojelun edelläkävijä, mutta toisaalta ei ollenkaan hyvä, koska maan parhaat ympäristö-koulutusohjelmat ovat juurikin kalifornialaisissa yliopistoissa. Eli kilpailua työpaikkoihin on paljon, ja nämä kanssahakijat ovat ihan tosi päteviä. Eikä minulla ole tietenkään niitä kirottuja tarvittavia sertifikaatteja. Joten en sen kautta pääse työhaastatteluun kertomaan, että osaan kyllä nämä asiat, vaikka minulla ei siitä mitään amerikkalaista sertifikaattia olekaan.

Täällä ollaan tosi avuliaita työnhaussa. Esimerkiksi Timon työpaikalla porukka on yrittänyt auttaa ehdottamalla työpaikkoja ja kovasti kannustaa. Tutuilta olen myös saanut apua tuohon resumen hiomiseen. Siitä ei pääse mihinkään, että networking on täällä töihinpääsyn a ja o. Töihin siis pääsee suhteilla ja hommamalla kontakteja esimerkiksi rekrytointitapahtumista. Itse en ole käynyt yhdessäkään, koska olen suoraan sanoen jäyhä suomalainen. Työvoimatoimistossa (tai vastaavassa) olen kerran käynyt kaverin kanssa, siellä meininki vaikutti olevan kuten Suomen vastaavassa: ansioluetteloa väännetään yhteisvoimin tietokoneluokassa. Ei ehkä ihan mun juttu. Siihen saisinko jotain työttömyystukea, en osaa sanoa mitään, koska siitä löytyy niin ristiriitaista tietoa.

Yhteenkään haastatteluun en ole vielä tähän mennessä päässyt. Huonoina päivinä se masentaa aika paljon ja on sellainen olo, että miksi ne tälläisen englantia aksentilla puhuvan, paljon ekstrakoulutusta vaativan epäpätevän työntekijän ottaisivatkaan, varsinkin kun työlupanikin on niin lyhyt. Mutta ainakin toistaiseksi jaksan innostua uusista työpaikoista.  Ärsyttävää täällä vain on se, että työpaikkailmoituksissa ei juuri koskaan ole mitään aikarajaa, mihin mennessä hakemus on lähetettävä. Käytännössä siis on varminta reagoida heti, kun ilmoitus julkaistaan, koska työpaikka todennäköisesti täytetään heti sopivan henkilön löydettyä. Siksipä kaikki työpaikkojen hakuvahdit piippailevat puhelimessa pitkin päivää, ja koko ajan on oltava aika valppaana sähköpostia katsomassa. Toisaalta täällä on hyvää se, että LinkedIn on työnhaussa hyödyllinen, sen avulla työnhaku on supernopeaa. Ja siihen voi ostaa kaikenlaisia semihyödyllisiä lisäpalveluita. Minulla on siitä kokeilussa ilmaiseksi työnhakupalvelu, joka kyllä toisinaan osaa olla hyödyllisyytensä lisäksi aika masentavakin:

Kuvakaappaus mun LinkedIn-profiilista. LinkedIn kivasti kertoo miten monta hakijaa työhön on, mutta myös masentaa kertomalla, ettet ole 50 parhaan prosentin joukossa kaikista hakijoista

Entäpä sitten vapaaehtoistyö? Amerikkahan on vapaaehtoistyötä pullollaan! Oman kokemukseni mukaan en ole niin varma asiasta. Toki sellaista vapaahtoistyötä, joka tapahtuu viikonloppuisin (esim. ruoka-apu tai roskien kerääminen) on paljon tarjolla, ja näihin tapahtumiin voi vain kävellä paikan päälle mukaan. Mutta sitten on vapaaehtoistyö, johon haetaan ihan samalla tavalla kuin muihinkin työpaikkoihin. Ovat itse asiassa aivan samanlaisia kuin harjoittelupaikat: kestoltaan 3-6 kk, työtunteja 20 tuntia viikossa, ilman palkkaa ja matkakorvauksiakin tiettyyn rahasummaan asti. Tälläinen kävisi minulle silti enemmäin kuin hyvin, mutta ainakaan toistaiseksi en ole edes tälläiseen työhön päässyt...! Syy saattaa olla se, että amerikkalaiset keräävät näitä vapaaehtoistöitä/harjotteluita resumen täytteeksi samalla kuin etsivät oikeita töitä. Joten tunkua on noihinkin hommiin. 

Lopuksi on vielä pakko avautua yhdestä asiasta. Nimittäin siitä eriarvoisuudesta mikä työmarkkinoilla vallitsee. On selkeesti kahden kastin töitä. Itse haen koulutukseni ja työhistoriani perusteella näitä ns. asiantuntijahommia, joissa on tosi hyvät palkat. (Itse asiassa täällä Piilaaksossa on niin paljon paremmat palkat kuin Suomessa, että lähtöpalkka on lähes kaksinkertainen Suomen palkkaani nähden - toki samalla on esimerkiksi asumismenotkin kaksinkertaisia Suomeen nähden). Ja sitten on ne toisenlaiset hommat, joita tekee.... no, meksikolaiset pääsääntöisesti. Tässä tulee selkeimmin näkyville täkäläinen työlainsäädäntö (tai sen puute) tai ainakin korostuu se, miten hyvin asiat on Suomessa. Nimittäin täällähän työnantajan ei tarvitse antaa lomapäiviä tai sairaslomaa työntekijälle, ja työtuntejakin saa teettää kai aika rajattomasti. Mitään irtisanomissuojaakaan ei ole. Siksipä monissa duuneissa töitä paiskitaan kuutena päivänä viikossa ilman mitään lomia. Tulipa vastaan tälläinen, missä töitä oli seitsemänä päivänä viikossa, toivon todella että ilmoituksessa oli virhe:

Kuvakaappaus eräästä tehdastyön työnhakuilmoituksesta. Kivat vuorot tiedossa: ma-su aamuvuoroa!

Palkka ei myöskään ole päätä huimaava näissä, eikä mitään tuntuvia lisiä ole. Vain mitä sanotte tehdastyöstä, jossa päivällä palkka on 10,35 dollaria (8,08 euroa) tunnilta mutta yöllä vain 15 senttiä enemmän eli 10,50 dollaria (8,20 euroa) tunnilta . Ja nuo kyseiset palkat ovat vielä hyviä moniin muihin amerikkalaisiin osavaltioihin nähden! Ilmoituksissa myös sanotaan, että joutuu sitoutumaan ylitöiden tekoon, viikonlopputöihin sekä siihen, ettei ensimmäisen puolen vuoden aikana saa lomapäiviä (tosin nämä samat vaateet on useissa asiantuntijatöissäkin!). Ja tällä hetkellä amerikkalaisen holiday-seasonin lähestyessä saa lisäpisteitä työnhaussa, jos sitoutuu olemaan tulevat juhlat (halloween, thanksgiving ja joulu) töissä!!! Olipa yhdessä työpaikkailmoituksessa ihan auto-arvontakin niiden kesken, jotka ovat kaikki nämä "juhlapyhät" töissä...

Työhakemuksissa joutuu vastailemaan mm. tälläisiin visaisiin kysymyksiin!

Joten ei tuo mainostamani tasa-arvoisuus työhaussa oikein taida toimia. Onhan siitä ollut juttua mediassakin, mm. Suomessakin asti uutisoitu tapaus, missä muuan Jose pudotti nimestään s-kirjaimen, ja alkoi saada työtarjouksia (juttu täällä). En tiedä onko kyseinen juttu totta, mutta aika hyvin voin kuvitella... karua!

Näihin etnisyyttä ym. koskeviin kyselyihin ei täällä koskaan totu...

Eikä myöskään kysymyksiin, oletko luetuilla tapaa "vammainen"