Sierra Azulissa

Tänään meillä meni aamulla aikaa mm. Suomen skype-puheluun, joten olimme vasta keskipäivän tienoilla valmiita lähtemään viikonlopun haikille. Koska täällä pimeä tulee nyt jo niin aikaisin, pitää vähän tarkemmin harkita mihin asti viitsii lähteä haikkailemaan. Tänään valintamme olikin tuo meistä lähin luonnonpuisto, jonne meiltä ajaa noin vartissa. Kyseessä on Sierra Azulin vuoristo, ja sen Kennedy-Limekilnin alue. Tuo alue on meidän suosikki pyöräilymaastoa, mutta olemme myös siellä aiemmin käyneet haikkaamassakin, tosin silloin lähteneet kiipeämmän toiselta puolelta vuoristoa.

Nappasin lähtiessä mukaan Timon (vanhan) pokkarikameran, koska järkkäristämme oli akku vähissä. Kun on tottunut järkkärillä ottamaan kuvia, näkee näistä pokkarin kuvista vain sen miten huonoja ne ovat (tai sitten kuvaajassa on vika). Mutta silläkin uhalla julkaisen muutaman kuvista. Minusta on kiva kantaa haikeilla kameraa mukana ja ottaa kuvia, koska silloin tulee pidettyä väkisinkin taukoja ja etenkin koska silloin tulee juotua vettä tarpeeksi (kuvaustauko = juomatauko). Tänään kyllä olin salaa aika tyytyväinen, kun kantamani kamera oli ihan superkevyt!

Tutut maisemat Lexingtonin tekojärvelle, tuota monesti pyöräillään ympäri

Näitä tälläisiä "kuorittuja" puita näkee täällä, mikähän näillä on hätänä?

Nousua, nousua... tästä ei valitettavasti näe miten jyrkkää oli todellisuudessa

Lähtiessämme haikille lämpöasteita oli noin 17 celsiusta, joten se aiheutti myös pientä problematiikkaa pukeutumisen suhteen. Mikään kylmähän tuo ei ole, mutta kun on tottunut haikeilla sellaiseen 30:een asteeseen, piti vähän miettiä, miten paljon laittaa päälle. Lähdinkin perinteisesti urheilucapreissa, mutta yläosaksi laitoin pitkähihaisen urheilupaidan. Yhdistelmä toimi hyvin, sillä se ei ollut liian kuuma vuoristoon noustessa. Mutta alastullessa tuli kylmä (viileä tuuli), aivan ennenkuulumatonta! Mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut blogissa, meillä pessimisteillä on aina takit mukana, joten kerrankin tuli nekin tarpeeseen. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa, että olin jo jättämässä oman takkini autoon, mutta koska Timo lupasi sen kantaa repussaan, niin sekin tuli onneksi mukaan. Mutta tosiaan, tuon syksyn/talvikauden alkamisen huomaa alhaisempina lämpötiloina, tuolla vuoristossa oli myös paikotellen märkää ja mutaista, joten siellä on ilmeisesti satanut viime päivinä. Sadekausi se kait tässä pikku hiljaa alkaa, ainakin ihan lupaavalta vaikuttaa, koska viime kuukauden aikana on minun laskujeni mukaan satanut kolmesti.

Itse haikki oli siis ylösnousua vuoristoon ja sieltä alas. Korkeussuunnassa nousua n. 350 metriä. Kunnon alavartalon treeni. Maisemat oli vanhaa tuttua, ja mitä korkeammalle mentiin, sitä selkeämmin horisontissa näkyi Piilaakso. Alkaa kyllä olemaan tuo Piilaakso aikalailla nähty joka suunnasta! Mutta näitäkin maisemia tulee vielä ikävä...

Siellähän se, sama vanha lähiö...!

Vihdoinkin alamäki. Horisontissa näkyy aika "hauska" haikkireitti vielä korkeamman vuoren yli...

Alastullessa vastaan tuli tälläinen louhos (heillä oli radio jäänyt päälle, kaamea meteli!)

Google osasi kertoa, että täällä ilmeisesti louhitaan murskattua hiekkakiveä (aika boring...)

Haikki oli 9 kilometriä ja meidän rauhallisella tahdilla siihen meni kaksi tuntia. Täytyy kyllä suositella tuota Sierra Azulia, (jos haluaa treenimielessä haikata, eikä maisemilla ole niin väliä) vaikkei kovin monelle lukijalleni olekaan kovin relevantti vinkki.

Paluuportilla oli tälläinen kahvimuki odottamassa, ehkä park rangerin muki???

Oli sen verran hyvä treeni, että hyvällä omallatunnolla voi illalla juoda pari lasia tätä (ja syödä vähän juustoja):

Viini valittu taas kerran pelkästään hienon etiketin perusteella! Voipa samalla testata tuon näönkin...