maanantai 3. marraskuuta 2014

Työhaastattelu!

Vihdoin, vihdoin tänään koitti ensimmäinen työhaastattelu! Sain tietää haastattelusta perjantaina ja siksi viikonloppu menikin jännittäessä ja valmistautuessa haastatteluun. Koska kun hyvin valmistautuu, niin jännittää vähemmän, eikö vain... Itse asiassa olin hämmästynyt, että en jännittänyt juuri ollenkaan haastattelua, mitähän minulle on täällä Amerikassa tapahtunut...

Itse haastattelu hoidettiin puhelimitse, mutta koska kyseinen puhelu kesti lähes 30 minuuttia, oli kyseessä ihan kunnon haastattelu. Ja mahdollinen jatkohaastattelukin tehdään puhelimitse, joten kaipa se on paikallinen tapa (?). Kun googlailin yleisimpiä haastattelukysymyksiä USA:ssa, selvisi että ne ovat aivan samanlaisia kuin Suomessakin, joten niihin osasi jo aika hyvin vastata harjoittelemattakin. Ja omasta työhistoriastaan kun osaa puhua aika sujuvasti, siitä kun on täällä jo niin monelle tuttavalle muutenkin kertonut. Mutta harjoittelin kuitenkin vastaamaan näihin perinteisiin "missä näet itsesi viiden vuoden päässä" ja "miten muut kuvailisivat sinua" -kysymyksiin, ja se olikin hyvä, koska juuri niitä kysymyksiä tulikin, mihin olin vastauksia etukäteen miettinyt.

Oikeastaan ainut amerikkalaisuuteen viittaava kysymys oli huoli työmatkoista. Minun kokemuksen mukaan Suomessa pitkät työmatkat on työntekijän oma päänsärky, mutta tässä haastattelussa kyllä  kysyttiin mitä mieltä olen tuosta työmatkasta, ja olenko valmis tekemään sen päivittäin. Täällä toki ruuhkat on niin yleinen päänsärky, että sinänsä kysymyksen ymmärtää hyvin. Onneksi olin varautunut tuohonkin kysymykseen. Samoin kysymykseen, millaista palkkaa toivon saavani. (Ja minähän toivoin kunnon palkkaa ;) ).

Puhelinhaastattelu oli siinä mielessä jännä kokemus, koska siinä ei yhtään näe haastattelijan reaktioita, olenko oikeilla jäljillä vastauksieni kanssa jne. Tämä kyseinen haastattelija hoki koko ajan vastauksieni perään I got it:ia, joten en osaa hänen reaktioistaan sanoa mitään. Palkkatoiveen jälkeen hän oli kyllä aika pitkään hiljaa, joten todennäköisesti hän järkyttyi pahasti!

Omasta mielestäni haastattelu meni hyvin. Nyt onkin aika voittajafiilis, onhan jo tämä haastatteluun pääseminen kokemus. Ja tosiaan, koska on kyse asiantuntijatyöstä, voin ollakin itsestäni ylpeä! Pääsin tuohon haastatteluun todella tarkkaan mietityllä cover letter:illä, joten tiedänpä nyt miten jatkossa sitäkin hioa paremmaksi. Ja tietysti kynnys seuraavaan työhaastatteluun on nyt paljon pienempi...

Haastattelun aikana paljastui jonkin verran seikkoja, joita ei ehkä tarkoituksella oltu kerrottu hakemuksessa. Nyt pitää sitten tarkkaan miettiä, haluanko edes kyseistä työtä, jos sitä minulle tarjotaan. Yksi mietittävistä seikoista on myös tuo työmatka, se on Google Mapsin mukaan aika tasan tunnin suuntaansa, mutta ruuhkien takia siihen pitää lisätä noin puoli tuntia suuntaansa. Pitää siis miettiä olenko valmis käyttämään kolme tuntia päivässä pelkkiin työmatkoihin...

6 kommenttia:

  1. Onnea haastatteluun pääsystä! Kuinka kauan te vielä olette aikeissa asua siellä? Tunnin työmatka suuntaansa on kyllä aika pitkä jos ruuhka vielä helposti lisää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina :). Me ollaan täällä näillä näkymin enää alle vuosi, joten pitää tarkkaan harkita mihin aikansa käyttää, koitan vältellä paikkoja jossa viikonlopputöitä, koska viikonlopuiksi riittää kyllä nähtävää ja koettavaa muutenkin! Joo, tunnin työmatka on kyllä pitkä, mutta valitettavan yleinen täällä. Jos molemmat puolisot käy töissä, yleensä toinen joutuu kärsimään noista pidemmistä työmatkoista...

      Poista
  2. Onnea haastatteluun pääsystä :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, etta olet ollut haastattelussa ! Siita se lahtee..... :)

    VastaaPoista