Maanjäristys

Koimme viime yönä elämämme ensimmäisen maanjäristyksen. Heräsimme yöllä klo kolmen jälkeen molemmat jytinään ja tärinään. Itse asiassa siinä vaiheessa, kun unenpöpperöltä mitään oikeastaan tajusi, oli koko maanjäristys jo ohi. Mutta sen verran kummalliselta tuo "jytinä" tuntui, että ehti tajuta, että siinä oli jotain normaalista poikkeavaa. Onneksi Timo tajusi heti, että kyse oli maanjäristyksestä.

Kuva maanjäristysalueelta Napasta

Aamulla sitten luimme uutisista, että kyseessä oli 6,0:n asteen maanjäristys, joka tapahtui Napassa, meiltä yli 100 kilometrin päässä. Onneksi maanjäristyksestä selvittiin tuolla alueella pääasiassa vain aineellisilla vahingoilla, vaikka toki onkin ikävää, että yhä useat asukkaat ovat ilman sähköä, vettä ja kaasua. Ihmisiä joutui myös sairaalaan mm. luunmurtumien takia, mutta tämän hetkisten tietojen mukaan, kukaan potilas ei enää ole kriittisessä tilassa. Maanjäristys aiheutti myös tulipaloja, ja vahinkoja mm. autoteihin ja kouluihin, mikä varmasti hidastaa normaaliin arkeen palaamista.

Jotenkin kyllä vain jaksaa hämmästyttää luonnonvoimat, koska tuo järistys oli niin tuntuva täällä meillä asti. Meillä tässä vertailukohtana on se, että meidän talon ohi, ja itse asiassa ihan meidän ikkunan alta, menee kerran päivässä iso tavarajuna, joka saa koko talon tärisemään. Tämä viimeöinen tärinä oli kyllä ihan yhtä voimakas, mutta erosi siitä, että se oli sellaista kokonaisvaltaisempaa heijaamista edestakaisin. Vaikea selittää, mutta mielummin ei kokisi uudestaankaan.

Tämä maanjäristys oli pahin 25 vuoteen. Onneksi näitä pahoja järistyksiä ei siis tapahdu kovin usein. Pienempiä järistyksiä tapahtuu useamminkin, mutta niitä ei useimmiten ihminen edes havaitse. Toivotaan, ettei tule jälkijäristyksiä!

(Kuvat täältä)