Päivän urheilut + havaintoja lenkkeilijöistä

Kävimme tänään kävelyllä Sawyer Camp Trailillä San Mateon kaupungissa. Tämänpäiväistä kävelyä ei voi edes liiotellen sanoa haikiksi, koska reitti oli koko matkalta asfaltoitu ja tasaista maastoa, ei siis vaatinut minkäänlaista "patikointia" (vaikka tuo patikointi täällä tarkoittaakin aivan eri asiaa kuin Suomessa). Olen haaveillut tuonne pääsemisestä koko sen ajan kun olemme asuneet täällä. Tuo alue nimittäin näkyy 280-interstatelta, eli yleisimmin käyttämältämme moottoritieltä. Joka kerta kun ajamme San Franciscosta kotiin, ihastelen tuota vesialuetta ja haikailen sen rannalla kävelemistä. Tänään saimme sitten vihdoin aikaiseksi käydä siellä.

Ja itse asiassa vasta tänään selvisi, ettei alueen vesialue olekaan jokea vaan pari järveä! Vesistö vain näyttää sieltä moottoritieltä katsottuna aivan joelta.. Ja kyllä niitä yhdistääkin pieni joki, jonka tänään tosin havaitsimme kuivuneeksi, kuten kaikki pienet joet täällä tätä nykyä johtuen tästä kuivuudesta... Teimme aika tasan kymmenen kilometrin lenkin, ja olisimme itse asiassa tehneet pidemmänkin, jos olisimme tajunneet etukäteen, että reitti oli osittain suljettu tietöiden takia. Käyttämämme kaksi tuntia noissa upeissa järvimaisemissa auringonpaisteessa oli kyllä ihan parasta antia tälle sunnuntaille!

Koska meidän lisäksemme tuskin ketään kiinnostaa nämä minun lenkkimaastojorinat, ajattelin kirjoittaa näiden tämänpäiväisten kuvien oheen vähän havaintojamme kanssalenkkeilijöistä. Niistä nimittäin löytyy muutamia ryhmiä, joita näkee lähes poikkeuksetta joka kerta:

1) Ihosyöpää kuollakseen pelkäävät aasialaisnaiset
Vaikka mittarissa olisi lämpösteita yli 30, nämä aasialaisnaiset kulkevat pitkähihaisissa ja pitkissä housuissa. Päässään sellaiset isot lierihatut ja silmissään isot aurinkolasit. He kulkevat hiljaa ja huomaamattomasti ja tervehtivät nyökkäämällä, jos siis edes tervehtivät. Jostain syystä nämä aasialaisnaiset kulkevat aina ilman miehiä - ehkäpä joku kulttuurijuttu?

2) Intialaiset lenkillä koko suvun voimin
Kun lenkkipolulla näkee intialaisen, näkee todennäköisesti hänen mukanaan koko suvun. Tämäkin on varmaan joku kulttuurijuttu, ja kyllä myös tosi ihailtava sellainen, mukana kun kulkee kaikki vauvasta vaariin. Useimmiten myös yksi suvun naisista on pukeutunut perinteiseen sari-pukuun. Ja kyllä, olen nähnyt sarin yhdistettynä lenkkareihin; ei ollut kaunis näky. Nämä intialaiset ovat tosi iloisia, ja heillä näyttää olevan hyvä meininki. Valitettavasti heillä ei sitten ole mitään kuria lapsiinsa, sillä nämä lapset juoksentelevat tien poikki ihan miten sattuu, eikä muu perhe välitä. Tuo tietysti häiritsee eniten pyörälenkillä, jossa olen muutaman kerran joutunut tekemään äkkijarrutuksen näiden lapsukaisten takia. Olen myös ihmetellyt sitä, että nämä kävelevät usein myös ihan väärällä puolen tietä, mutta syy siihen löytyikin googlamalla, Intiassa kun Googlen mukaan on vasemmanpuolinen liikenne.

Vesi oli aivan turkoosia!

3) Farkut on ihan hyvät lenkkihousut -amerikkalaiset
Näitä näkee ihan joka kerta: farkut yhdistettynä lenkkareihin on ihan hyvä lenkkiasu. Epäilen vahvasti, että ei ole. Myös erikoisia jalkineita on tullut nähtyä, mm. tänään eräällä naisella ballerinat (ja sellainen minun mittapuun mukaan juhlamekko), sekä kerran olen nähnyt sellaiset matalat korkokengät metsässä kulkevalla naisella. Ehkäpä haikki on tullut noissa tapauksessa vähän yllättäen?

4) Haluan että kaikki muutkin kuuntelee minun valitsemaani musiikkia -amerikkalaiset
Nämä ovat useimmiten nuoria porukoita, jotka kuulee jo kaukaa, koska heillä on omat kaiuttimet mukanaan. Useimmiten musiikki on jotain listahittikamaa, jota jo muutenkin joutuu kuuntelemaan autoradiosta ihan liikaa. Kiva sitten kävellä tälläsen porukan perässä jossain metsäpolulla, jossa ei pääse ohi. Toisaalta täällä näkee noita kaveriporukoita haikeilla tosi paljon - milloin olen nähnyt Suomessa? En ikinä.

Hieman nauratti tuo tutkalla valvottu nopeusrajotus lenkkipolulla. Puskassako se poliisi on tutkan kanssa?

5) Pärjään kyllä tällä yhdellä puolen litran vesipullolla tämän 15 km:n lenkin -amerikkalaiset
Tämä aina jaksaa ihmetyttää, amerikkalaisten mukana kantama vähäinen vesimäärä lenkillä. Ollaan mm. nähty metsäreitillä juoksevan pariskunnan sellaiset muutaman desin juomapullot mukanaan, reitillä jossa ei ollut minkäänlaista puroa tai muuta juomapaikkaa. Ja arvatenkin oli kesän kuumimpia päiviä... Tämä veden vähyys lenkillä ihmetyttää siksikin, koska kaikkialla muualla kuin lenkkipolulla amerikkalaiset kävelevät aina joku juoma kourassaan...

6) Amerikkalaisrouvat "lenkillä"?
Tiedättehän tv-sarjoista tutun stereotypian kotirouvista, jotka ovat täydessä tällingissä lenkillä... tai pikemminkin "lenkillä", koska energiaa todellisuudessa kuluu enemmän juoruamiseen kuin kävelyyn. No, näitä en voi väittää näkyvän usein. Myöskään mitään överikauneusleikattuja naisia ei näe kuin harvoin. Keitä täällä näkee, on iäkkäämpiä rouvia tukat laitettuna ja huulet punattuna. Nämä rouvat ovat tosi symppiksiä, aina tervehtivät ja useimmiten haluavat jutustellakin.

7) Me itse
Kun on ensin haukkunut muut, on hyvä mennä vähän itseenkin. Sillä kyllä mekin ollaan varmaan muiden mielestä kummajaisia, ainakin sen perusteella, minkä verran meitä tuijotetaan. Tosin se nyt voi johtua ihan siitäkin, että puhumamme kieli kuulostaa kummalliselta. Mutta näin itse itsestämme voidaan sanoa, että ollaan vähän sellaisia liian tosissaan haikit ottavia lenkkeilijöitä. Meillä on aina kartat vähintään kännykkään ladattuna, useimmiten ihan paperillekin tulostettuna. Vaikka reitti olisi ihan helppo, pelataan varman päälle. Tosin meiltä sitten myös aika paljon kysytään tietä, kun muilla ei todellakaan ole karttoja mukanaan (ellei sitten haikkireitillä jaeta ilmaisia karttoja). Meillä on myös aina ihan överisti vettä mukana, samoin jotain evästä... Ja onpa meiltä myös haikilla muuten kysytty, olisiko meillä myydä jotain syötävää.. Ja kyllä, mukana on myös aina laastareita, särkylääkkeitä, taskulamppu ja kaiken huipuksi pitkähihainen paita, koska eihän sitä ikinä voi tietää jos lämpötila laskee yhtäkkiä 30 asteesta kymmeneen (eli ei ikinä). Ja lenkille ei tietenkään voi lähteä ilman kunnon urheiluvaatteita ja haikkikenkiä, lippistä, urheilulaseja eikä ilman että iho on aurinkorasvattu valkoiseksi... Voi meitä...!

Jollakin oli talo suhteellisen hienolla paikalla... Kelpais mullekin!