Reissusta palattu kotiin!

Viime yönä saavuimme takaisin kotiin 10 päivän USA:n itäosan reissusta. Tämä päivä onkin mennyt enemmän tai vähemmän koomaillessa ja tuota valtavaa pyykkivuorta tuijotellessa...

Reissu oli kaiken kaikkiaan  erittäin onnistunut, vaikka tekemistä ja näkemistä oli joka päivälle paljon. Sain toisena reissupäivänä suru-uutisen Suomesta, joka kyllä pisti mielen matalaksi muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi. Onneksi olin kuitenkin tehnyt (taas kerran) lähes kellontarkat matkasuunnitelmat, joten keho ja mieli pysyivät kiireisenä. Kävimme yhteensä kahdeksan osavaltion alueella (New York, Connecticut, Massachusettes, New Jersey, Delaware, Pennsylvania, Maryland, Virginia) ja olimme yötä neljässä eri kaupungissa (New York, Cambridge/Boston, Philadelphia ja Washington, D.C.). Ajomaileja tuli yhteensä noin tuhat, jota kyllä hämmästelimme suuresti, sillä ajomatkat tuntuivat kuitenkin suhteellisen lyhyiltä! Ajelimme vain kaupunkien väliset matkat autolla, itse kaupungeissa käytimme julkista liikennettä, kun toimiva sellainen oli jokaisessa tarjolla!

Tässä suurinpirtein kulkemamme reitti

Vuokra-autoksemme saimme New Yorkin kentän autovuokraamossa Kia Soulin. Olimme pyytäneet "kompaktia" autoa, koska tiesimme, että itärannikolla tiet ovat kapeampia kuin täällä länsirannikolla. Tuo auto oli sitten heidän käsityksensä kompaktista! Ja olihan se kyllä kapea ja näppärä pikkuauto ja osoittautui ihan hyväksikin sitten, kun alkujärkytyksestä toivuimme.. Nimittäin tuo ruma väri ja muotokieli ei alkuunkaan ollut minun mieleeni, saati sitten auton käytännöllisyys (tai sen puute): esimerkiksi takakontti oli niin pieni, että juuri ja juuri saimme käsimatkatavaralaukkumme mahtumaan sinne vierekkäin.

Meidän vuokra"laatikkomme"

Lennot meillä oli tästä kotikentältä eli San Josesta suoraan New Yorkin JFK:lle. Lensimme ns. red eye:llä eli yölennolla (kyllä, nimitys siitä, että yölennon jälkeen on silmät punaisina). Lennot olivat JetBlue:n ja kyseistä lentoyhtiötä voimme lämpimästi suositella! Tuolla yölennolla jaettiin nimittäin jokaiselle matkustajalle korvatulpat ja silmäsuojat ja tarjoilutkin hoidettiin heti lennon alussa pois häiritsemästä nukkumista. Lento New Yorkiin kestää täältä noin kuusi tuntia ja aikaero on kolme tuntia eteenpäin Kalifornian ajasta, joten käytännössä heräsit lentokoneessa aamulla New Yorkin aikaa hyvin levänneenä ja virkeänä uuteen päivään. No, ainakin teoriassa... Olin muuten aina jotenkin olettanut, että JFK:lta pitää ottaa taksi Manhattanin suuntaan, koska sieltä on muuten jotenkin hankala päästä pois. No, me testasimme lentokenttäjunan eli AirTrainin yhdistettynä metroon, ja selvisimme Manhattanille alle tunnissa, eli käytännössä aika samassa ajassa kuin taksilla. Ja säästimme aika monta kymppiä hinnassa (AirTrain 5 dollaria + metrolippu 2,5 dollaria vs. kiinteä taksihinta Manhattanille 52 dollaria + tipit + mahdolliset tietullit). Toki aamuruuhkametroon änkeminen matkalaukkujen kanssa oli sekin oma elämyksensä... Vuokra-auton haimme käyttöömme vasta New Yorkissa vietetyn viikonlopun jälkeen, koska Manhattanille ei olisi ollut mitään järkeä ajaa omalla autolla.

Yllätyksenä reissussa tuli se, että tietulleja tuolla matkalla oli tosi paljon, ainakin 20 kappaletta. Täällä kotona tietulleja on vain noiden San Franciscon isojen siltojen luona. Onneksemme vuokra-autossa oli valmiina maksusiru, joten ei tarvinnut tullin maksamiseksi jonottaa käteislinjalle. Tosin vasta jälkikäteen luimme autonvuokraussopimuksen pikkupräntit, joissa luki, että sirulaitteen käytöstä pitää maksaa joku kertaluontoinen aloitusmaksu sekä päivävuokra, tietysti... En myöskään nähnyt tietulleissa kaikissa hintaa, joten jännityksellä odotetaan, millainen lasku tulee perässä. Niissä kahdessa tullissa, joissa hinnan näin, olivat ne 1,50 dollaria ja 13 dollaria, joten toivotaan, että muutkin hinnat ovat pikemminkin tuon ensimmäisen luokkaa. Parkkimaksut olivat tuolla paljon kalliimmat kuin länsirannikolla, kun taas bensa gallonahinnaltaan jopa 0,60 dollaria halvempaa. Ilmeisesti tuolla on myös aika ahtaat parkkeeraustilat, koska autoissa näkyi olevan sellaisia törmäyssuojia sekä etu- että takapuskurissa. Niin ja nopeusrajoitukset olivat useimmiten pienemmät kuin täällä länsirannikolla, itse asiassa New Yorkin osavaltiossa koko osavaltion laajuinen suurin nopeusrajoitus on 55 mph, kun täällä meillä se on 65 mph.

Yhteenvetona voin sanoa, että kyllähän tähän länsirannikon elämään tottuneena tuolla itärannikolla oli aika erilaista. Erilaista mitä tulee esimerkiksi väestöryhmiin, asiakaspalvelukulttuuriin tai rakennuksiin. Itse asiassa tuo reissu oli kyllä aika kattava matka USA:n historiaan, oltiinhan Yhdysvaltojen syntysijoilla. Ollaan luettu ja nähty niin paljon liittyen mm. vapaus- ja sisällissotaan, että kyllä meille tuolla perusteella pitäisi Yhdysvaltojen kansalaisuus tai vähintään greencard myöntää, heh..

Kuvia tuli taas otettua paljon, ja kerrottavaa riittäisi kyllästymiseen asti. Ajattelin kuitenkin tehdä "vain" yhden postauksen per kaupunki, aloittaen New York Citystä...