Keksi mulle kahvikuppinimi!

Tuolla reissussa tuli käytyä tosi paljon kahviloissa ja muissa ruokapaikoissa, missä tilataan kassalta ja juoma/ruoka haetaan tiskiltä nimeä vastaan. Täällä hyvin tyypillinen käytäntö. Kaikki menee näissä tilanteissa ihan hyvin siihen asti, kun kassa kysyy nimeni, ja vastaan suomalaisella aksentilla "Riikka". Täällähän on paljon porukkaa muualta maailmasta, joten ei ole kovin epätyypillistä, että asiakkaalla on erikoinen nimi. Silti mun nimen kohdalla (verrattuna vaikka Timon nimeen) kassan ilme on aina hyvin epäuskoinen "anteeksi mikä se oli". Joten joka kerran päädyn tavaamaan hitaasti ja selkeästi R-I-I-K-K-A. Jonka jälkeen kassa lausuu nimeni amerikkalaisittain. Hyvä juttu. Ja tässä vaiheessa korostan vielä, että amerikkalaisilla on joku ihmeellinen pakkomielle tuohon tavaamiseen, porukka tavaa siis ihan helpotkin nimet, en tiedä miksi.

Mutta kun tuo tavaaminen tapahtuu joka ikinen kerta. Ja huolimatta huolellisesta tavaamisesta (joo, vuosi harjoteltu jo) lopputulos ei silti aina ole Riikka. Vaan Rikka. Tai vieläkin eksoottisempi Riakka. Amerikkalaisille on aivan järjenvastaista laittaa kahta i-kirjainta peräkkäin. Eivät he usko, että nimessäni voi olla kaksi i-kirjainta peräkkäin, vaikka oikeasti onkin. Olen todistanut DMV:llä ja pankissa tilannetta, jossa virkailija kirjoittaa nimeni tietokoneelle suoraan passistani/ajokortistani, mutta silti lopputulos on Rikka. Ja olen joutunut vakuuttelemaan, että passissani/ajokortissani ei ole kirjoitusvirhettä, vaan kyllä se todellakin kirjoitetaan kahdella i-kirjaimella.

No, noissa kahviloissa ja muissa epävirallisissa yhteyksissä ei ole niin justiinsa, miten se nimi on kirjoitettu, kuhan on sinnepäin. Joten se Rikka menee ihan hyvin. Olen myös koittanut sitä lähestymistapaa, että äännän kassalle nimeni amerikkalaisittain, jotta välttäisin tavaamisen. Ilmeisesti lausumisessa on edelleen jotain suomalaista aksenttia tai muuta mystistä, koska lopputulos on Rika. No, sekin kelpaa tietysti. Ongelmana on sitten näissä väärinkirjoitetuissa se, että ne sitten lausutaan niin, että en tunnista nimeäni. Niin että tiskiltä huudellaan nimeäni ja itse istun tyytyväisenä pöydässä tajuamatta. Tai sitten voi käydä näinkin, jos tilaa hälyisessä pizzeriassa ja lausuu nimen huolimattomasti:

Saa ihan uuden nimen Erika!

Olenkin miettinyt ns. kahvikuppinimen käyttämistä eli jonkin amerikkalaisen nimen käyttämistä tuollaisissa ei-virallisissa yhteyksissä. Useimmiten sellaiseksi valitaan oman nimen amerikkalainen versio. Minun nimelläni se olisi varmasti Rachel. Mutta hitto, tässäkin tulee se ongelma, että amerikkalaiset voivat kirjoittaa Rachelin Rachael tai Rachel, eli pahimmassa tapauksessa päädyn joka tapauksessa tavaamaan kirjoitusasun. Ei hyvä. Joten olenkin miettinyt jotain Riikan oloista amerikkalaista nimeä, mutta en keksi. Olisiko hyviä ideoita?

Ja tätä kirjoittaessa muistin, että ala-asteellahan oli enkun tunneilla käytössä englantilaiset nimet. Minä en jostain syystä ollut Rachel/Rachael, vaan Kate! Tuo voisi toimia kahvikuppinimenä...

P.S. Suhtautukaa tähän postaukseen huumorilla, tämä on taas näitä tosi oikeita ongelmia....