maanantai 22. syyskuuta 2014

Pitkästä aikaa patikoimassa merimaisemissa

Viikonloppuna päästiin vihdoin haikkaamaan pitkän tauon jälkeen. Näitä mielenkiintoisia haikkireittejä riittää, mutta tällä kertaa päätimme mennä tekemään haikin merenrannalle Marin Countyyn San Franciscon pohjoispuolelle.

Meillä oli suunnitelmissa noin 13 kilometrin lenkki, joka olisi mm. mennyt Point Bonitan majakalle. Majakalle menevän polun olisi pitänyt kulkea rannalta kallion yli, mutta emme löytäneet tuota polkua! Toki omaakin syytä, koska meillä ei ollut luonnonpuiston karttaa (edes ladattuna kännykkään, eikä tuolla tietenkään ollut verkkoa). Ja nyt kun jälkikäteen katsoin satelliittikuvia, näkyy se polku kallion yli satelliittikuvassa ihan selkeästi, mutta tuolla paikan päällä ei kyllä todellakaan nähty sitä, omituista. Joten jäi se majakka näkemättä.. Vaikka olosuhteet olivat pilviset ja tuuliset, oli biitsillä yllättävän paljon porukkaa. Myös paljon kalastajia ja koiria, tuo ranta kun on niitä harvoja rantoja, jonne saa tuoda koiran.


Biitsillä kävelyn jälkeen nousimme tuonne rannan pohjoispään kalliolle. Sinne meni kaksikin reittiä: asfalttipäällysteinen pyöräilyreitti sekä hieman haastavampi kävelyreitti. Suosittelemme tuota kävelyreittiä, vaikka se menekin paikotellen hieman pöheikössä.


Kun nousimme tarpeeksi ylös, tuli myös Golden Gate Bridge näkyviin. Niin ja myös se majakka, joka missattiin...


Saatatte muuten ihmetellä tuota säätä, yleensä kun näissä kuvissamme on aurinkoinen sää, ja aina mainostankin sitä, miten hyvä sää täällä on. Itse asiassa tuo sää on tyypillinen San Franciscon sää: ajettaessa San Franciscoon on hyvä sää aina siihen asti kunnes päästään noin 15 mailin päähän kaupungista. Toisin sanoen Friscossa, etenkin rannalla, on aina pilvistä ja tuollaista harmaata. Tai ei ihan aina, mutta useimmiten kyllä. Tietysti ilma on myös kylmempää kuin sisämaassa, mutta ei onneksi niin kylmä, että takkia tarvitsisi.

Saatiin haikilla tälläinen koirakaveri. Koira seurasi (tai itse asiassa johti) meitä jonkun aikaa, sen omistajat tulivat kaukana perässä. Tai sitten voi olla, että sitä kiinnosti meidän eväät, joita syötiin tossa vaiheessa haikkia...


Meidän haikki lyheni yhdeksään kilometriin, koska missattiin tuo majakka sekä jouduttiin menemmän takaisin oikoreittiä, toinen meistä kun havaitsi olevansa yhä vähän kipeä... Mutta olipa taas mukava käydä noissa maisemissa pitkästä aikaa!

Joitakin pelikaanin sukuisia lintuja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti