sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Keksi mulle kahvikuppinimi!

Tuolla reissussa tuli käytyä tosi paljon kahviloissa ja muissa ruokapaikoissa, missä tilataan kassalta ja juoma/ruoka haetaan tiskiltä nimeä vastaan. Täällä hyvin tyypillinen käytäntö. Kaikki menee näissä tilanteissa ihan hyvin siihen asti, kun kassa kysyy nimeni, ja vastaan suomalaisella aksentilla "Riikka". Täällähän on paljon porukkaa muualta maailmasta, joten ei ole kovin epätyypillistä, että asiakkaalla on erikoinen nimi. Silti mun nimen kohdalla (verrattuna vaikka Timon nimeen) kassan ilme on aina hyvin epäuskoinen "anteeksi mikä se oli". Joten joka kerran päädyn tavaamaan hitaasti ja selkeästi R-I-I-K-K-A. Jonka jälkeen kassa lausuu nimeni amerikkalaisittain. Hyvä juttu. Ja tässä vaiheessa korostan vielä, että amerikkalaisilla on joku ihmeellinen pakkomielle tuohon tavaamiseen, porukka tavaa siis ihan helpotkin nimet, en tiedä miksi.

Mutta kun tuo tavaaminen tapahtuu joka ikinen kerta. Ja huolimatta huolellisesta tavaamisesta (joo, vuosi harjoteltu jo) lopputulos ei silti aina ole Riikka. Vaan Rikka. Tai vieläkin eksoottisempi Riakka. Amerikkalaisille on aivan järjenvastaista laittaa kahta i-kirjainta peräkkäin. Eivät he usko, että nimessäni voi olla kaksi i-kirjainta peräkkäin, vaikka oikeasti onkin. Olen todistanut DMV:llä ja pankissa tilannetta, jossa virkailija kirjoittaa nimeni tietokoneelle suoraan passistani/ajokortistani, mutta silti lopputulos on Rikka. Ja olen joutunut vakuuttelemaan, että passissani/ajokortissani ei ole kirjoitusvirhettä, vaan kyllä se todellakin kirjoitetaan kahdella i-kirjaimella.

No, noissa kahviloissa ja muissa epävirallisissa yhteyksissä ei ole niin justiinsa, miten se nimi on kirjoitettu, kuhan on sinnepäin. Joten se Rikka menee ihan hyvin. Olen myös koittanut sitä lähestymistapaa, että äännän kassalle nimeni amerikkalaisittain, jotta välttäisin tavaamisen. Ilmeisesti lausumisessa on edelleen jotain suomalaista aksenttia tai muuta mystistä, koska lopputulos on Rika. No, sekin kelpaa tietysti. Ongelmana on sitten näissä väärinkirjoitetuissa se, että ne sitten lausutaan niin, että en tunnista nimeäni. Niin että tiskiltä huudellaan nimeäni ja itse istun tyytyväisenä pöydässä tajuamatta. Tai sitten voi käydä näinkin, jos tilaa hälyisessä pizzeriassa ja lausuu nimen huolimattomasti:

Saa ihan uuden nimen Erika!

Olenkin miettinyt ns. kahvikuppinimen käyttämistä eli jonkin amerikkalaisen nimen käyttämistä tuollaisissa ei-virallisissa yhteyksissä. Useimmiten sellaiseksi valitaan oman nimen amerikkalainen versio. Minun nimelläni se olisi varmasti Rachel. Mutta hitto, tässäkin tulee se ongelma, että amerikkalaiset voivat kirjoittaa Rachelin Rachael tai Rachel, eli pahimmassa tapauksessa päädyn joka tapauksessa tavaamaan kirjoitusasun. Ei hyvä. Joten olenkin miettinyt jotain Riikan oloista amerikkalaista nimeä, mutta en keksi. Olisiko hyviä ideoita?

Ja tätä kirjoittaessa muistin, että ala-asteellahan oli enkun tunneilla käytössä englantilaiset nimet. Minä en jostain syystä ollut Rachel/Rachael, vaan Kate! Tuo voisi toimia kahvikuppinimenä...

P.S. Suhtautukaa tähän postaukseen huumorilla, tämä on taas näitä tosi oikeita ongelmia....


15 kommenttia:

  1. Mun miehellä on sama ongelma. Se on harkinnut ottavansa kahvi kuppi nimekseen Mr. Fantastic.

    VastaaPoista
  2. Ja tää mun uusi puhelin näköjään jakaa yhdyssanat itsekseen erilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, aika hauska kahvikuppinimi :) toivottavasti sulla ei tule olemaan yhtä vaikeaa kahden i-kirjaimen kanssa sun nimessä!

      Poista
  3. Ehkä mä oon kahvikupeissa suosiolla vaan Tina.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kahvikupissa varmasti kelpaa. Lähinnä tarkoitinkin, ettei susta tuu noissa virallisissa yhteyksissäkin, esim. pankkikortissa, Tina :)

      Poista
  4. Täytyy toivoa parasta ja olla tarkkana noissa virallisissa yhteyksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kannattaa. Tästä voit lukea tarkemmin, kuinka mulle kävi siellä DMV:n toimistossa, kun nimestä tulikin Rikka: http://californiarocksandrolls.blogspot.com/2013/10/ensimmaisen-maailman-ongelmia-eli.html

      Poista
  5. Meillä on täällä ihan sama ongelma ja se on vaan niin hassua! Meillä mies käyttääkin nykyäänkin nimeä Sam ja mä oon miettinyt kanssa tota Kate nimen käyttöä, kun Katja on aina jotenkin ihmeellisesti Katya :D Alakerran vahtimestaritkin kutsuu miestäni nykyään Samiksi ja poikaa Nickiksi (Niklas) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että muilla suomalaisilla saattaisi olla tätä ongelmaa :) No, onneksi noi nimet on kuitenkin sinnepäin, että tunnistaa kenestä puhutaan :)

      Poista
  6. Meidän yhdestä lapsesta tuli just amerikkalaisen matkatoimiston toimesta Lida. Iida oli ilmeisen käsittämätön nimi, mutta nyt sekin on korjattu lentolippuun oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin on matkatoimisto kirjoittanut nimiä väärin, etu- ja toisen nimen yhteen jne.. mutta onneks TSA on aina päästänyt syynistään läpi :)

      Poista
  7. Luin jostain juttua, etta joku kahvipaikka oikein ylpeili silla, kuinka ne kirjoittavat nimet tahallaan vaarin ! Minulla kupissa lukee yleisin Lenna ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, en ymmärrä mitä ylpeiltävää siinä on? Tuo Lenna on aika hauska, varmasti tunnistat oman kuppisi muista :)

      Poista
    2. Joskus ainakin oli juttua siitä, kuinka Starbucksin työntekijöitä ohjeistetaan kirjoittamaan nimet väärin, koska ne saa siitä ilmaista mainosta, kun asiakkaat postaa kuvia hassuista nimistä sosiaaliseen mediaan.

      T. Esy, Easy, Essr & Esif :D :D (muutamia esimerkkejä niiltä ajoilta kun asuin Indonesiassa)

      Poista
    3. No tuo on ehkä järkeenkäyvin selitys mitä olen kuullut ko. ilmiölle, vaikka itse en hirveesti tuon some-arvoa arvostakaan :)

      Poista