Joulun kuulumiset

Meidän joulumme sujui superrennoissa tunnelmissa. Emme paljon pihapiiriä tai Campbellin keskustaa pidemmälle lähteneet. Joulu taitaa olla aika lailla perhejuhla täällä, joten emme valitettavasti saaneet kutsua amerikkalaiseen joulunviettoon kenenkään luokse. Täällä ei virallisesti ollut kuin joulupäivä vapaapäivä, Timon työpaikalla tosin jo jouluaatto oli vapaa. Jouluaatto oli siis useimmilla työpäivä ja itse asiassa oli aika jännä tunne herätä jouluaattoaamuna ikkunan alta kuuluvaan joka-arkipäiväiseen trukkien piipitykseen (tuossa vieressä on puualan yritys), ei siis kovin jouluinen herätys. Mutta jouluaattoaamuna soiteltiin Suomeen, ja siitä se joulufiiliskin pikku hiljaa tuli.

Olin ruoat tehnyt melkeinpä kaikki valmiiksi pakkaseen/jääkaappiin, joten jo aattona sai ottaa rennosti. Jos etukäteen stressasin sitä, ettei kaikkia raaka-aineita löydy, sain asian suhteen oivalluksen:jos et voi vaikuttaa raaka-aineisiin, etsi sellainen resepti, jossa puuttuvaa raaka-ainetta ei tarvita. Jos ei sekään onnistu, niin ole ilman, sekään ei ole niin vakavaa. Kun kävimme kaupassa ostamassa näitä kaikkia tarvittavia aineksia jouluruokiin, kaupan kassa kommentoi, että meillä on tosi terveelliset ostokset meidän ikäiseksemme ?!! Olin vähän ihmeissäni, koska hihnallahan oli suklaata, alkoholia, voita, sokeria ja vehnäjauhoja, ei siis mitään kovin terveellistä. No, ehkä kassa hämmentyi lantuista ja porkkanoista ja muista vihanneksista, tai sitten nämä on näitä kulttuurieroja...

Olen tosi tyytyväinen, että tein perinteisiä jouluruokia. Viimeistään täällä Amerikassa asuessa on minulle valjennut, miten paljon tykkään ruoanlaitosta. Raaka-aineiden ja reseptien metsästäminen oli myös hauskaa. Ja siis, jouluruoathan ovat tosi helppotekoisia! Onneksi tein noita jouluruokia, koska muuten en varmasti vieläkään tykkäisi joululimpusta. Tein sellaista itse, ja ilman inhokkimaustettani kuminaa, ja kyllä muuten oli hyvää!

Riisipuuro keitettiin sekä sushi-riisiin, että arborio-risottoriisiin, ja näistä jälkimmäinen oli koostumukseltaan parempaa, vaikka maussa emme huomanneet mitään eroa. Lanttulaatikon lantun maku hieman jännitti, koska olin täkäläisestä lantusta (nimeltään rutabaga, paras nimi ikinä!) tehnyt jo uunissa lanttukuutioita, eikä niistä tullut yhtään niin makeita kypsyessään. Mutta lanttulaatikon salaisuus taitaa olla piiiiiiitkä kypsytys uunissa, joten tuli tuostakin laatikosta aivan oikean makuista. Porkkanalaatikko ei ollut ihan niin hyvää, mutta siinä minulla taisi olla vääränlainen resepti, koska en tykännyt koostumuksesta.

Lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikko

Jotain amerikkalaista piti myös saada joulupöytään, joten tein bataattilaatikkoa vaahtokarkkikuorrutteella, eli sitä samaa ruokaa, mitä söimme kiitospäivän aterialla. Tuo ruoka se vain on niin hyvää, ja jää varmasti meidän ruokalistalle tuleviksikin vuosiksi.

Tein myös pari viikkoa ennen joulua karjalanpiirakoita pakkaseen. Tämä oli vasta toinen kerta kun niitä tein, mutta ne onnistuivat paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Kokemus näköjään opettaa tässäkin hommassa. Vaikka ulkonäkö ei vieläkään ole kovin autenttinen, niin maku alkaa jo olla oikea...

Ikeasta haimme piparien ja glögin myös Maraboun Paradis-konvehteja, koska täällä ei Suomen tyyliin konvehtirasioita myydä (tai ovat koko rasia samaa makua). Hauskana lisänä tuossa konvehtirasiassa on suomenkieliset tekstit.

Osallistuimme jouluna myös yhteen amerikkalaiseen suht tuoreeseen "perinteeseen", ugly christmas sweaterin pitämiseen. Tänä vuonna noita rumia villapaitoja näkyi paljonkin ihmisillä (ainakin somen mukaan), ja näkyi olevan teemabileitä ym. Aidoimmillaan paita tietysti pitäisi olla oman vaatekaapin kätköistä tai itse tuunattu "rumaksi", mutta omasta lapsuudestani/nuoruudestani en muista "joulupaitoina" kuin norjalaisneuleet, ja ne ovat oikeasti kauniita! Täällä Amerikassa ugly sweatereita myyviä kauppoja riittää, ja mekin siis sorruimme paidat itsellemme hommaamaan. Nuo on kyllä pikemminkin söpöt kuin rumat. Kävimme ne päällä joulupäivänä pienellä kävelyllä ja saimme paljon kehuja paidoistamme vastaantulijoilta. En tiedä ymmärsikö kaikki vastaantulijat, että pidimme näitä vitsillä...

Huvittavinta paidoissamme oli nuo tupsunenät!

Nyt viettämään viimeistä jouluiltaa, ennen huomenna koittavaa arkea. Vuorossa joulun ehkä noin kymmenes (siltä ainakin tuntuu) elokuva, The Interview.