Portland ja Multnomah Falls

Lensimme perjantai-aamuna Seattleen, josta vuokrasimme auton Portlandissa käyntiä varten. Astuessamme ulos terminaalista ulkoilmaan saimme vähän esimakua paikallisesta säästä: vettä satoi kaatamalla ja lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella. Meillähän niitä talvitakkeja ei täällä ole, mutta onneksi tuulen/sateenpitävällä takilla, kerrospukeutumisella ja pipoilla sekä hanskoilla pääsee jo pitkälle (ja onneksi ne siis oli mukana).

Tiesimme kyllä jo etukäteen, että odotettavissa oli sadetta, sillä tuolla seudulla sataa koko talvikauden lähes joka päivä. Pientä poikkeavuutta säähän oli lauantai-aamuksi odotettavissa oleva lumisade, mikä ei ihan tyypillistä ole tuohon aikaan vuodesta. Mutta ihan sellaista kaatosadetta emme odottaneet kuin mitä silloin perjantaina oli. Heti moottoritielle liittyessä oli edessäpäin tapahtunut onnettomuus ja odottelimme moottoritielle pääsyä puolisen tuntia (ja yritimme selvittää eri nappuloita kääntämällä mistä saamme etulasin huurun pois, ei nimittäin noita ongelmia ole Kaliforniassa paljon ollut). Liikenne lähti lopulta rullaamaan, ja onneksemme huomasimme, että paikalliset ajavat sääolosuhteiden mukaan eikä nopeusrajoituksen mukaan, toisin kuin Kaliforniassa, jossa kaahataan ylinopeutta säästä riippumatta. Ihmettelimme silti kuinka paljon liikenteessä näkyi autoja ilman minkäänlaisia valoja päällä. Tuossa säässä nimittäin hyvä kun valolliset autot näkyivät! Portlandiin matkan piti kestää noin 3 tuntia, mutta meillä meni siihen yli 4 tuntia em. syistä. Näimme myös toisen onnnettomuuden vastaantulevien kaistalla, sekä yhden peltikolarin, joten ajosää tosiaan oli huono. Onneksi useimmat autoilijat pitivät hyvin turvavälejä!

Hyvin näkyy edessä ajava auto!

Portlandissa heitimme kamat hotellille ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Samana iltana oli keskustan joulualueen avaus ja joulukuusen valojen sytytys, joten porukkaa oli liikenteessä paljon. Olin etukäteen lukenut, että Portland on kulinaristin taivas, ja siksi ajateltiinkin kierrellä keskustaa ja mennä fiilispohjalta siihen ravintolaan, joka näyttää houkuttelevalta. Suunnitelma onnistui ihan hyvin, paitsi että vettä satoi kaatamalla ja tuuli kovasti, joten se vähän vei fiilistä kiertelyltä. Onneksi sattumalta päädyttiin läheiseen ravintolaan nimeltä Southpark Seafood, joka oli aivan loistava! Syömistämme ruoista ei (tietenkään) ole kuvia, mutta oli kyllä paras ateria pitkään aikaan! Jälkkäristä löytyi puhelimesta kuva, ja se oli tuollainen peanut butter -jäätelöpallo marenkikuorrutuksella ja kaakaomaitokastikkeella. Voitte varmaan jo arvata, miten minun peanut butter -haasteen kanssa on käynyt, kun tilailen jo tuollaisia jälkkäreitä...

Kaakaomaidossa lilluvaa pb-jätskiä ja paistettua marenkia, nams!

Luimme myös etukäteen jostain, että portlandilaisia kuvaa hyvin se, että joka toinen on goretex-vaatteisiin pukeutunut ja joka toinen hipsteri. Oikein naurattaa vieläkin, miten hyvin tuo piti paikkaansa! Me tietysti sulauduimme hyvin joukkoon goretexeissämme...! Luimme myös etukäteen siitä, että Portlandissa on paljon kodittomia ja etenkin mielenterveyspotilaita, jotka "dumpataan" kaupunkiin jostain syystä. Tämäkin piti valittettavasti paikkansa, ja siitä tuli vähän paha mieli. Mutta noin muuten Portland vaikutti oikein kivalta ja vitsikkäältä pikkukaupungilta, en yhtään ihmettele, että siellä vaihtoehtokulttuuri menestyy. Portlandissa on myös hienoja siltoja, jotka menevät kaupunkia halkovan joen yli. Yllättäen näistä ei ole kuvia, koska pimeässä sateessa kuvaaminen kaukaa ei oikein onnistu.

Vitsikäs Portland, osa I

Meillä oli oikeastaan vain kolme paikkaa, jossa halusimme Portlandissa käydä. Ensimmäinen oli Amerikan suurin ei-ketjukirjakauppa Powell's City of Books. Kyseessä oli valtava kolmikerroksinen kirjakauppa, joka myy sekä uusia että käytettyjä kirjoja. Uudet ja vanhat kirjat ovat hyllyssä ihan sekaisin, mikä on minusta aivan nerokas idea, miksi niitä pitäisikään erotella, käytetyissä kirjoissa kun kuitenkin luki selvästi, että ovat käytettyjä, ettei kukaan päässyt niitä vahingossa ostamaan. Valikoima kirjakaupassa oli aivan valtava, vai mitä sanotte tästä kokonaisesta hyllynpätkästä suomalaista kirjallisuutta:

Suomi-hylly!

Suomi-hyllyn kirjat ei tosin ollut ihan uusinta uutta...

 

Bestsellerit Portlandilaisittain; ei taida tämä kirja (vain) ruokasienistä kertoa...

Tuolla Powell'silla olisi voinut viihtyä vaikka koko illan, mutta piti jatkaa matkaa. Timo löysi tuolta yhden alansa kirjan, jota ei ole muista kirjakaupoista löytänyt, kyseessä kun on vähän vanhempi kirja. Powell'silta jatkoimme matkaan Voodoo Doughnuts -nimiseen paikkaan. Kyseessä on donitsileipomo, joka on käsittääkseni paikallinen ylpeys. Jotain kertoi ainakin suosiosta se, että jono oli ulos asti puoleenväliin korttelia, vaikka ulkona satoi vettä. Timo valitsi itselleen tuon voodoo-nuken mallisen donitsin ja minä otin jonkun tollasen tavallisen, jonka nimi oli Portland tai jotain. Koska myymälässä ei ollut pöytiä eikä huvittanut syödä donitseja sateessa ulkona, säästettiin ne hotellille asti. Tosin repussa ne vähän kärsi.. Mutta maku oli oikein hyvä, tuli mielen Arnoldsin donitsit, joita olikin jo ikävä.

Vitsikäs Portland, osa II

Valinnanvaraa donitseissa kyllä riitti, erikoisuus olisi ollut pekonilla päällystetty kinuskidonitsi...

Mallikappaleet.

Donitsit vähän kärsivät kuljetuksesta... mutta hyviä olivat!

Kolmas asia Portland-listallamme oli paikallisen pienpanimon oluen maistaminen. Portlandisssa kun on pienpanimoita enemmän kuin missään muualla. Tässä vaiheessa olimme tulleet takaisin ydinkeskustaan, ja ajattelin että näitä pienpanimoiden baareja varmasti löytyy. Mutta eipäs löytynytkään, ja Yelpistä katsomalla ne olisi ollut juuri siellä mistä tultiin donitseja hakemasta. No, ei lähdetty takaisin, vaan mentiin lähimmän hotellin baariin kysymään olisiko heillä paikallisia oluita tarjolla. Voitte kuvitella, millainen oli baarimikon ilme tuohon kysymykseen, sellainen ette ole tosissanne -ilme. Sainkin sitten pienen luennon kuudesta eri paikallisesta oluesta, jota heillä oli hanassa. Ja valitsin tutun ja turvallisen lagerin, haha! Mutta oli hyvää! Baarin juomalistaa tutkiessa siellä oli tarjolla 50 Shades of Grey -drinkki. Googlailemalla selvisi, että kyseisissä kirjoissa esiintyy juuri tämä hotelli The Heathman. Se oli meidän reissun eka tuttu tv:stä/kirjasta -bongaus, seuraavina päivinä niitä tuli lisää.

Ja tässäpä kuva siitä joulukuusesta, johon tuona iltana sytytettiin valot.

Seuraavana aamuna otimme suunnan takaisin Seattlea kohti. Matkalla kävimme kuitenkin katsastamassa läheiset Multnomahin vesiputoukset. Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden välillä kulkee Colorado-joki, ja nämä putoukset ovat ihan siinä lähellä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Portlandista. Sateesta huolimatta putouksilla oli paljon turisteja.

Putousten kokonaiskorkeus on 189 metriä!

Tuonne putousten keskitasanteella sijaitsevalle sillalle oli lyhyt parin sadan metrin kiipeäminen. Kyseinen silta on ollut kiinni/korjauksessa, kun siinä havaittiin joku halkeama. Ihme kyllä sillalla olo ei pelottanut yhtään, vaan oli tosi hieno paikka! Lähinnä ärsytti muut turistit selfie-keppiensä kanssa! Mutta jos et voi voittaa heitä, liity heihin (vai miten se menee). Eli olihan sitä parit selfiet itsekin napattava (ilman mitään selfie-keppiä tosin..!).

Turistit!

Tuolta jatkettiin Washingtonin osavaltioon, ja oikeastaan heti kun ylitettiin osavaltion raja, sääkin parani. Vesisade lakkasi ja lämpötila alkoi hiljalleen painua lähelle nollaa. Vitsi mitä maisemia! Tuonne kun pääsisi kesällä niin että kaikki pikkutiet ja haikkipolut olisivat auki...! Pysähdyttiin ihan sattumalta tankkaamaan auto Kalaman pikkukaupunkiin, ja sillä sitten näkyikin "Twilight on kuvattu täällä" -kylttejä useampiakin. Ja nyt kun googlailin, niin itse asiassa nuo Multnomah Falls:itkin esiintyvät ko. leffoissa. Ja ilmeisesti myös Lord of The Rings -leffoja on kuvattu tuolla päin.. Mutta enpä kyllä ihmettele yhtään, jylhiä maisemia. Tuolla Kalamassa ollessamme alkoi satamaan lunta! Se oli ihan hauskaa, viime lumisateesta onkin jo aikaa...

Paikallista matkailuautotyyliä: ota oma Pick-Up mukaan!

Kalamassa alkoi sataa lunta...

Ja muitakin merkkejä lumisateesta näkyi...

Ja itse asiassa mitä lähemmäs Seattlea tultiin, sitä alemmas lämpötila painui ja sitä enemmän alkoi näkymään merkkejä lumesta tienpientareella ja autojen päällä. Aloimme nähdä myös muita merkkejä Seattleen lähestymisestä. Voitte arvata, miten piti ihan hieraista silmiä, kun yhtäkkiä metsän takaa kurkisti tuollainen lumihuippuvuori, näyttää ihan juuri siltä, että olisi photoshopattu tuohon. Kyseessä on mitä ilmeisimmin Mt. Rainier, eli ns. "haamuvuori", mutta siitä enemmän Seattlen postauksessa. Juuri ennen Seattlea poikettiin isolta tieltä vähän seikkailemaan Seattlen itäpuolelle, ja päädyttiin aikamoiseen talvimaisemaan, mutta siitäkin lisää seuraavalla kerralla...

Haamuvuori!