Seattlessa

Seattlessa meillä oli käytettävissä vain yksi ilta ja seuraava kokonainen päivä, ei siis kovin paljon. Tuttuun tyyliini minä tietysti olin tehnyt meille minuuttiaikataulun, jotta näkisimme kaiken minkä halusimmekin. Pitäisi kyllä osata vähän relata tuon suunnittelun suhteen...

Twin Peaks -mestoilta tullessamme heitimme kamat hotelliin ja lähdimme etsimään ravintolaa. Oli lauantai-ilta ja yllätykseksemme ravintoloissa oli tosi pitkät, yli tunnin jonot! Note to self: tee pöytävaraus, jos olet suurkaupungissa viikonloppuisin. Huvittavinta oli se, että kierrettiin keskustan paikkoja varmaan tunnin (kun ei mihinkään viitsitty jäädä jonottamaan) ja lopulta päädyttiin syömään hotellia vastapäätä erääseen erittäin persoonalliseen ravintolaan nimeltä Icon Grill. Ravintola oli iso halli, mutta siihen oli haettu kodikasta tunnelmaa tunkemalla se täyteen pöytä- ja kattolamppuja sekä muita koriste-esineitä. Ja koristeiden määrässä ei todellakaan oltu säästelty.. Vitsailtiinkin, että jos varastettaisiin joku koriste-esineistä, niin varmasti ei kukaan huomaisi sitä ikinä. Ravintolassa soitti myös joku mies tosi keskinkertaisesti pianoa. Mutta pointsit siitä, että sai esittää biisitoiveita. Ruoka oli ihan hyvää. Jälkkäriksi tilattiin Velvet Cake:a, sillä se on pitkään ollut listalla ruoista, mitä pitää maistaa. Kyseessä on siis punaiseksi värjätty suklaakakku, tässä versiossa oli lisäksi valkosuklaakuorrute. Annokseen kuului lasi maitoa, mikä ei kyllä sopinut yhtään.

Syömisen jälkeen kävelimme Space Needleä kohti, jonne hotellilta sinne oli noin kilometri matkaa. Ulkona oli pari astetta pakkasta, joten vähän kylmä oli, mutta ei vain jaksanut hakea autoa valet park:ista tai miettiä julkisia, joten päädyimme kävelyyn. Space Needlen pääsymaksu on aika korkea, 21 dollaria henkilöltä (netistä etukäteen ostamalla hieman halvempi). Kalliimmalla 29 dollarin lipulla pääsee torniin 24 tunnin sisällä uudestaan, jos haluaa nähdä maisemat erilaisessa valaistuksessa.

Tampereen Näsinneula on saanut vaikutteita Space Needlesta ja täytyy sanoa, että onhan noissa jotain samaa...

Space Needle on 184 metriä korkea, ja sieltä näkee hyvin Seattlen "kattojen ylle". Maisemat olivat ehkä pienoinen pettymys, tai oikeastaan niissä ei ollut kauheasti nähtävää, koska olimme siinä itse nähtävyydessä. Toinen Seattlen siluetin nähtävyys on jo aiemmin mainittu "haamuvuori" eli Mt. Rainier, mutta eihän se tuossa pimeydessä näkynyt, eikä se näy muutenkaan kuin kirkkaalla säällä. Koko kerroksen pääsee kiertämään ympäri ja se on tietysti kiva juttu kun näkee joka suuntaan. Sisätiloissa on mm. kameranäyttöjä, jos kiinnostaa tutkia alueita lähemmin. Space Needlessä on myös pyörivä ravintola, jonka ruoasta emme ole saaneet kovin mairittelevia arvioita tutuilta. Itse asiassa ravintolassa saattaa ilmeisesti tulla liikkeen takia melko helposti pahoinvointia, en tiedä pitääkö paikkansa.

Seuraavana aamuna heräsimme kokonaiseen Seattle-päiväämme jo aikaisin. Katsoin ensimmäisenä herättyäni ikkunasta kadulle, koska juuri aiemmin oli startannut Seattle Marathon, jonka reitti kulki hotellin edustalla. Mittarissa oli -4 astetta, joten eipä käynyt kateeksi juoksijoiden oltavat... Me suuntasimme pikaisen kahvila-aamupalan jälkeen Seattlen satamaan laiturille nro 52 (Pier 52), josta lähti paikallisliikenteen lautta eli Washington State Ferry. Jos katsotte Seattlen karttaa, huomaatte, että sen olevan sellaisen salmen rannalla. Ei ole hajuakaan mikä on oikea maantieteellinen termi tuolle alueelle, mutta alueen nimi on siis Puget Sound. Johtuen tuosta maantieteestä, osa Seattlen alueen julkisesta liikenteestä kulkeekin veden päällä lautoilla. Koska halusimme nähdä maisemia vesiltä käsin otimme paikallisliikenteen lautan kohti Bainbridge Islandia. Edestakainen matka Bainbridge Islandiin maksaa 8 dollaria henkilöltä, joten se on edullinen tapa katsella maisemia. Matka kestää suuntaansa n. 35 minuuttia, joten koko reissusta selviää puolellatoista tunnilla. Lautasta on poistuttava Bainbridge Islandilla, mutta takaisin voi lähteä vaikka heti samalla lautalla, ainakaan nyt ei ollut yhtään ruuhkaa. Tuolla Bainbridge Islandilla olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää, mutta oli skipattava tällä kertaa.

 Lautalta näkee Seattlen siluetin, Mt. Rainerin sekä muita lumihuippuja, sekä Bainbridge Islandin "takana" lymyävän Olympic National Parkin. Ulos kannelle pääsee hyvin, jos tarkenee! Ja aikaa jää hyvin maisemien tuijotukseen, sisällä matkustamossa kun on kivasti penkitkin kulkusuuntaan. Suosittelen tuota lauttamatkaa, jos haluaa fiilistellä maisemia. Muitakin reittivaihtoehtoja on. Kannattaa vain varmistaa, ettei vahingossa mene Kanadaan menevään lauttaan, haha!

Määränpää tuolla edessäpäin jossain

Meri, paatti ja aurinko on täydellinen yhdistelmä! (Miinusta pakkassäästä)

Toinen Washington State Ferry tuli vastaan, joten tuollaisella lautalla oltiin

Bainbridge Islandia ja takana lymyävä Olympic National Park

Kun oikein kameralla zoomasi, niin etelään päin horisontissa näkyi myös Mt. Rainier

Lautalta menimme sataman tuntumassa sijaitsevalle Pike Place Marketille, mikä on varmasti Seattlen kuuluisimpia nähtävyyksiä. Kyseessä on tuollainen tori-alue, missä pikkuputiikkeja ym. Pike Place Marketin sosiaalisessa mediassa eniten hehkutetuin kohde on maailman ensimmäinen Starbucks. Itse asiassa se ei edes ole ensimmäinen Starbucks, vaan vanhin olemassa oleva. Kävimme sieltä hakemassa kahvit, mutta suoraan sanottuna se on aivan ylihypetetty ja -markkinoitu paikka. Kyseisellä paikalla on oma kahvipaahto Pike Place Roast, ja minähän tietysti otin sen (harvemmin otan mitään kahvijuomia, yleensä ihan tavallista kahvia). Olinkin vähän yllättynyt, kun kahvini valmistettiin siinä silmieni alla suodattamalla se "käsin". Ilmeisesti sitä ei kovin usein tilata, koska tuollaiseen hitaaseen valmistukseen on aikaa, ei muuten oikein sovi Starbucksin konseptiin.

Paikalta löytyi myös tälläinen Pirkko-kauppa, joka myi mm. Marimekkoa

Starbucksia en voi suositella, mutta sen sijaan muutaman liikkeen päässä sijaitsevaa Piroshky Piroshky -nimistä venäläistä leipomoa voin lämpimästi suositella. Valikoima on laaja kattaen sekä suolaisia että makeita piirakoita. Timo otti jonkun lihapiirakkaa muistuttavan, ja minä otin hapankaalilla, porkkanalla ja sipulilla täytetyn piirakan. Oli sairaan hyvää (ja sairaan rasvaista)! Autenttisen paikasta teki työntekijöiden venäjänkieliset kyltit sekä lasin takana piirakoita tekevä venäläisnainen.

Pyörimme jonkin aikaa alueella ostamatta kuitenkaan ruoan lisäksi mitään. Lounaan jälkeen hyppäsimme bussiin määränpäänämme Queen Anne:a ja sen Kerry Park:in näköalapaikka. Onneksi emme lähteneet omalla autolla, koska tiet oli ahtaita ja ruuhka sen mukainen. Bussilla pääsi kätevästi 2,25 dollarin hintaan edestakaisin. Näköalapaikalle oli pieni kiipeäminen, mutta eipä ollut nuo kadut mitään verrattuna San Franciscoon. Näkymät näköalapaikalta olivat kyllä upeat! Ja mikä parasta, oli kirkas päivä joten "haamuvuorikin" näkyi. Tuo vuori näkyi juuri niin hämyisästi, että melkein luulisi sen edelleen olevan photoshopattu kuviin.

Seattlen siluetti ja Mt.Rainier

Puistosta menimme hotellille tekemään pienen välikuoleman (kai muutkin käyttävät tuota termiä?) ennen iltaa. Ikkunasta näin, miten kaunis auringonlasku oli, olisipa oltu pari tuntia myöhemmin siellä näköalapaikalla.

Illalla kävimme autolla Timon kollegan perheen luona läheisessä Kirklandin kaupungissa. Matkalla kävimme katsomassa Microsoftin pääkonttoria ja vähän kiertelemässä valtavan kokoisella kampusalueella. Valitettavasti koska oli ilta ja holiday-aika (ei missään ketään), ei oikein saatu mitään alueesta irti. Mutta oli kiva käydä siellä kollegalla vierailulla ja kuulla alueesta myös paikallistuneen kokemuksia. Kaupunkiin palatessa käytiin vielä syömässä keskustassa ravintolassa. Kaupunki oli hämmentävän hiljainen sunnuntai-iltana klo 9, missä lie kaikki ihmiset.

Seuraavana aamuna suuntasimme lentokentälle. En tiedä oliko normaalia tuolla lentokentällä vai johtuiko pyhistä, mutta turvatarkastusjonossa oli satunnainen huumetestaus. Ja siihen siis joutui suunnilleen joka toinen jonosta, joten meistäkin toinen. Lentokentällä oli muutenkin vähän ruuhkaa, joten onneksi tultiin ajoissa!

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, ja tätäkin voi suositella lämpimästi muille. Mutta suosittelen menemään kesäaikaan ja varaamaan enemmän aikaa. Seuraavalla reissulla minä yritän muistaa suunnitella vähän väljemmän aikataulun, jotta ehtii enemmän fiilistelemään paikkoja...