Friscossa Castrossa ja Haight&Ashburyssä sekä muuttokuulumisia

Laiska bloggaaja täällä terve! Taas on mennyt reilu viikko ilman merkintää, mutta hengissä ollaan. Olen pitänyt itseni kiireisenä töillä ja muuttojärjestelyillä. Ja tietysti myös laiskottelulla, haha. Ihmettelen mihin nämä päivät oikein kuluvat!

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa päivän San Franciscossa. Timolla oli työjuttuja, ja minä lähdin tietty mukaan, koska oli siihen mahdollisuus. Tavoitteena oli kiertää Castron ja Haight&Ashburyn legendaariset kaupunginosat. Olen molemmat nähnyt auton ikkunasta, mutta nyt halusin päästä alueelle kiertelemään jalkaisin. Otin Market Streetiltä Powell'sin asemalta metron (en ollut tiennyt, että Friscossa on metro!!! Tosin vain muutama linja, mutta kuitenkin...) Castroon.

Castrosta kyllä niin välittyi se, miten siellä ollaan ylpeitä alueesta ja sen historiasta. En nyt ajatellut kirjoittaa mitään erityistä historiikkia, mutta alue on siis tunnettu homokaupunginosana 60-luvulta alkaen, toki nykyään Friscon vuokrien hipoessa pilviä, siellä taitaa asua pikemminkin rikkaita. Mutta edelleen paljon nähtävää riittää, maamerkit kuten Castro Theatre, Harvey Milk Plazalla liehuva valtavankokoinen sateenkaarilippu sekä Harvey Milkin vanha Castro Camera -liike (nykyään Human Rights Campaign Action Center), ja paljon muuta jännää, mistä en viitsi laittaa kuvaa, ettei äiti pahastu, haha. Kävin myös GLBT-museossa. Sisäänpääsy $5, ja menee hyväntekeväisyyteen. Suosittelen käymään, vaikka museo ei ole kovin iso ja kattava. Museossa lippuja myi symppis vapaaehtoistyöntekijä-pappa, joka ei millään meinannut myydä minulle aikuisten lippua, koska näytän kuulemma niin opiskelijalta, "nuorelta ja fiksulta". No voi kiitos, ei tässä vietelläkään kuin 31-vuotissyntymäpäivää reilun kuukauden päästä....

The Castro Theatre

Sateenkaarijalkakäytävät, tietenkin!

Entinen Castro Cameran liike

Castrossa oli muuten tälläinen oma "walk of fame".. en kovin montaa nimeä täältä(kään) tunnistanut

GLBT-museo, suosittelen!

Castrosta kävelin Haight&Ashburyyn. Matkaa olisi ollut vain maili, mutta eksyin hieman (miten voi ruutukaavassa eksyä???), joten taisin kävellä pikemminkin kaksi mailia. Ja eksyin tietysti reitillä, jonka varrella oli San Franciscon kuuluisia isoja mäkiä, joten tulipa siinä samalla vähän mm. pohjetreeniä kaupan päälle. Haight&Ashburyn valloittivat 60-luvulla hipit ja merkit on vieläkin nähtävissä... tai haistettavissa. Jos San Franciscossa noin yleisesti haisee kannabis noin kolmen korttelin välein, niin tuolla haisi kyllä koko ajan, haha. Ja siis kannabishan on täällä Kaliforniassa reseptillä laillista, jos ihmettelette. Tuolla oli kivan värikästä menoa. En oikein tiedä olisiko tuolla ollut jotain oikeita nähtävyyksiä, minä pysähdyin ottamaan kuvan kuuluisasta Haight ja Ashburyn kadun kulmasta, niin kuin aika moni muukin turisti.

Kävin tässä vaiheessa hakemassa jostain delistä lounaaksi kasvistäytteisen sandwichin. Välissä oli muuten ituja, tietenkin! Juomaa mietin hetken aikaa, ja kun näin hyllyssä kombuchaa, päätin maistaa sitä. Olen näitä kombucha-pulloja nimittäin vuoden verran ihmetellyt lähikaupassa uskaltamatta ostaa. Mutta kerrankos sitä... Juoma lupaili sisältävän entsyymejä, probiootteja sekä antioksidantteja, eli varsinaista ihmejuomaa.. Wikipedian mukaan kombucha (suomeksi kombutsa, haha) on käynyttä sokeroitua teetä. Pullo varoittikin pienestä alkoholipitoisuudesta. No, miltä se sitten maistui? Aivan järkyttävän pahalle! Onneksi olin ottanut tuollaisen mango-version, koska muuten tuo ei olisi mennyt alas. Voin vain kuvitella, miltä kombucha maistuu ilman makuaineita. Ja tuossa ei kyllä varmasti ollut yhtään sokeria. Oli myös hämmentävää, kuinka pullo sihahti aina aukaistaessa, mutta siinä ei ollut hiilihappoja. Juoma tuli juotua, ja itse asiassa maha taisi jopa tykätä juomasta, mutta uudestaan en kyllä taida ihan heti ostaa. Onkos lukijoissa kombucha-faneja?

mystinen mango... no todellakin!

Haight&Ashburystä päätin kävellä takaisin Market Streetille parin mailin matkan, koska oli niin ihana aurinkoinen ilma, ja Friscossa kerrankin lämmin. Olipas mukava päivä!

Mutta nyt niitä muuttokuulumisia: Meillä on nimittäin nyt väliaikainen kalustettu kämppä! Tuota etsiessä kahlasin läpi mm. Airbnb:n, mutta eihän sieltä löytynyt keittiöllistä asuntoa sellaiseen hintaan että olisi kannattanut vuokrata. Vaatimuksena oli ehdottomasti keittiö. Mietittiin myös Extended Stay Americaa, mutta niissä oli keittiöt tasoa keittolevy ja ehkä mikro. Onneksi kuitenkin löytyi ihan kohtuuhintainen corporate housing -kämppä, itse asiassa samalta firmalta, jonka kämpässä asuimme tänne muuttaessa ekan kuukauden. Kämppä sijaitsee pohjois-San Josessa. Kämpän ympärillä ei taida olla kävelymatkan päässä oikein mitään, valitettavasti. Tosin minulle saattaa jäädä auto käyttöön, koska Timo taitaa päästä töihin tuolta nopeammin julkisilla kuin autolla. Tämä tuli toistettua, kun kävimme yksi viikonloppu katsomassa kämpän sijainnin. Kämppä sijaitsee light rail -asemaa ("kaupunkijuna-asemaa") vastapäätä, ja juuri silloin asemalta lähti oikeaan suuntaan juna. Koska nopein reitti Timon työpaikalle kulkee junaradan vierestä, todistimme kuinka juna kulki tuon matkan nopeammin. Syy lienee noin kymmenissä liikennevaloissa matkan varrella; noihin liikennevaloihin aivan taatusti jumittuu aamuruuhkassa. Eikä muutenkaan tuo matka ole kuin 6 pysäkinväliä ja 11 minuuttia, ei paha ollenkaan.

Olemme myös varsinaista muuttoa järjestäneet, mutta se etenee kyllä tosi hitaasti. Olemme saaneet neljältä eri ulkomaanmuuttoja hoitaneelta firmalta alustavan tarjouksen, mutta varsinainen tarjous on vielä vaiheessa yhdeltä potentiaaliselta (joka oli alustavan tarjouksen mukaan halvin). Kaksi tyyppiä on täällä käynyt arvioimassa meidän tavaramäärän. Vaikuttaa siltä että tuo muuton hinta on niin paljon kalliimpi kuin silloin Suomesta muuttaessa. Myös meidän tavaramäärä on noussut arvioiden mukaan 11:stä kuutiosta 17:ään kuutioon, mikä ei kyllä voi mitenkään pitää paikkaansa, koska ei olla kovin montaa huonekalua ostettu. Tuo yksi firma suorastaan kyllä kusettaa siinä, miten kuutiohinta nousee kun mennään 15 kuution yli. Mutta onneksi kannattaa tinkiä, koska ollaan saatu hintaa alas jo 700 dollaria. Olisi vain kiva pikku hiljaa saada lyötyä lukkoon tuo muutto, niin olisi yksi iso stressinaihe vähemmän. Varsinaiseen muuttoon olen alkanut valmistautua käymällä läpi tavaroita. On se vain hämmentävää, miten paljon kaikkea roinaa kertyy nurkkiin reilussa puolessatoista vuodessa. Pitäisi vielä laittaa nuo muutamat huonekalut myyntiin... No ehkä ensi viikolla. Nyt viikonlopun viettoon...