Kuinka suunnittelen meidän viikonloppujen haikit?

Sinne ruudun toiselle puolelle saattaa näyttää siltä, että menemme suhteellisen suunnittelematta noihin viikonlopun haikkimestoihin. Totuus on kuitenkin se, että - ihan omasta tahdostani - suunnittelen aika tarkkaankin nuo viikonlopun reippailut. Tässä esimerkkinä käytän viime viikonlopun Mt. Diablon huiputusta, jonka suunnittelin viime perjantaina.

Tietenkään noita haikkeja ei tarvitsisi suunnitella, vaan voisi myös mennä ihan fiiliksen mukaan. Noihin luonnonpuistoihin voisi pölähtää vain paikalle, ja mennä summamutikassa eri reittejä pitkin. Itselläni tuossa on vähän sellainen runsaudenpulan ongelma: tällä alueella on useita kymmeniä luonnonpuistoja, ja niissä jokaisessa vähintään kymmenen eri reittiä. Miten valita parhaat reitit? Varsinkin, kun on käynyt todella upeissa paikoissa, ja rima on jo aika korkealla? Ei myöskään huvita "tuhlata" tätä kallisarvoista aikaa USA:ssa ihan ok -haikkeihin, kun voi päästä niihin upeisiin ja mahtaviin.

Sain joskus reilu vuosi sitten nyt jo Suomeen muuttaneelta kaveriltani vinkin Gurmeetin haikkivinkkisivustosta. Intialainen Gurmeet on käyneet perheineen varmasti suurimmassa osassa tämän Bay Area:n haikkimestoissa, ja tehnyt yksinkertaiset ohjeet hyviksi havaitsemistaan reiteistä (sivustolla on listattuna n. 600 reittiä). Kuten alla olevasta screen shotista näkyy, sivustolta voi hakea haikkeja lajittelemalla ne nähtävyyksien, sijainnin, nousukorkeuden, haastavuuden, väkimäärän sekä kauneuden mukaan.

Tuo Gurmeetin sivusto ei ole ehkä modernein, mutta jotenkin sympatiseeraamme Gurmeetin meininkiä niin paljon, että suurimmat osat haikeistamme on tehty juurikin näillä ohjeilla. (Noin muuten emme niin sympatiseeraa intialaisia perheitä haikeilla; he ovat aina koko perheen voimin liikenteessä (tukkii tiet) ja heillä on aina jotenkin liian hauskaa ja hyvä meininki (ei sovi tälläiseen suomalaiseen vakavalla naamalla -luonteenlaatuun)).

Gurmeetilta löytyikin neljä eri reittivaihtoa Mount Diablo State Parkista: 32.0 mailia, 13.0 mailia, 7.8 mailia sekä 9.9 mailia pitkä haikki. Tuo pisin karsiutui heti joukosta, mutta noista kolmesta jäljelle jääneistä katsoin myös elevation gain:in eli paljon reitillä on nousua korkeussuunnassa, koska ei se matka tapa vaan se nousu. Noissa kolmessa nousua oli 3900 ft, 2300 ft sekä 3000 ft, joten tässä tapauksessa pisimmässä oli myös eniten nousua.

Seuraavaksi kävin läpi vaihtoehdot yksitellen. Noissa Gurmeetin ohjeissa on kivasti tuo korkeusprofiili (elevation profile), joka ainakin minua auttaa hahmoittamaan minkätyylinen reitti on kyseessä (ainakin jos lukee asteikon oikein, se ei ole aina sama!), myös karttakuva auttaa hahmoittamaan onko kyseessä looppi vai edestakaisin-haikki (mielummin valitaan aina looppi). Sivuilla on myös kuvia haikilta, ja ne on muuten kivan persoonallisia, koska niissä poseeraa Gurmeetin perhe! Tässä tapauksessa kallistuin alustavasti tuohon 13.0 mailin haikkiin, koska se sisälsi useita huippuja samalla reitillä.

Seuraavaksi menin Yelpiin katsomaan käyttäjien arvostelut puistosta. Teen tämän aina, koska sieltä saa mielestäni parhaiten tietoa tämänhetkisistä olosuhteista, kun lukee viimeisimmät arvostelut. Eli esimerkiksi siitä onko siellä nyt vihreät kukkulat (kun kevät) tai tarvitseeko takkia mukaan (kun ei vielä ole kesä, ja tuo on korkealla).

Yelpiä lukemalla selvisikin, että kyseisessä puistossa on huonosti opasteita, joten kannattaa varautua lataamalla kartta puhelimeen sekä se, että Kalifornian kuivuuden takia huipun vesipiste on suljettu, joten kaikki vesi pitäisi kantaa mukana. Sieltä myös selvisi, että jyrkimmässä nousukohdassa on irtokiveä, joten haikkikengät ja kävelysauvat kannattaisi ottaa mukaan. Siellä myös luki, että virallisen kartan reittien pituudet eivät pidä paikkaansa, vaan ovat jopa tuplasti pidemmät oikeasti, joten siihenkin kannattaa varautua ajallisesti. Yelpissä on paljon hyödyllistä tietoa mm. parkkeerauksesta, mutta aina siellä on myös valittamassa joku, jolle tuli jotenkin yllätyksenä ettei reitin varrella olekaan vessoja tai kioskia, mistä ostaa syötävää ja juotavaa... ihan tosi.

Seuraavaksi surffailin EveryTrailiin, joka on (käsittääkseni) koko USA:n laajuinen haikkisivusto. Katsoin EveryTrailistä reittivaihtoehtoja. Yllättäen ne olivat hyvin samoja kuin Gurmeetilla, joskus käy niinkin. Ihmettelin vain kovasti sitä, että ihan sama reitti on Gurmeetilla 13 mailia ja EveryTrailissä 7.8 mailia??? No, juuri tuosta oli siellä Yelpissäkin varoiteltu, joten päätimme varautua 13 mailin haikkiin.

Haluaisin käyttää EveryTrailiä enemmänkin, mutta jostain syystä sen parhaat puolet - kännykkään ladattavat ilmaiset reittikartat - eivät minun puhelimessani oikein toimi, ja tuo sivustokin usein kaatuu, en tiedä yhtään miksi. Mutta joka tapauksessa hyvä sivusto.

Kun päätös haikkireitistä on tehty, käyn lopuksi puiston omilla nettisivuilla. Sieltä käyn katsomassa onko voimassa jotain varoituksia tai muuta minkä takia puisto tai reitit olisi suljettuina. Käyn myös lukemassa onko puistoon pääsymaksua, ja lataamassa virallisen kartan puhelimeen.

Kartta kannattaakin ladata sellaiseen muotoon, että sitä voi käyttää ilman nettiä, koska netti- tai puhelinverkko ei useimmiten uloitu noille haikkireiteille. Lataan myös Gurmeetin ohjeet käytettäväksi puhelimessa offline-tilassa. Gurmeetin sanallisilla ohjeilla pääsee kyllä aika pitkälle, mutta kartta kyllä kannattaa olla mukana, mikäli puiston reitit näyttävät kovin sokkeloisilta.

Lopulta vielä googlailen sekalaisia asioita, kuten parkkipaikan osoitetta navigaattoriin. Toisinaan googlaamalla (tai muistin mukaan) pääsen lukemaan muiden ulkosuomalaisten blogeista kokemuksia samoista paikoista, mikä on tietysti aina parasta.

Tähän kaikkeen menee monesti parikin tuntia. Tosiaan, voisi sinne paikan päälle mennä valmistautumattakin, mutta mielummin kuitenkin suunnittelen huolella. Minulla nimittäin niin helposti palaa hermo ruuhkassa seisomiseen (jos lähtee väärään aikaan liikenteeseen) tai parkkipaikan jonottamiseen, joten mielummin vältän nuo suunnittelemalla etukäteen. Ja no, saan noista kyllä paljon enemmän irti kun olen vähän etukäteen ottanut selvää...

Haikki tuli tosiaan tehtyä viime viikonloppuna jo, ja näin jälkikäteen voin sanoa, että oli erittäin hyödyllistä että olimme etukäteen ottaneet selvää reitistä. Tuossa paikassa oli erikoista se, että siellä oli visitor center, jossa oli valmiita reittejä monisteena, tähän emme ole törmänneet koskaan aiemmin. Mikä meillä meni pieleen huolellisesta selvittämisestä huolimatta oli se, että emme tajuneet että tuonne puistoon oli "self-registration" (itsenäinen rekisteröityminen), johon olisimme tarvineet kynää (portilla piti kirjekuoreen laittaa sisäänpääsymaksu ja täyttää kuoreen omat tiedot). Niin ja Yelpin tiedoista poiketen huipun vesipiste on auki, vaikka kuivuus täällä kyllä jatkuu. Pitäisi tsempata, ja itsekin kirjoitella Yelpiin noita arvosteluita haikkien jälkeen, juuri noista ajankohtaisista asioista.